Syksyllä 2016 pääsin starttaamaan kolmannen vuoden, jolloin käytössä oli kokonaan sähköinen ja vuorovaikutteinen oppikirja (e-Opin Verkko-sarja Peda.netissä) ja oppilasjohtoinen heutagogia. Kirjasarjaa on nyt valmiina viisi osaa eli lukion ensimmäisen ja toisen vuosiluokan kurssikirjat. Ks. palaute viime vuodelta vastaavalta kurssilta.

Opetusmenetelmänä olen soveltanut heutagogiaa, jossa lähtökohtana on oppilaan itsemääräytyminen (self-determination), ei siis sentyyppinen itseohjautuvuus, että opettaja valikoi tai tarjoilee oppilaalle erilaisia opintopolkuja ja seurailee aikatauluin ja välitestein edistymistä ja etenemistä. Opettaja ei rakenna oppilaalle etenemisesteitä, ja oppilaat voivat valita itse mieluisimmat tai tarpeellisimmat tehtävät.

Oppilaat asettavat itse itselleen arvosanatavoitteet, ja yhdessä suunnitellaan, miten niihin tai jopa niiden yli päästään. Koko ryhmän opettaminen ja opetussuunnitelman sisältöjen välittäminen on siis muuttunut oppilaslähtöiseksi tai -keskeiseksi, joskin omaa autonomiaa ja tavoitteiden asettamista ja siten vastuunottamista ja itsensä johtamista ja ryhmätyöskentelytaitoja yritetään edistää mahdollisimman paljon. Läheskään kaikilla ei omatoimiseen suunnitteluun tai etenemiseen ole paljon valmiuksia, ja silloin turvallisinta on edetä normaalin tuntisuunnitelman tahtiin.

Alla olevasta diakuvasta pääsee tutustumaan aiempiin teksteihin, joissa reflektoin opetusmenetelmää, kurssipalautteita ja muita opetukseen ja oppimiseen liittyviä asioita. Yleensä menneen kurssin jälkeen on aika miettiä, mikä toimi hyvin, mitä voisi kehittää edelleen ja mitä voisi jakaa eteenpäin.

Aikataulut ja ohjaaminen

Aikataulutusta toki tarvitaan jo pelkästään opettajan työmäärän hallinnan vuoksi. Esseet ja vastaavat palautetaan tiettynä aikana kurssin kuluessa, jos oppilas haluaa siitä arvosanan. Myöhässä palautetuista suorituksista olen antanut suoritusmerkinnän. Silloin ollaankin pulassa kurssiarvosanan suhteen, jos oppijalla ei ole tarpeeksi näyttöjä osaamisensa osoittamiseksi. Tämän kannalta ongelmat ovat olleet hyvin marginaalisia niin kuin tälläkin kertaa. Käytännössä muuta pakollista ei ole kuin tuntipäiväkirjan pitäminen asiallisesti. Sen perusteella opettaja näkee helposti, että on opiskeltu ja että oppimista on tapahtunut. Silti, ainakin palautteen mukaan, oppijat lukevat ja kirjoittavat pääsääntöisesti huomattavasti enemmän kuin aiemmin opettajajohtoisessa oppimisessa.

Ohjaamisen merkitys, psyykkaaminen (Coaching) ja oikea-aikainen tuki (scaffolding), yksilöllisessä tai pienryhmäopiskelussa (kotiryhmät) korostuu ja auttaa oppijaa opettajajohtoista menetelmää paremmin saavuttamaan oppimistavoitteita. Itse asiassa opettaessani vanhalla tavalla en edes tiennyt, millaisia tavoitteita oppijoilla oli oppimisensa suhteen. Silloin opetin oppiainetta, ja kaikkien oli vain sopeuduttava siihen, että arvioitavat tehtävät olivat kaikille lähestulkoon samat, samoin työmuodot.

