ÄI5 ja transformatiivinen oppiminen

ÄI5 ja transformatiivinen oppiminen

Heutagogiaan sopivat hyvin käänteinen oppiminen niin kuin transformatiivinenkin... Lisää... »

Kielioppia tehostetusti

Kielioppia tehostetusti

Sähköisesti ja yhteistoiminnallisesti opiskelijan omien tavoitteiden mukaisesti opiskellaan kielioppia samalla, kun kirjoitetaan erityyppisiä tekstejä... Lisää... »

Heutagogiaa ja reflektointia

Heutagogiaa ja reflektointia

Tällä sivulla on muutamia linkkejä aiemmin julkaisemiini teksteihin: heutagogiaa, tvt:tä ja reflektointia pidettyjen kurssien jälkeen. Lisää... »

Mitä uutta?

Mitä uutta?

Tällä sivulla on 24.2.2016 alkaen muutokset ja lisäykset blogiin, uusimmat ensin. Lisää... »

Peda.net-ohjeet

Peda.net-ohjeet

Sivulla on listattu ja ryhmitelty Vimeossa julkaisemani Peda.netissa olevan vuorovaikutteisen oppimateriaalin sekä oppimisalustan käyttöohjeita ja -vinkkejä. Napsauttamalla alla olevia linkkejä pääset suoraan kanavalle ja katsomaan videoita... Lisää... »

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva on selaimella käytettävä graafinen suunnitteluohjelma, joka helppokäyttöisyytensä ansiosta soveltuu hyvin myös kouluopetukseen alakoulusta toiselle asteelle. Lisää... »

Kolmas kerta toden sanoo?

Kolmas kerta toden sanoo?

Suurin muutos tällä kertaa oli niin sanottujen kertaustuntien tai pohjustavien tuntien poistaminen. Aiemmin seitsemänpäiväisessä koeviikossa oli ensimmäistä koepäivää lukuun ottamatta koetta edeltävänä päivänä oppitunti, jonka opettaja sai käyttää esimerkiksi kokeeseen valmistautumiseen. Lisää... »

 

Tag Archives: tvt

E-kirjalla uuden opetussuunnitelman mukaisesti (ÄI1): kokeiluista käytäntöön

Alkuinfo

Lukion suomen kielen ja kirjallisuuden ensimmäisellä kurssilla olikin enemmän haastetta kuin koskaan aikaisemmin. Kenelläkään opiskelijalla ei ollut kokemusta sähköisten oppikirjojen käytöstä aikaisemmin: nyt niitä oli kaksi. Käytimme kurssilla e-Opin kustantamia kirjoja: Verkko 1 ja Tekstinhuollon kirja. Oppilaat pitivät kurssilla sekä tuntipäiväkirjaa että kielenhuollon oppimispäiväkirjaa, minkälaiset olivat entuudestaan tuntemattomia jokaiselle.

Menetelmänä oli heutagogia. Kurkista seuraavalle sivulle, jossa on pitkät pätkät tekstiä, mistä oikein on kyse ja miten se on toiminut aikaisemmilla kursseilla.

Napsauta kuvaa, ja kurkista lisää…

kurkista

 

Tuloksista lyhyesti

Seuraavana on lyhyt luettelo, mitä kurssilla saavutettiin, sen jälkeen infografiikka, kysely digiasenteista, poimintoja kurssikyselystä ja videolla se kokonaan, lopuksi vielä kommentti.

  • Lähes kaikki oppilaat saavuttivat mielestään opetussuunnitelman tavoitteet vähintään hyvin.
  • Molempien ryhmien keskiarvo ylitti jälleen selvästi perinteisesti toteutetun kurssin (7,5 ja 7,7).
  • Yli 90% opiskelijoista piti sähköisen kirjan käyttöä helppona.
  • Yli 90% haluaa jatkaa opiskelua sähköisesti.
  • 90%  piti lukion ensimmäistä kurssia peruskoulun opetusta mukavampana.
  • 75%  piti yhteistoiminnallisesta oppimisesta.
  • 90% oli sitä mieltä, että opettajalla oli enemmän aikaa ohjata yksilöllisesti.

 

Kolme pointtia

Kurssipalaute: helppoa ja kivaa

 

Testaa omia digiasenteitasi

Kokeile, menetkö valtavirran mukana vai omia polkujasi. Kyselyn taustat on poimittu kurssipalautteesta, aiheet samoin.

Kyselystä poimittua

Seuraavaksi tutustumme kurssilla pidettyyn kyselyyn, jossa mitattiin monipuolisesti opiskelijoiden asenteita ja toimintaa kurssilla. Suomen kielen ja kirjallisuuden ensimmäisellä lukiokurssilla oli lukuvuoden ensimmäisellä jaksolla 58 opiskelijaa, joista kyselyyn vastasi 48. Yhtä lukuun ottamatta jokainen suoritti kurssin ja vieläpä hyväksytysti. Yhdellä opiskelijalla kurssi keskeytyi, sillä koossa ei ollut riittävästi näyttöjä osaamisesta ja kurssin tehtävien tekemistä.

Vertaa kokemustasi paperikirjaan: Mitä hyviä puolia tai haasteita löydät e-kirjasta verrattuna paperiseen oppikirjaan?

Syksyllä 2016 opiskelijat olivat saaneet tietokoneet käyttöönsä. Osalla oli ensimmäinen oma PC, mutta kolmasosalla käyttö sujui alusta alkaen mallikkaasti. Oppilaitoksessamme pari muutakin opettajaa käyttää joillakin kursseilla sähköistä oppikirjaa tästä jaksosta eteenpäin, joten nyt kokemus oli kurssilaisille täysin uusi.

Noin kolmasosalle digikirjan käyttö oli alusta lähtien helppoa. Jakson edetessä yli 90% piti digikirjan käyttöä helppona.

