ÄI5 ja transformatiivinen oppiminen

ÄI5 ja transformatiivinen oppiminen

Heutagogiaan sopivat hyvin käänteinen oppiminen niin kuin transformatiivinenkin... Lisää... »

Kielioppia tehostetusti

Kielioppia tehostetusti

Sähköisesti ja yhteistoiminnallisesti opiskelijan omien tavoitteiden mukaisesti opiskellaan kielioppia samalla, kun kirjoitetaan erityyppisiä tekstejä... Lisää... »

Heutagogiaa ja reflektointia

Heutagogiaa ja reflektointia

Tällä sivulla on muutamia linkkejä aiemmin julkaisemiini teksteihin: heutagogiaa, tvt:tä ja reflektointia pidettyjen kurssien jälkeen. Lisää... »

Mitä uutta?

Mitä uutta?

Tällä sivulla on 24.2.2016 alkaen muutokset ja lisäykset blogiin, uusimmat ensin. Lisää... »

Peda.net-ohjeet

Peda.net-ohjeet

Sivulla on listattu ja ryhmitelty Vimeossa julkaisemani Peda.netissa olevan vuorovaikutteisen oppimateriaalin sekä oppimisalustan käyttöohjeita ja -vinkkejä. Napsauttamalla alla olevia linkkejä pääset suoraan kanavalle ja katsomaan videoita... Lisää... »

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva on selaimella käytettävä graafinen suunnitteluohjelma, joka helppokäyttöisyytensä ansiosta soveltuu hyvin myös kouluopetukseen alakoulusta toiselle asteelle. Lisää... »

Kolmas kerta toden sanoo?

Kolmas kerta toden sanoo?

Suurin muutos tällä kertaa oli niin sanottujen kertaustuntien tai pohjustavien tuntien poistaminen. Aiemmin seitsemänpäiväisessä koeviikossa oli ensimmäistä koepäivää lukuun ottamatta koetta edeltävänä päivänä oppitunti, jonka opettaja sai käyttää esimerkiksi kokeeseen valmistautumiseen. Lisää... »

 

Tag Archives: opiskelu

Wix-julkaisujärjestelmällä blogit ja portfoliot helposti

Aluksi

Tässä artikkelissa määriteltyä nettijulkaisujärjestelmää voi käyttää osana opintoja, yksittäistä kurssia tai opettajan kannaltakin oman oppimisen tai opettajuuden reflektoinnissa. Ensisijaisena kohteena on ilmainen Wix-julkaisujärjestelmä, jota käyttämällä olen laatinut muutamassa tunnissa kuvitteellisen oppilaan blogin, joka toimii ikään kuin portfoliona. Oppilas kerää siihen kursseilla kirjoittamia laajoja tekstejä, kommentoi niitä ja arvioi omaa osaamistaan.

Lisäksi katsottavissa on opetusvideo, jossa esitellään Wix, sen hallintapaneeli, muokkaustila ja vilkaistaan myös demoblogia videolla. Lopuksi tulee yleistä blogin määrittelyä sekä muutamia malliblogeja virikkeeksi.

Ensin parin kouluesimerkin voimin katsotaan, millaista se oppiminen on ollut ennen, ehkä osalla vieläkin.


 

Näin ennenope

Esimerkki 1

Ei ole montakaan vuotta aikaa, kun oppilaat tekivät tämänkaltaisia printtikirjan tehtäviä, jotkut vieläkin.

  1. Lue ensin käsikirjasta sivu 333, jossa määritellään, mikä sähköposti on.
  2. Kirjoita kymmenessä minuutissa vihkoosi sähköpostiviesti. Kuvittele, että olet menossa taloyhtiösi kokoukseen ja sinulla on tärkeää asiaa. Osoita viesti taloyhtiön hallitukselle.
  3. Repäise sivu irti ja taita se kahtia ja anna vierustoverille.
  4. Kirjoita vastausviesti viidessä minuutissa kahtia taitetun paperin kääntöpuolelle. Lue ensin käsikirjasta s. 286-289 asiatekstin kirjoittamisohjeita. Kertaa vielä sivuilta 712-715 asiatyylin perusohjeet.
  5. Kun saat vastausviestin valmiiksi, anna se takaisin oppilastoverille.
  6. Lue käsikirjastasta s. 71 (kohteliaisuus), 187 (kirje) ja 895 – 896 (retorisia keinoja) ja keskustelkaa keskenänne 15 minuuttia lähettämienne viestien vuorovaikutuskeinoista.