Autonomiaa ja tuloksia

Oppimistulokset ja motivaatio ovat olleet huomattavasti parempia kuin paperisella opettajajohtoisella tavalla. Tälläkin kertaa selkeä enemmistö tuntui pitävän opiskelustaan. Erityisesti oppilaat tuntuvat pitävät siitä, että saavat kirjoitella esseitä ja tekstitaidon vastauksia (nykyään luku- ja kirjoitustaidon kokeita) uudelleen, joillakin kursseilla muitakin. Kun nämä suoritukset on tehty jo ennen koeviikkoa, viimeistään tuolloin monet oppilaat oivaltavat, että huonosti menneen suorituksen korottaminen kannattaa. Esimerkiksi viitosia ja kuutosia aiemmilta kursseilta saanut opiskelija sai otettua itseään niskasta kiinni ja antoi palautekeskustelussa nähtäväkseni esseen, joka olikin kahdeksikon luokkaa. Näin että asiat osattiin ja siihen oli paneuduttu huolelle. Totesin, että olet käyttänyt ainakin pari tuntia, sillä tämä on aivan eri luokkaa kuin aiemmat. Vastauksena tuli, että hän oli käyttänyt koko sunnuntai-iltapäivän, ainakin kuusi tuntia. Tämä lienee sitä kasvun asennetta (growth mindset) jos mikä, kun vielä asetin rimaa korkeamme seuraavilla kursseilla, jatkossa siis vähimmäisvaatimustaso olisi tuo kahdeksan (mikä jäänee nähtäväksi).

Skeptinen opettaja ajattelee varmaan, että kaikki kokeet ja vastaavat pitäisi suorittaa valvotussa ja muulta maailmalta (ja ilman nettilähteitä) suljetussa yhteydettömässä tilassa kaiken vilpin, plagioinnin ja kopioinnin välttämiseksi. Tässäkään en näe ongelmaa, vaan ohjauksella ja kannustuksella näistäkin vältytään. Kun oppija oivaltaa, ettei plagiointi hyödytä häntä yhtään päättökokeeseen valmistautumisessa, kuka sellaiseen edes syyllistyisi? Kun onnistumisesta ei tarvitse ottaa paineita, ja huonosti menneen suorituksen voi tehdä uudelleen, tämä on tuntunut motivoivan paljon paremmin entiseen verrattuna.

Eri ryhmien keskiarvot ovat olleet tällä oppilasjohtoisella metodilla (heutagogy) puolesta numerosta numeroon parempia kuin sillä perinteisellä tavalla. Hyvä vertailukohta ensimmäisessä jaksossa oli kaksi abiryhmää, jotka toteutin paperikirjalla ja tasatahtisen opettajajohtoisesti. En enää ole vuosiin yrittänyt rakentaa välimuotoja eli yhdistää erilaisia oppimiskäsityksiä sen paremmin kuin analogista (printti) ja digitaalistakaan (tvt) oppimateriaalia. Paperikirjalla opiskelleiden keskeytysprosentti yli 20%, ja digitaalisesti se jäi molemmissa ryhmissä yhteen tai kahteen oppilaaseen per ryhmä

Tuntipäiväkirja, tuntisuunnitelma ja koeviikko

Videossa on lyhyt esittely, miten opettaja voi muokata oppikirjaa. Esimerkissä on toteutettu äidinkielen ja kirjallisuuden neloskurssilla mm. tuntisuunnitelma, johon opettaja lisäsi hyperlinkit kirjaan ja suppeasti oppituntien aiheet. Tämän lisäksi tutustutaan oppilaan pitämään tuntipäiväkirjaan, johon hän kirjasi opiskelemansa asiat ja lisäsi hyperlinkit tekemiinsä tehtäviin. Lopuksi vilkaistaan vielä koeviikon ohjelmaa ja tehtäviä.

verkko_4 from Mika Auramo on Vimeo.

Kurssipalautteesta ja itsearvioinnista poimittua

Mitä mieltä olet älytunneista (genius hour)?

Älytunneilla tarkoitetaan sitä, että oppilas saa itse valita oppimisensa kohteen. Opettaja ei määrää tunnin aiheita, mutta usein oppijat valitsevat omatoimisesti heitä kiinnostavimmat tehtävät, jotka palvelevat omaa oppimista parhaiten. Käytännössä suurin osa käyttää älytunnit joko yksin tai kotiryhmässä työskennellen jonkin useita tunteja vaativan tehtävän parissa, esim. yhteisen esityksen tai kirjallisuustehtävän. Ks. lisää artikkelista (teachthought.com)

Mielenkiintoista ja mukavaa.