Sähköisen kirjan käyttö kurssin alussa oli helppoa

Sähköisen kirjan käyttö kurssin lopussa oli helppoa

Se on helpompi, kaikki on helpommin saatavilla.

Kirjan käytössä oli alussa ongelmia, mutta siihen tottui nopeasti.

Kirjaa oli helppo lukea, mutta tehtävät oli mielestäni haastavampia kuin paperikirjoissa.

E-kirjaa oli mielestäni miellyttävämpää käyttää ja siinä oli paljon enemmän mahdollisuuksia erilaisiin tehtäviin.

Hyviä puolia: kaikki löytyy tietokoneelta eikä tarvitse kantaa mukana montaa kirjaa ja vihkoa, vapaampi tehtävävalikoima.

 

Miten koit käänteisen oppimisen: opettajakeskeisestä oppilaskeskeiseen tapaan opiskella?

Käänteisyys eli perinteisestä opettajahtoisuudesta siirryttiin mahdollisimman paljon oppilaiden itsensä johtamaan opiskeluun. Opettajan tehtäväksi jäi aikatauluttaminen, ohjaaminen ja huolehtiminen siitä, että kaikki pääsisivät asettamiinsa tavoitteisiin. Flippaaminen ei siis jäänyt vain puolitiehen eli oppimista ei vain maustettu oppilaskeskeisillä elementeillä.

Tykkäsin siitä ja siinä oppi oikein hyvin.

Pidin enemmän kuin siitä että opettaja puhuu koko ajan.

Asiat oppii paremmin eikä “tylsiä oppitunteja” ollut juuri lainkaan.

Aluksi vähän epäilin sen toimivuutta, mutta sitten opin sen ja se olikin aika kivaa.

hyvä idea. Oppilas periaatteessa saa päättää tekeekö paljon tehtäviä vai vähän. Helppo näyttää omistautuneisuus oppiainetta kohtaan.

Oppilaskeskeinen opiskelutapa on vapaampaa. Samalla se on myös vaativampaa, koska pitää itse päättää, mitä tekee ja noudattaa annettuja palautuspäiviä.

Omaa oppimista sai suunnitella myös itsenäisesti. Miten onnistuit?

Heutagogian periaatteisiin kuuluu oppijan itsemääräytyvyys (self-determination). Toisin sanoen hän voi itse päättää, mitä opiskelee, miten, kuinka paljon ja millaisia tavoitteita hän itselleen asettaa ja miten niihin pyrkii.

Onnistuin suht hyvin ja opettelin asioita joissa minulla tuli virheitä

Onnistuin suunnittelussa ihan hyvin ja se auttoi ymmärtämään mitä minun pitäisi opiskella.

Yllättävän hyvin siihen nähden, että tämä on tavallaan ensimmäinen kerta kun opiskelin näin.

Olisin voinut tehdä hieman enemmän tehtäviä, mutta omista isoista kirjoitus tehtävistäni tuli omasta mielestäni parhaimpia mitä olen tehnyt.

 

Mitä mieltä olet tuntipäiväkirjasta ja tekstinhuollon oppimispäiväkirjasta?

Jakson aikana oli siis käytössä kaksi kokonaan sähköistä oppikirjaa. E-opin kustantamat Verkko 1 ja Tekstinhuollon kirja. Ensin mainittu kirja vastasi kurssin opetussuunnitelman mukaisia sisältöjä. Tekstinhuollon kirjaa käytettiin oikeakielisyysasioiden opiskeluun, lähinnä ennen kirjoitelmien palauttamista ja sen jälkeen kun opettaja oli korjannut oppilaiden kirjoitelmien virheet ja palauttanut takaisin.

Tuntipäiväkirjaa käytettiin kirjassa Verkko 1. Siihen opiskelija kirjasi, mitä tehtäviä hän oli kurssin aikana tehnyt ja lisäsi hyperlinkit tekemiinsä kirjan tehtäviin. Niitä oli mahdollista tarkastella vielä arviointikeskustelussa.

Tekstihuollon kirjaan opiskelijat kirjasivat omia suunnitelmiaan ja tavoitteitaan, miten kehittää tekstihuollon osaamistaan. Tähän käytimme aikaa parilla kolmella tunnilla, ja opiskelijat tekivät kirjan tehtäviä keskittyen niihin osa-aluieisiin, jotka opettaja osoitti palauttaessaan esseitä ja muita kirjoitelmia. Näitä olivat esimerkiksi pilkut, alkukirjain, puhekielisyys jne. Muutaman tunnin harjoittelun jälkeen tulokset yllättivät myönteisesti, ja osa oli kyennyt omatoimisesti ratkaisemaan omia virhesumia, mikä näkyikin koeviikolla kirjoitetuissa esseissä.

Molemmat lähtivät pienen totuttelun jälkeen hyvin liikkeelle, ja varsin monet oppijat tuntuivat hyötyvän molemmista kirjoitutehtävistä. Itsereflektointi oli lähes tuntematon käsite.

Oli hyvä pysyä itse kärryillä omista tehtävistään.

Oppii ottamaan vastuuta omasta opiskelusta ja voi seurata omaa opiskelua

Tuntipäiväkirja on ihan hyödyllinen juttu. Sen avulla opettaja näkee hyvin, mitä ja milloin oppilas on tehnyt.

Tuntipäiväkirjan avulla tiesi missä meni ja oppimispäiväkirjan avulla muistaa, missä oli ongelmia.

Molemmat hyödyllisiä tapoja pitää silmällä omaa opiskelua. Ei tule niin helposti vain uskoteltua itselleen, että “kyllä mä tein tarpeeks jo” vaikka ei todellisuudessa tehnytkään

Opettaja antoi sanallista palautetta ja vinkkejä tekstinhuoltoon kirjoitelmien palautuksen yhteydessä. Miten otit ne huomioon, millaisia tavoitteita asetit itsellesi ja miten uskot pääseväsi niihin?