Tarkemmin ajateltuna tehtävä vaikuttaa mielettömältä. Miksi ylipäätään kirjoittaa paperille sähköpostia, kun sen voi kirjoittaa oikeasti? Miksi ylipäätään kirjoittaa sähköpostia jonnekin, kun se ei mene minnekään. Opettaja voi sen sijaan käyttää oppimisalustansa vaihtoehtoja, ryhmätyöskentelytoimintoja blogeista alkaen. Oppilas tekee muutamassa minuutissa itselleen kuvitteellisen hahmon, esim. tässä tapauksessa isännöitsijätoimiston, johon hän saa yllä mainitut viestit. Kun tehtävänannossa on vielä muutama muu vaihtoehto ja joitakin linkkejä, joista voi tarvittaessa tarkistaa, miten kirjoittaa ja millaista tekstin pitäisi olla.

Esimerkki 2

  1. Lue ensin käsikirjasta novelliosuus sivuilta 242–289 ja runoja käsittelevä luku sivuilta 322–336.
  2. Lue sitten kertaalleen Juhani Ahon kirjoittama Kevät ja kesä.
  3. Kirjoita muutaman virkkeen analyysi aineistosta, jossa huomioit ainakin seuraavat kysymykset. Mitä nimi paljastaa? Millaisia allegorioita tekstissä on? Onko lukemasi lastu, viiste, proosaa vai lyriikkaa? Millainen on proosaruno? Millainen on kertoja? Kuka on kertoja? Millainen on kaikkitietävä kertoja? Mitä aihetta teksti käsittelee? Mitä miljöö paljastaa? Millaisia aikasuhteita lukemassasi tekstissä on? Onko siinä metaforia? Millainen on tekstin sävy? Millainen on lukijan rooli? Koska teksti on julkaistu? Mitä ajallinen konteksti paljastaa? Mikä on konteksti? Onko kertoja neutraali? Mitä pidit kerronnasta? Onko kieli kohosteista? Mitä kohosteisuus tarkoittaa? Onko lukemassasi personifikaatioita? Onko siinä alluusioita? Onko siinä romanttisia piirteitä? Miten ne ilmenevät sananvalinnoista? Millainen on tekstin kokonaisrakenne? Millainen on juoni? Onko siinä toistuvia motiiveja? Mikä on aihe? Onko tekstissä jonkin teema? Onko siinä useita teemoja? Millaista symboliikkaa tunnistat tekstistä? Perustele!
  4. Seuraavaksi jakaannutaan ryhmiin (luku kuuteen). Jos opetusryhmä on pieni, voidaan käyttää kirjaimia numerojen tilalla. Kaikki saman numeron tai kirjaimen saanutta kerääntyvät yhteen ja lukevat toisilleen vuoron perään ääneen omat vastauksensa. Sen jälkeen vaihdetaan papereita. Kukin ryhmän jäsen alleviivaa lukemastaan kohdat, joissa käsitellään kohdassa kolme mainittuja asioita. Oppilaat voivat tarkistuksen helpottamiseksi numeroida kohdassa kolme olevat kysymykset.
  5. Antakaa vihko analyysin kirjoittajalle. Kerratkaa aineistoon viittausohjeet käsikirjasta s. 171–172 sekä pilkkujen käyttö s. 945–959. Lisätkää alleviivattujen ja numeroitujen kohtien lisäksi muutama lisää.
  6. Sitten oma ryhmä esittää teksteistään koosteen toiselle ryhmälle.  Kerratkaa sitä ennen puheenvuoron rakenne käsikirjasta s. 666. Vertailkaa esityksiänne. Lopuksi vastatkaa kyselyyn.

Usein on ollut niin, että oppijalle ei jätetä tilaa omille kysymyksille tai kysymysten asettelulle. Kun kysymykset tarjotaan valmiina ja jäsentymättömästi, ei ole ihmekään, jos oppilas ei saa lukemastaan tolkkua. Listassa oli peräti yksi kysymys, joka koski lukijaa eikä tekstiä. Pahimmassa tapauksessa opettaja vielä esittää oppilaille kohta kohdalta opettajan oppaasta oikeat vastaukset.