Pidän niistä, koska voin opiskella todella itsenäisesti.

Mukavaa kun saa tehdä itse siitä osa-alueesta tehtäviä, kun haluaa.

Älytunnit ovat hyödyllisiä, sillä silloin on hyvä hetki tehdä esimerkiksi rästiin jääneitä tehtäviä.

Minusta älytunnit olivat todella mukavia ja hyviä. Pidin niistä paljon kun oli todella vapaat kädet ja kotona kirjoittaessa hommat sujuivat parhaiten.

Mitkä kurssin tehtävät olivat mieluisia?

Paritehtävät, väittelyt jne. Koska ne olivat hauskoja tehdä.

Erityisesti oman uutisen tekeminen, kun sai luoda hauskan parodian.

Kirjakritiikki ja essee olivat mukava tehdä, koska niissä oli mieluisat aihepiirit.

Tuntitehtävät yleisesti, koska ohjeet olivat selkeitä ja pystyin hakemaan apua myös internetistä.

Koepäivän tehtävänä suoritettu yleisönosastokirjoitus oli mieluinen, sillä en ollut aikaisemmin kirjoittanut vastaavaa. Varsinaisista kurssilla tehdyistä tehtävistä suosikkini oli luultavasti argumentointitapojen tunnistamista videolla käydystä väittelystä, sillä oli mukavaa käyttää lähteenä videota kirjallisen tuotoksen sijaan.

Kommentoi oppituntien rakennetta, ns. flipped learning.

Käänteinen oppiminen toteutui kurssilla siten, että oppituntien alussa määrittelin tunnin aiheen nopeasti (viidestä kymmeneen minuuttiin). Edettiin väljästi tuntisuunnitelman mukaan. Kesken jääneitä tehtäviä sai jatkaa tai siirtyä tunnin aiheisiin. Niitä sai tehdä tai sai olla tekemättä. Kirjalliset tehtävät toimitettiin oppikirjaan, ja siten kommentoimalla ja arvioimalla muiden suorituksia saatiin vertaispalautetta ja -arviointia. Läksynkuulusteluja eikä luennointia ei ollut, eikä kotiläksyjäkään juuri lainkaan. Tehtäviä sai tehdä omien tavoitteiden mukaisesti. Käytännössä oppilaat tekivät, lukivat ja kirjoittivat silti reilusti enemmän kuin vanhassa opettajajohtoisessa systeemissä.

• Ks. käänteinen oppiminen -kategoria (Scoop.it)
• Ks. käänteinen luokka  -kategoria (Scoop.it)

Rakenne oli hyvä ja asiat tulivat selviksi.

Paljon parempi kuin normaali oppitunti.

Mukava ja vapaampi kuin normaalit oppitunnit.

Kiva kun pääsee itse vaikuttamaan tehtäviin asioihin eikä kaikki ole vain opettajan määräyksen alaista.

Oppituntien rakenne on mielestäni onnistunut, kun aikaa ei käytetä turhiin löpinöihin ja opin itse paremmin jos opiskelen asiat itsenäisesti kuin että opettaja selittäisi koko oppitunnin ajan.

Mitä pidit koeviikon rakenteesta? Vertaa muihin, esim. reaaliaineiden, kursseihin.

Koeviikon tunnit käytettiin arviointikeskusteluun, koeviikon tehtäviin sekä omien suoritusten korottamiseen. Ylioppilaskirjoitelmien ja vastaavien korotusmahdollisuutta onkin käyttänyt noin neljäsosa oppilaista. Noin viiden minuutin rupattelutuokioissa sovittiin yhdessä kurssiarvosana ja tarkisteltiin vielä, mistä se koostui. Jos oppilaalla oli mahdollisuuksia vielä tehdä jotain odotettavissa olevan arvosanan suhteen, sovittiin, mitä tehtäviä tulisi tehdä ja minkätasoisia niiden tulisi olla. Jos kyseessä oli koeviikon tehtävässä onnistuminen, annoin siitä arvosanan suoraan Peda.netin arviointityökalulla suorituksen perään.
Lue lisää uusista koeviikon käytänteistä.