Otin ne huomioon tarkasti, ja pääsin tavoitteihini.

Päätin tehdä seuraavat niin että samanlaista palautetta ei tule uudestaan.

Yritän kiinnittää enemmän huomitota niihin. Ja haluan kehittyä niissä. Ehkä joku päivä kehityn.

Huomioin asian hyvin ja pyrin parantamaan suoritustani. Onnistuin siinä myös mielestäni hyvin.

Kun sain vinkkejä tekstinhuoltoon, tein siihen liittyviä tehtäviä tekstinhuollon kirjasta. Tavoitteena oli kehittää erityisesti niitä osa-alueita, jotka olivat numeroa eniten laskeneet ja uskon, että tulen oppimaan asiat hyvin tehtäviä tehdessäni.

Saavutitko kurssin opetussuunnitelman tavoitteet?

Kaikki kurssin suorittaneet saavuttivat omalta osaltaan opetussuunnitelman tavoitteet. Vain parissa vastauksessa oli epäröintiä sen suhteen. Muutonkin opiskelijat pääsivät hyvin itselleen asettamiin tavoitteisiin. Kurssin viimeisellä oppitunnilla pidimme arviointikeskustelut kahden kesken. Tuolloin asetettiin uusia tavoitteita ja pohdittiin, miten kurssin aikaiset tavoitteet tuli saavutettua tai miten niihin päästäisiin jatkossa paremmin. Useat oppilaat tekivätkin kurssin suorituksia uudelleen ja onnistuivat siten parantamaan osaamistaan ja nostamaan kurssiarvosanaansa. Keskiarvot näillä kahdella ryhmällä olivat jälleen korkeammat kuin perinteisellä tavalla paperikirjalla opiskellen: 7,5 ja 7,7.

Avaa galleria

Vapaat kommentit: risut ja ruusut

Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, ja se onkin täysin mahdotonta, eikä sellaiseen ole tarvetta yrittääkään. Pääasia kuitenkin on pyrkiä luomaan turvallinen, innostava ja myönteinen fyysinen oppimisympäristö, jossa jokaisen on hyvä olla. Siksi oppilasjohtoisella oppimismenetelmällä (self-determined learning) tuntuu olevan erittäin myönteinen vaikutus oppimisprosessiin. Työskentelyilmapiiri on rento ja vapautunut – tai ainakin siihen pyritään. Oppimisessa on tärkeää kannustava sosiaalisemotionaalinen ympäristö, jonka Isabelle Archambault (et al) määrittelevät alla olevan kuvan tapaan.

Ensikertalaisilla nousee yleensä esille kaksi (heidän mielestään) epäkohtaa, niin tälläkin kertaa. Kun aiemmin ei ole ollut tarvetta asettaa itselle omia oppimistavoitteita, niitä voi olla alkuun vaikea suunnitella. Jos yhdeksän vuotta on riittänyt, että suoritetaan opettajalle erilaisia tehtäviä ja tehdään vain itselle määrätyt tehtävät ja kokeet, voi ollakin hankala lähteä suunnittelemaan omaa oppimistaan, valita itselle sopivimmat tehtävät eri valikoimista ja tehdä projektimaisia tehtäviä ja käyttää niiden tekemiseen erilaisia ongelmanratkaisu- ja ryhmätoimintamalleja. (ks. Scoop-tili PBL). Kun osataan ottaa enemmän vastuuta omasta toiminnasta ja sen suunnittelusta, myös oman oppimisen omistajuus kasvaa. Voidaan puhua myös oppimisen yhteisomistajuudesta, kun päästään onnistuneisiin tuloksiin pienryhmissä. Tällainen yhteistoiminallinen oppiminen ei ole ryhmätöitä tai ryhmässä työskentelyä vaan ryhmänä yhdessä tekemistä. Opettajalle on luontevaa toimia enemmänkin ohjaajana, ja aktiivisempaa omistajuutta tavoitteleville myös valmentajana.

Muutoinkin pyrin siihen, että opiskelijat pystyisivät mahdollisimman paljon vaikuttamaan itse omiin tavoitteisiinsa ja myös siihen, että he niitä oppisivat asettamaan. Uudenlaisen (ainakin opiskelijoiden mielestä) toiminta- ja oppimiskulttuurin toteuttaminen ei onnnistu monillakaan kovin helposti. Kun mielekkäät oppimissisällöt (kognitiivinen sitoutuminen) onnistutaan yhdistämään oppimisen haluun (tunteet ja asenteet) vielä yhteisiin toimintamalleihin ja sääntöihin, ollaan jo pitkällä opettajan ja opiskelijoiden oppimisessa ja sen kehittämisessä.

https://mpmengaged.wordpress.com/2016/10/07/a-model-for-student-engagement/

Kyllä sähköinen opiskelu tuo hyvää vaihtelua varsinkin koeviikolle

Ruusut: Sähköistä oppikirjaa oli helppo käyttää. Risut: Tehtäviä oli aika paljon.

Kurssi oli kivempi kuin normi äikänkurssi itsenäisen opiskelun takia, tehtävänantoa ei aina tajunnut.

Kurssi oli todella erilainen kuin yläasteella, mutta hyvällä tavalla. Työskentely oli itsenäistä ja piti huolehtia itse, että tekee kaiken ajallaan.

Kurssi oli ihan kiva. Tekstien kirjoittamisesta tuntui olevan ainakin minulle hyötyä ja oli kiva, kun sai itse valita tehtävistä mitkä tekee.

Pylväitä ja viipaleita

Kurssiarviointi oli luotettavaa

Kurssipalaute kokonaisuudessaan

Yllä on muutamia poimintoja kyselystä, joka oli pakollinen suoritus koeviikkona. Opiskelijat täyttivät sen osallistuttuaan kurssin arviointikeskusteluun, jossa yhdessä perehdyimme kurssin eri suorituksiin ja päätimme yhdessä kurssiarvosanan tai täsmennettiin siihen vaikuttavia arviointeja. Opiskelijoilla oli keskustelun jälkeen mahdollista muokata aiemmin palautettuja suorituksiaan ja tehdä uusia, jos niin olimme sopineet.