 


Miksi blogi tai verkkoportfolio?

Ensinnäkin voidaan sanoa, että verkossa toimiminen on digiajan kansalaisen arkisia perustaitoja. Vuorovaikutustaitoja ja kommunikointitaitoja voidaan yhdistää tarkoituksenmukaiseksi osaksi oppimista eri luokka-asteilla. Teknologiaosaamista voidaan edistää luontevasti, tehdä tehtäviä ja projekteja yhteistoiminallisesti, jalostaa omia ja toisten ideoita ja tuottaa yhteisesti sisältöjä vapaasti saatavilla oleviin julkaisukanaviin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että luokkahuoneessa tapahtuvia esityksiä ja esitelmiä pitäisi hylätä. Sen sijaan esityksiä voi jakaa globaalille etäyleisölle (ks. esimerkki) ja jatkaa dialogia vastaanottajien kanssa. Erilaiset teknologiset ratkaisut, kuten julkaisujärjestelmät, mahdollistavat monimediaisten sisältöjen tuottamisen oppimista ja motivaatiota edistävällä tavalla. Voidaankin todeta, että digitalisaation myötä vuorovaikutteisuutta voidaan monipuolistaa ja rikastaa osana oppimisprosessia. Myös verkkoetiikka ja esteettiset taidot tulevat huomioiduksi osaavassa ohjauksessa.

Wix – ohjeita ja demosivusto from Mika Auramo on Vimeo.

Demoblogi

Klikkaa kirjablogiin.

Videon demoblogi

Videon demoblogi

Blogi ja muutamia malleja

Blogi (engl. blog tai weblog) on verkkosivusto tai osa sivustoa, johon kirjoittaja tai yhteisön kirjoittajat tuottavat sisältöä. Blogitekstin kirjoittajaa kutsutaan bloggaajaksi tai bloggariksi. Tavallista on, että sisältö julkaistaan aikajärjestyksessä, ja yleensä blogitekstissä on julkaisuajankohta eli päivämäärä (ja kellonaika).  Yleensä samassa yhteydessä on blogijulkaisun sisältöä kuvaavat tunnisteet, joiden avulla saman aihepiiirin tekstit on helposti löydettävissä. Tavallista on myös, että kirjoittaja käy lukijoiden kanssa keskustelua, ja blogitekstin lukijoilla on mahdollista kommentoida julkaisuja. Yleensä tekstin yhteydessä on vielä linkkejä eri sosiaalisen median palveluihin, jotta yksittäistä julkaisua voidaan jakaa eteenpäin. Yleensä kirjoittaja tai palvelun valvoja voi säädellä,  miten tekstiä voi kommentoida, jakaa jne.

Eri julkaisualustoilla on erilaisia vaihtoehtoja blogitekstien arkistointiin. Tavallista on, että julkaisuja voi selailla blogiarkistosta kuukausittain, aihepiireittäin, tunnisteiden (tag) tai kategorioiden perusteella. Esim. tässä blogissa kategoriassa 2000-luvun taidot lukija voi tutustua julkaistuihin teksteihin uusimmasta vanhimpaan.

Blogilla ei sinänsä ole vakiintunutta tekstilajia tai esitysmuotoa. Blogi voi olla matkapäiväkirja, videoblogi (vlog), yritysblogi, poliittinen mielipidejulkaisukokoelma, teemablogi, sarjakuvablogi, linkkiblogi, koosteblogi (tumbleblogi) tai Youtube-kanava. Blogijulkaisujen pituuskin on joustavaa, samoin medialaji. Joku voi pitää mikroblogia Twitterissä tai Facebooksissa, julkaista podcasteja iTunesissa tai jakaa taidevalokuvia vuodatus.netissä. Seuraavasta listasta niin opettaja kuin oppilaskin voi poimia muutamia vaihtoehtoja, miten voisi bloggailla osana omaa oppimisprosessiaan.

Ks. myös Blogbook-blogiportaali.