Huomattavan pieni osa stressasi koeviikkoa siihen perinteiseen kokeeseen verrattuna, siis siihen, jossa pitää kerralla onnistua ja josta kurssiarvosana pitkälti määräytyy.

Koeviikko oli sopivan rento ja mukava verrattuna muihin aineisiin.

Koeviikko ei tuottanut liikaa stressiä niin kuin muissa aineissa, mikä oli hyvä juttu.

Huomattavasti stressittömämpi, rennompi ja opiskelijaystävällisempi, kuin esim. reaaliaineiden koepäivä.

Koeviikon rakenne on mielestäni todella hyvä. Tykkään koeviikon rakenteesta todella paljon. Ja se on toimiva.

Koeviikko toimii hyvin. Reaaleiden kertaustunnit ovat melko hyödyttömiä mielestäni äikässä aika käytetään hyödyllisesti koska kertaustunnilla voi aloittaa koepäivän tehtävää. Ja koepäivänäkin on pakollista tehtävää joka korvaa kokeen hyvin.

Mitä pidit kurssitehtävien korottamismahdollisuudesta?

Oppilailla oli mahdollisuus tehdä uudelleen tekstejään. Onnistuneemmasta suorituksesta parempi jäi voimaan, ja sillä korvasin Wilmaan (arviointiohjelma) sen paremman suorituksen.

Reilu mahdollisuus

Se oli hyvä sillä ei jää harmittamaan jos sai huonon numeron sillä sitä voi korottaa.

Mielestäni se on hyvä tapa saada opettajalta yksilöllisiäkin vinkkejä esim esseeseen tai tekstitaidon vastaukseen ihan ylppäreitäkin ajatellen.

Vaikka en tällä kurssilla hyödyntänytkään, silti mahtava mahdollisuus. Mielestäni mahdollisuus korjata virheitään palautteen perusteella tehostaa oppimista.

Erinomainen idea, joka auttaa huomattavasti. Esim. Itselläni oli yllättävää menoa jonka takia en ehtinyt tehdä deadlineen mennessä tiettyjä tehtäviä, mutta korotusmahdollisuuden ansiosta sain yrittää uudelleen

Muuta palautetta

Älytunteja voisi olla enemmän.

Tämä oli paras äikän kurssini ja muutenkin pidin tästä.

Mukava rento kurssi, ainoa risu joka tulee mieleen on koulun surkea netti.

Kokonaisuudessaan hyvä kurssi! E-kirjaa oli aluksi vaikea käyttää, mutta siitä pääsi jyvälle.

Mukavan vapaata työskentelyä mutta joskus jäi hieman epäselvyyksiä tehtävien suhteen.

Pidän tälläisestä opiskelusta, kunhan vaikeus-/haastavuustaso nousee kokoajan (ylppäreitä ajatellen).

Kurssipalaute kokonaisuudessaan

Opettajilla on tapana valikoida ja muokata tilastoja ja muuta julkaisemaansa palautetta sitä kaunistelemalla. Harvoin kyselyjen tuloksia julkaistaan sellaisenaan, jotta säröäänet eivät veisi huomioita ilosanomalta, jota opettaja kulloinkin on välittämässä. Alla olevasta videosta katsoja voi sitten tehdä omat päätelmänsä.

Verkko 4 kurssipalaute from Mika Auramo on Vimeo.

Yhdessä onnistumme!

Sarjassa ilmestyneet tekstit

• Verkko-opiskelua (osa I)
• Verkko 2: onnistunut e-kirjakokeilu lukiossa (Verkko-opiskelua, osa II)
• Verkko 3 – ennakkotietoa kurssista
• Verkko 3 – onnistumisia ja haasteita
• Verkko 4 kokemuksia: älytunteja ja itsenäisyyttä
• Verkko 1 – ensituntumaa kurssin jälkeen
• ÄI5 – heutagogiaa käytännössä
• Personoitu oppiminen ja hyviä tuloksia (ÄI2)
• Heutagogia toimi erinomaisesti – 100% tyytyväisiä

Loppuhuomautus

Itse olen innostuneempi oppimisen personoinnista kuin yksilöllistämisestä, jos sitä pohditaan pedagogia > andragogia > heutagogia – jatkumolla.
Ks. keväältä artikkeli Personoitu oppiminen ja hyviä tuloksia.