Verkko 1 kurssipalaute (16 – 17) from Mika Auramo on Vimeo.

Kyselyn tein Google Formsilla, johon on tullut muutamia heikennyksiä edellisen kyselyn jälkeen. Esimerkiksi lyhytvastauksista ei enää saakaan samanlaista listausta, jossa yksittäiset vastaukset ovat allekkain. Toinen huononnus käytettävyyden kannalta on se, että pidemmissä sanallisissa vastauksissa niitä joutuu selailemaan kehyksessä (iframe), kun aiemmin ne olivat kokonaisuudessaan nähtävillä riveittäin.

Kommentti

Tietotekniikan osaamisessa oli aluksi suuria puutteita varsin monella. Osalla oli vasta ensimmäinen oma PC, jolla tehtiin koulutehtäviä. Parin ensimmäisen viikon aikana kuitenkin työskentely lähti hyvin käyntiin. Myös perusopetuksessa tvt:tä pitäisi käyttää aktiivisesti jokaisella oppitunnilla, jotta osaaminen olisi sujuvaa jo lukioon tultaessa.

Uuden opetussuunnitelman mukainen oppiminen oli varsin monelle uutta ja jopa hankalaa, eikä omatoimisuuteen, ryhmä- tai itsenäiseen työskentelyyn ollut paljoakaan kannustettu aikaisemmin (keskustelujen perusteella). Nyt koeviikolla oli mahdollista tehdä yhteisesti koeviikon tehtävä (toisessa ryhmistä). Muutamat niin tekivätkin ja saivat yhteisen arvioinnin. Muutoinkin opiskelijat saivat pitkälti päättää, mitä tehtäviä arvioitiin (esseen ja referaatin lisäksi).

Omassa oppilaitoksessa ei (tietääkseni) juurikaan käytetä sähköisiä oppikirjoja tai oppilaskeskeisiä menetelmiä, mikä sai nytkin monet ihmettelemään, miten hyvin tämä tällainen sopii heille. Vähitellen kuitenkin oppimisen vallankumouksen päästessä käyntiin varmaankin sähköiset sisällöt syrjäyttävät painetut ja opettajajohtoisuus (teacher directed learning) vaihtuu oppilasjohtoisuuteen tai ainakin -keskeisyyteen.

Virikkeitä

Archambault, I., Janosz, M., Morizot, J., & Pagani, L. (2009). Adolescent behavioral, affective, and cognitive engagement in school: Relationship to dropout. Journal of School Health, 79(9), 408-415; 415.

Verkko 3 – ennakkotietoa kurssista

Lohjan Yhteislyseon lukiossa Verkko-sarja etenee onnistuneen kurssikokeilun jälkeen, ja jaksossa viisi kolmannella kurssilla ainakin yhdellä opetusryhmälläni oppimateriaalina on e-Opin kustantama Verkko 3.

Kurssilla on siis sähköinen ja vuorovaikutteinen oppikirja, jossa kynä ja paperi sekä opettajajohtoinen opettaminen ovat tarpeettomia. Kurssi noudattaa valtakunnallista opetussuunnitelmaa niin kuin muutkin lukion pakolliset kurssit.

livebooklet.com

Oppiminen on sulautuvaa ja käänteistä, tehtävät ovat suurimmaksi osaksi vapaaehtoisia, ja oppilailla on mahdollisuus edetä omaan tahtiin ja yhteistoiminallisesti opettajan ohjauksessa.

Arvioitavat tehtävät eroavat paperikirjaa käyttävien tehtävistä kurssilla. Ks. kurssin sivu lyseo.orgissa.

Särmä

  1. Runoanalyysi (essee)
  2. Novellianalyysi (tekstitaidon vastaus, koeviikolla)
  3. Impressio
  4. Novellipuheenvuoro/-keskustelu

Verkko

  1. Kirjallisuusessee (runosta tai muusta sovitusta kaunokirjallisuuden lajista)
  2. Novellianalyysi (tekstitaidon vastaus novellista tai romaanikatkelmasta)
  3. Impressio ja/tai muu tuotos (esim. esitys novellikokoelmasta, sarjakuvakokoelmasta tai tietokirjasta joko halutessa esitys luokassa sähköistä materiaalia käyttäen tai ilman, mahdollisuus tehdä ryhmissä, arviointina suoritusmerkintä)
  4. Koeviikolla arviointikeskustelu ja kurssipalaute, ei koetta.

Särmä-kurssilla opiskellaan tasatahtisesti, ja pakollisia tehtäviä on neljä. Tehtävät tehdään vihkoon tai konseptipaperille. Tvt:tä käytetään lähinnä todaysmeetiä hyödyntämällä: linkit, tehtävät jne.

Verkko-kurssilla pakollisia suoritteita on kolme: kaksi ylioppilaskoetehtävää (essee ja tekstitaidon vastaus) sekä koeviikolla oman kurssin yhteisarviointi opettajan kanssa sekä kurssipalaute. Opiskelun lähtökohtana on oppilaskeskeisyys ja itsemääräytyvyys. Osa oppitunneista on mahdollista tehdä itsenäisesti ja omatoimisesti. Koska käytössä on e-oppikirja, opiskelu ei ole rajattu tiettyyn tilaan tai oppituntiin. Tvt:tä käytetään jokaisella tunnilla. Tutustu oppikirjan videoesittelyyn.

Koeviikon tunnit käytetään (leppoisiin) palautekeskusteluihin, sähköiseen kurssipalautteeseen ja omien tekstin muokkaamiseen. Oppilaalla on sopimuksesta mahdollisuus parannella vapaaehtoisella kertaustunnilla tai kertaustuntiin mennessä jo arvioituja suorituksia, esim. tekstitaidon vastausta tai impressioesitystään. Parempi jää voimaan.

Koepäivänä oppilaat merkitsevät opettajan kurssilla julkaisemaan listaan, milloin he osallistuvat kurssin palautekeskusteluun koepäivänä. Aikaa on varattu n. viisi minuuttia per oppilas, jolloin sovitaan oppilaan kanssa yhteisesti kurssiarvosana. Tavoitteena on, että oppilas saa itse päättää kurssiarvosanansa. Oppilas voi myös tulostaa kurssilla tekemiään  tehtäviä, itsearviointilomakkeita tms. osoittaakseen osaamisensa tasoa. Arviointikeskustelun jälkeen oppilas täyttää kurssipalautteen sähköisesti.  Jos nämä tai jompikumpi näistä puuttuu, kurssista tulee T-merkintä, eli ne pidetään myöhemmin. Koeviikon tehtävät voi suorittaa koulussa alle kymmenessä minuutissa.

student

Sarjassa aiemmin ilmestyneet tekstit:

 

Ulos laatikosta opettajat!

Monille opettajille, varsinkin psykologian, on tuttu Karl Dunckerin klassinen kynttilämetafora, jolla mitattiin koehenkilöiden ongelmanratkaisukykyä ja asennetta. Muuttumattomuuden asenteen (fixed mindset) omaavat eivät tajunneet, että tehtävänä ollut kynttilän kiinnittäminen onnistui seinään laatikolla, jossa nastat olivat. Sen sijaan he ottivat laatikosta nastat ja yrittivät saada niillä kynttilän tuloksetta seinään.

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, kuinka luovia alle kouluikäiset lapset ovat esimerkiksi ongelmanratkaisutilanteissa. Muutaman vuoden päästä kasvun asenne tulee nitistettyä autoritaarisessa opetuksesta. Siitä on ihan omakohtaisiakin kokemuksia itse kullakin. Sadistinen ja lannistava opettaja pahimmillaan onnistuu tappamaan oppijan kiinnostuksen opetettavaan aineeseen ja jopa koulunkäyntiin. Itselläni oli yläkoulussa tällainen (tai muutamakin), ja osin sen takia peruskoulussa vierähti kymmenes vuosi. Luovuutta, kriittisyyttä ja oppijan mielipiteiden kunnioittamista puuttuu monelta kasvattajalta ja opettajalta, ja pidetään kiinni kynsin hampain omasta pelkoon ja kuriin (ja oppiaineen hallintaan) perustuvasta auktoriteetistä. Yliopistossakin minut heitettiin seminaarista, kun pyysin jotain amanuenssia perustelemaan paremmin huteria väitteitään. Näissäkin esimerkeissä mentorointi tai valmentaminen olivat utopiaa.

Kaksi perusasennetta

Varsinkin uuteen teknologiaan siirryttäessä ja otettaessa käyttöön oppilaskeskeisiä pedagogisia malleja, opettajien asennetta koetellaan: kuuluuko menneeseen aikaan vai haluaako tukea oppijoiden kasvua ja on samassa kasvamassa ja kehittymässä itsekin.

Muuttumattomuuden asenne tai ajattelutapa (fixed mindset)

  • epäonnistumisen pelko ja passiivisuus (massan mukana kulkeminen)
  • kielteisen kritiikin pelko ja helposti luovuttaminen
  • vastuiden välttäminen ja palautteen vähättely
  • muiden menestyksen mitätöinti
  • negatiivinen perusasenne (muiden erilaisia mielipiteitä kohtaan)
  • muiden menestyksen kokeminen uhkaava (negatiivinen kateus)
  • muiden syyttäminen omista epäonnistumista ja virheistä
  • pitäytyminen vanhoissa ajatusmalleissa ja toimintatavoissa (muutosvastarinta)
  • keppi ja porkkana -ajattelu, virheistä rankaiseminen
  • kyvyttömyys empatiaan ja nähdä asioita toisesta tai toisten näkökulmasta (reframing)

Testaa kyselyllä omat asenteesi, oletko muuttumaton.

Kasvun asenne tai ajattelutapa (growth mindset):

  • osaa ajatella kriittisesti ja kyseenalaistaa
  • on valmis muuttamaan mielipiteitään ja maailmankuvaansa
  • pitää haasteista eikä luovuta helposti
  • haluaa oppia jatkuvasti uutta ja kehittyä (sisäinen motivaatio)
  • oppii omista virheistä ja epäonnistumisista
  • hyväksyy muiden antaman kritiikin ja ottaa siitä opikseen
  • muiden menestys innoittaa parempiin suorituksiin (positiivinen kateus)
  • empaattinen, anteeksiantava ja hyväksyy muiden virheet ja rajoitteet
  • suhtautuu myönteisesti uusiin tapoihin tehdä asioita ja kokeilee niitä ennakkoluulottomasti

Oppiminen, arviointi, kriittinen ajattelu

Perinteiseen tapaan toimia perustuvat lähes kaikki lukion painetut oppikirjatkin. Tavallista on vieläkin, että kurssilla on yksi kirja tai teksti- ja työkirja. Yleensä opetus perustuu siihen, että toimitaan opettajajohtoisesti ja edetään lineaarisesti. Toisin sanoen opettaja kontrolloi oppimistapahtumaa ja määrittää, miten ja missä järjestyksessä edetään, yleensä tasatahtisesti. Heterogeenisessa luokassa tämä aiheuttaa ongelmia, sillä heikoimmat oppilaat eivät pysy tahdissa mukana, ja parhaimpia keskitason oppilaille tuotettu sisältö ei motivoi riittävästi. Pahimmillaan arviointi on vielä toteutettu usein summativiivisesti kurssin lopulla, mikä on nykykäsityksen mukaan varsin tarpeetonta. Sen sijaan formatiivinen arviointi on yleensä hyödyllisempää eikä sitä ole tarpeen toteuttaa numeerisesti. Diagnostiivista arviointia tai esiarviointia on hyödyllistä tehdä kurssin alussa  tai jonkin tehtäväkokonaisuuden alussa. Esim. oppijoiden pohjatietojen kartoittaminen on opettajan näkökulmasta tärkeää, jotta hän osaa suhteuttaa oppimistapahtuman vaativuuden vastaanottajien mukaan.  Oppilaskeskeisessä menetelmässä korostuvat sekä formatiivinen arviointi että metakognitiivisen tiedon erittely, esim. vertaispalaute ja itsearviointi, joilla voidaan tutkia käsite- ja menetelmätietojen omaksumista.

jogiKun tähän vielä yhdistetään mindfulness, ollaan aika lähellä oppilaan omaa kokemusmaailmaa eli sitä, miten hän suhtautuu lukemaansa tai kokemaansa ja miten hän on ymmärtänyt oman oppimisensa sekä saa käsityksen, miten oman pienryhmän oppijat ovat sisäistäneet opeteltavan asian.  Sana mindfulness on jostain syystä käännetty suomeksi sanalla ‘tietoisuustaidot’. Tämä käännös on hieman harhaanjohtava, sillä varsinaisesta opeteltavasta taidosta ei ole kysymys niin kuin jokin mekaaninen taito, esim. polkupyörällä ajaminen. Sen sijaan voidaan sanoa sen olevan mielentila, syvä tietoisuudentila, jopa flow-tila, jolloin oppija uppoutuu tehtäväänsä niin, että ajan ja paikan taju jäävät jonnekin kauas taka-alalle eivätkä tehtävät tunnu väkinäisiltä: koulunkäynti ja tehtävät voivat olla hauskoja, ja koulussa saa olla kivaa. Vastaavaan syvän tietoisuuden tilan voi tavoittaa monin eri keinoin, esim. joogaamalla, jazz-jammailuissa ja urheilusuorituksessa.

Toinen yhtä harhaanjohtava taito liittyy kriittiseen lukutaitoon. Se on samalla tavoin paljon monipuolisempi kuin vain pelkkä kursseilla opeteltuja tehtäviä, joissa tutkitaan ja arvioidaan erityyppisiä tekstejä. Se on enemmänkin mielentila tai tapa ajatella, ja sen mukaan arvioimme näkemäämme ja kokemaamme, myös itsemme ulkopuolelta. Siksi ehkä olisi parempi käyttää  käsitettä kriittinen ajattelu. Siihen tarvitaan nimenomaan, kasvun asennetta, jotta osaamme kyseenalaistaa omat asenteemme ja miettiä esim. arvoperustaamme ja tarkastella sitä toisesta näkökulmasta. Mitä jämähtäneemmät yksilön mielipiteet ovat, sitä selvemmin muuttumattomuuden asenne korostuu, eikä tekstejä osata lukea eikä tulkita muuta kuin omasta näkökulmasta – sieltä tynnyrissä kasvaneen laatikosta. Kaikkea pystytään silloin arvioimaan vain omasta näkökulmasta, ja kaikki uusi tai vieras on vaikeaa ja uhkaavaa. Näin kokeva opettaja (ja myös oppija) on siellä boksissa helisemässä kuin muutkin nastat. Ja se laatikko on vanha, pysähtynyt tapa opettaa ja oppia. Siihen kuuluu tavallisesti väsyttävät luennot, kielten sanakokeet, filosofian käsitteenselitystehtävät, ylipäätään kaikki sentyyppiset, jotka ovat minuutissa tarkistettavissa käännösohjelmalla tai löydettävissä Wikipediasta. Tällaisia alemman oppimisen tasoja, joissa korostuvat muistaminen, ymmärtäminen ja soveltaminen voidaan mitata kurssin aikana erilaisin keinoin, esim. itsearvioinnissa jne. Tällöin opettaja voi selailla tulokset ja tarpeen mukaan eriyttää tai kerrata aihetta ja aihekokonaisuuksia.

Kasvun asenteen edellytykset

Tämän vuosisadan taidoista tärkeimmät liittyvät nimenomaan kasvun asenteeseen. Opettajalle ei riitä auskultointi ja maisterin paperit ja muutama tunti vuosittain torkkuen VESO-koulutuksissa, (joissa opetellaan jo parhaat päivänsä nähneitä ohjelmia) vuosittain. Ei sellaiselle levyseppä-hitsaajallekaan olisi enää käyttöä, joka yrittää saada jotain aikaiseksi sillä ikivanhalla hitsipilllillä tai polttoleikkaussuuttimella. Ensimmäinen ei sovi enää liitoksiin ja jälkimmäinen on useimmiten koneellistettu.

Kolme perusedellytystä kasvun asenteeseen ja elinikäiseen oppimiseen:

  • uuden oppiminen
  • poisoppiminen
  • uudelleen oppiminen.

Ei siis kannattanut lannistua  tai katkeroitua yläkoulun ruotsinopettajan kennelkohtelusta, vaikka numerot olivat viitosia ja kuutosia. Lukiossa kieli ei olisi voinut kirjoittajalta paremmin sujua, yliopistossa tuli luettua Walentin Chorellin keskeiset teokset ruotsiksi ja muutamasta oli aihetta graduun. Sen sijaan opettajakeskeisyydestä poisoppiminen onkin huomattavasti pidempi prosessi. Siinä minimivaatimus on kurssimateriaalin oppilaskeskeisyys. Paperikirjan tehtävien ja sisällön osittainen muokkaaminen ja siirtäminen Moodleen, Gafeen tai johonkin vastaavaan on melko turhaa, mutta joillekin välivaihe siirryttäessä kokonaan e-oppimiseen. Tällöin oppikirja oppimisympäristönä olisi paras ratkaisu. Perinteiseen opetustapaan perustuvien paperisten kirjojen digitointi tai niiden rikastaminen sähköisillä sisällöillä lisäämällä irrallisia keskustelufoorumeita ja vastaavia muualle toimii usein huonosti. Internet-pohjainen opiskelu on luonnollinen tapa nykynuorille opiskella.

Tabletista, kännykästä ja läppäristä tulee kynän, luku- ja tehtäväkirjan korvaajat lähitulevaisuudessa, ellei ole jo tullut monissa oppilaitoksissa. Edistyksellisimmät lukiot toimivat tiennäyttäjinä ja visionääreinä, mihin suuntaan opetus on kehittyvä. Heikoimmin suoriutuvat lukiot tuskailevat muutosvastarinnan ja pysähtyneisyyden kanssa. Nyt on jo havaittavissa selvää eriytymistä, sillä tämän vuosisadan opetukselliset tavoitteet saavuttavat pitkälti tai osittain lukiot, joissa on kollektiivisesti omaksuttu oppilaskeisen pedagogiikan perusajatukset ja valittu oppimateriaalit sen mukaisesti. Keskivertotasolla olevat lukiot pyrkivät seuraamaan edistyneempiä ja ottavat niistä mallia ja kokeilevat melko aktiivisesti uusia opetusmenetelmiä ja kouluttavat suunnitelmallisesti opettajia tulevan opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Alisuoriutuvissa lukioissa kärsitään muuttumattomuuden asenteesta, eikä selkeitä suunnitelmia eikä visioita ole. Opettajilla ei ole käytössä oppilaskeiseen pedagogiikkaan perustuvia kurssimateriaaleja ollenkaan tai hyvin vähän. Opettajat ovat passiivisia eikä heitä juuri kouluteta digiajan (pedagogisia) tavoitteita varten tai koulutus on (vanhanaikaiseen) teknologiaan painottuvaa. Tarvitaan siis tulossa oleva opetussuunnitelma, joka pakottaa kaikki lukiot ja peruskoulut uusiutumaan ja ottamaan sähköiset oppimateriaalit käyttöön. Olavi Arra OAJ:stä kertoo:  ” Lukiolaisilla tulee olla oikeus uudenaikaiseen koulutukseen – -.” Myös Jouni Välijärvi ja Jorma Kauppinen ottavat kantaa koepainotteiseen opiskeluun ja rohkaiset käyttämään muunlaisia arviointimenetelmiä. Samansuuntaisia uutisointia on nähty syksyllä myös YLEltä ja perusviesti on selvä: tuleva OPS velvoittaa oppilaitokset siirtymään oppilaskeskeisiin sähköisiin materiaaleihin.

Oppija ja tämän vuosisadan perustaidot

slide13

Lue Jackie Kersteinin kirjoitus alkuperäisestä lähteestä.

Muistiinpanot nykyään

Muistiinpanot nykyään

Uusi vastaan vanha

Jotta koulu pystyy valmistamaan oppijoita digitaaliseen maailmaan, oppimateriaalin olisi oltava heidän luonnollisessa oppimisympäristössään, joka jo nyt on lähes kokonaan digitoitunut – siis koulun ulkopuolella. Siksi on perusteltua siirtyä käyttämään oppilaskeskeisiä digimateriaaleja, joita käytetään yhteistoiminnallisesti. Tavallista on, että kurssin alussa muodostetaan kotiryhmät, ja tällöin ryhmän jäsenet pystyvät tukemaan ja avustamaan toisiaan tarvittaessa. Siten yhteistoiminnallisin keinoin opitaan johtajuutta ja vastuiden jakamista. Digitaalisia e-oppikirjoja ja sovelluksia käytetään tarkoituksenmukaisesti, ja sosiaalisessa mediassa voidaan tehdä yhdessä kuratointia esimerkiksi Pinterestissä ja jakaa projektitöiden tuloksia jollain julkaisuohjelmalla tai blogialustalla. Wikityyppinen kirjoittaminen on arkipäivää, ja opettajan rooli muuttuu aiemmasta tiedon välittäjästä valmentajaksi tai mentoriksi.

Yleensä kaikenlainen luennointi (varsinkaan jos se kestää yli viisi tai kymmenen minuuttia per oppitunti) on tarpeetonta ja pois tehokkaasta opiskelusta. Samaan kategoriaan kuuluu tapa, jossa yksi tai muutama oppilas tekee tehtäviä (esim. taululle) ja kaikki muut seuraavat. Yleensä luennointiin ja tehtävien kopiointiin liittyy, että oppija joutuu sekä keskittymään ajattelemiseen, kirjoittamiseen, opettajan puheeseen ja vaihtuviin kalvoihin. Tämä on erittäin tehotonta, ja vaatii monen asian tekemistä yhtä aikaa (multitasking). Monisuorittaminen opiskelussa on lähinnä myytti ja tehoton toimintatapa.

Kotitehtävistä voisi luopua suurimmaksi osaksi tai ainakin niiltä osin, jolloin opettajan tuki ja läsnäolo olisi tarpeen. Monet vanhemmat joutuvat toimimaan vuodesta toiseen apuopettajina kotona, jos tunnilla kotiläksyksi annetut matematiikan tai fysiikan (ja muiden aineiden) tehtävien ratkaisuissa tarvitaan apua. Peruskoulussa nämä oppilaat saavat Wilma-merkinnän tekemättömien kotiläksyjen takia. Onko tämä kannustavaa?

Monissa kouluissa tuskaillaan uusintakoepinoista, ja tähän syypäänä nähdään useimmiten oppilaat ja heidän laiskuutensa. Vika on monesti opettajassa, oppimateriaalissa ja opetusmenetelmissä. Lähes jokainen lukioon tullut oppilas pystyy läpäisemään yksittäiset kurssit, jos selvitetään käsitetietojen ymmärtäminen ja niiden soveltaminen käyttämällä sopivia arviointimenetelmiä ja varmistetaan tiedon konstruointi ennen (jos yleensä on tarvetta järjestää) kurssikoetta.

Oppikirjoissa puhutaan usein erilaisista oppijoista ja luokitellaan heitä esim. auditiivisiksi, visuaalisiksi tai kinesteettisiksi. Sen sijaan unohdetaan, että asioiden muistaminen on ensimmäinen askel niiden oppimiseen. Keskustellen ja opiskellen kotiryhmässä oppija muistaa noin 70% , kuullusta ja nähdystä pudotaan jo alle kahdenkymmenen prosentin, ja lukemasta muistetaan ehkä korkeintaan kymmenen prosenttia. Keskusteleva ja autonomisesti tapahtuva oppiminen on siis monin verroin tehokkaampaa kuin perinteinen malli. Tällöin opettajan aika vapautuu ohjaamiseen.

Mentorointi tarkoittaa kanssaoppimista, ja opettaja toimii myös tiedon vastaanottajana ja voi saada oppilailta uusia esim. virikkeitä, miten luovuutta käytetään joidenkin kurssitehtävien digitaalisessa julkaisussa tai oppimateriaalin jatkokehityksessä. Valmentaminen ei sinällään ole yhdessäoppimista, vaan siinä oppija on kohde, ja päätavoite yleensä, että oppija läpäisee jonkin standardoidun kokeen (esim. ylioppilaskokeen). Valmentajaopettaja siis suhtautuu kuin oppilas olisi kilpajuoksija, ja loppukoe on finaali. Ei häntä kiinnosta, mitä tämä sprintteri tekee uransa jälkeen. Lukiolaisella tämä ura toisella asteella päättyy lakitukseen, ja yhteistyö päättyy siihen. Opettajasta on silti mukavaa seurata, miten vanhat oppilaat pärjäävät koulun jälkeen, ja joskus apu voi kelvata johonkin tarkoitukseen. Tämä onnistuu mm. Facebookissa, ja useimmilla elämä hymyilee – ainakin tilapäivitysten mukaan.

opiskelu

Megatrendit nyt

Oppilaitokset ja kehitys

Jotta oppilaitokset pääsevät hyvään alkuun tai pystyvät jatkokehittämään opetuksellisia tavoitteitaan, se ei onnistu ilman kunnollista tvt-strategiaa. Strategian on tarkoitus tukea ensinnä visiota (unelma, tavoitetila), sitten missioita eli päätehtävää, sitten päätavoitteita ja niiden saavuttamiseksi välttämättömiä osatavoitteita. Toimintasuunnitelmaan eli strategiaan kuuluvat erilaiset menettely- ja toimintatavat (tactics), joihin kuuluvat mm. käytettävät sovellukset ja alustat. Jos oppilaitoksen johdolla ei ole riittävää pedagogista eikä digitaalista johtajuutta ja jos sitä ei ole osattu jakaa, tuskin minkäänlaisilla toimintasuunnitelmilla on olemassa realistisia toteutumismahdollisuuksia saavuttaa nykyisiä megatrendejä. Tuskin kukaan haluaa haluaa seurata nykypäivänä johtajaa sumuun ja pimeyteen. Kun uudistukset polkevat paikallaan, opettajat näkevät oman uudistumisensa olevan tarpeetonta. Silloin nämä nykyajan tietotyöläiset vetoavat helposti siihen, että omalla vapaa-ajallaan ei tarvitse tehdä mitään itsensä ja osaamisensa kehittämiseksi. Ei osteta tietokoneita eikä tabletteja eikä anneta oppilaiden käyttää mobiililaitteita, kun itse ei välttämättä osata käyttää niitä opetuksessa.

…ja sitten vielä

Nyt kun tässä olemme syyllistäneet riittävästi vain perinteisiä menetelmiä käyttäviä opettajia, sen oli tarkoitus saada ymmärtämään, miltä oppijasta tuntuu, kun heitä puolestaan syyllistetään ja painetaan alas milloin mistäkin syystä, esim. opetuksen laiminlyönnistä ja osaamattomuudesta. Syyllistäminen ei tuskin koskaan ole sitä rakentavaa kritiikkiä, ja siihen kirjoittajakin on tutustunut moneen otteeseen, kun on joutunut selvittelemään oppilaiden harhaluuloihin ja -käsityksiin perustuvia tulkintoja opintoihin liittyvistä asioista. Tämä kertoo aika usein toimintakulttuurin ristiriidoista (vanha/uusi, mixed/growth) sekä viestintätaitojen (varsinkin kuuntelutaitojen) puutteista. Kun on ollut toinen jalka jo kaksitoista vuotta pois boksista,  on aika lempata sieltä lopullisesti heti, kunhan se mahdollistetaan. Muutettakoon otsikko muotoon:

Lähdetään kaikki  sieltä boksista: jelpataan toisiamme, kannustetaan, jaetaan eikä tuomita epäonnistumisista.

Kiitos, että jaksoit kahlata tämän esseen läpi, ja palaute on tervetullutta – ja varsinkin jos olet jostain eri mieltä: (Twitter @lyseo)

 

 

Lisää artikkelin aiheista:

Pinterest – Bloomin taksonomia (Mark Anderson)
Pinterest – Oppimisaiheista infografiikkaa (Mika Auramo)
Seuraa käyttäjän Mika taulua Infographics Pinterestissä.

Oppimiseen ja opettamiseen liittyvää kuratointia Scoop.it:ssä – Suvi Salo

The 5-Minute Teacher – Mark Barnes (Amazon.com)
21st Century Skills – Bernie Trilling ja Charles Fadel (Amazon.com)
Digital leadership – Eric Sheninger (Amazon.com)