Vicki Davisin bloggausvinkit

Muita Wixin kaltaisia julkaisujärjestelmiä

Kommentti

Yllä mainittu sana käsikirja ei viittaa minkään kustantajan mihinkään yksittäiseen kirjaan tai kirjasarjaan. Kielitoimiston sanakirja määrittelee näin:

käsikirja teos joka esittää keskeiset (käytännön) tiedot jltak alalta. Autoilijan käsikirja. Metsänhoidon käsikirja. Kirkkokäsikirja.
Muokattu
  • 1.2.2016 Vicki Davisin tekemä kuva bloggaamisesta lisättty.
  • 1.3.2016 Niilo22 korvasi Soikun, Blogbook-portaali lisätty

Verkko 2: onnistunut e-kirjakokeilu lukiossa (Verkko-opiskelua, osa II)

Sähköiset oppimateriaalit yleistyvät vauhdilla alakoulusta lukioon. Lohjan Yhteislyseon lukiossa ei ole aiemmin käytetty sähköisiä vuorovaikutteisia oppikirjoja oppimateriaaleina, ei myöskään e-Opin kirjoja, joita käytetään Peda.netin oppimisympäristössä. Lohjalla lähdettiin kokeilemaan yhdellä opetusryhmälläni (ÄI2), miten sähköinen opiskelu lähtee sujumaan:

  • Lukuvuosi 2014 – 2015, kokeilulupa kirjalle Verkko 2 jaksossa III ja Verkko 3 jaksossa V.

Artikkelissa esitellään, miten oppilaat (ryhmässä 25) ovat kokeneet sähköisen kirjan. Vastauksia vapaaehtoiseen kyselyyn tuli koepäivänä yhteensä 18 oppilaalta (osa sairaana). Kaikkia vastauksia ei ole listattu, vaan samankaltaiset mielipiteet on toiston vuoksi jätetty pois. Kielteistä kritiikkiä ei tullut. Ainoastaan yksi oppilas epäili saavuttaneensa kurssin tavoitteet vain kohtalaisesti.

Muutamia poimintoja kyselystä

Ks. tilasto. Infografiikassa kyselyn tulokset pyöristetty lähimpään viiteen. Asteikko 1=täysin eri mieltä…5=täysin samaa mieltä.

Vertaa kokemustasi paperikirjaan (Särmä): Mitä hyviä puolia tai haasteita löydät e-kirjasta perinteiseen oppikirjaan verrattuna?

E-kirjan käyttäminen täytyy oppia, jotta se on kaikin verroin parempi kuin fyysinen kirja. Sitä on helpompi käyttää ja kantaa mukanaan, ja se on vaikeempi unohtaa kotiin koska sitä voi käyttää missä vain.

E-kirja on sinänsä helpompi, että se ei paina mitään ja sen käsittely on huomattavasti helpompaa.

E-kirjasta löytää asiat nopeammin ja vaivattomammin. Aluksi se kyllä oli hieman hankalaa.

Se on selkeä, ja kaikki löytyy nopeasti. Kirja ei kulu ja on hyvä.

Eniten pidin siitä, että ei tarvitse kantaa kirjaa, vihkoa, kyniä ja kumeja erikseen vaan kaikki on tietokoneessa.

Mielestäni e-kirja on paljon kätevämpi kuin perinteinen kirja, toki haasteena on oppia käyttämään sitä aluksi.

E-kirja on minusta kaikin tavoin parempi. Paperinen kirja tuntuu vain vähän normaalimmalta lukiessa, mutta se lienee vain tottumus kysymys.

Tehtävät eivät ole niin yksinkertaisia, sekä niitä on huomattavasti vähemmän e-kirjassa. Tekstit olivat enemmän ajan tasalla mikä oli loistavaa!

Perinteinen oppikirja on tylsempi ja kaikki tehtävät tuntuvat samalta. Sähköisessä tehtävät on mukavia ja vaihtelevia.

Kuvaile, miten käytit kirjaa oppimisen tukena. Oliko jokin teoksen sähköinen ominaisuus erityisen hyödyllinen?

Ihan samalla tavalla kuin normaaliakin kirjaa, eli katsoin sieltä jos en ymmärtänyt asiaa jota tehtävässä kysyttiin

Selailin kirjaa tunnilla ja tallensin itselleni linkkejä kirjan sisällöstä. Kirjan sähköinen ominaisuus muutti ja helpotti kirjankäyttöä.

Joo kun sai itse tehdä, eikä tarvinnut olla passiivista opettajan kuuntelua koko ajan. Opin myös helpommin, kun sai soveltaa oppimaansa käytännössä.

Käytin kirjaa oppimiseen siten, että katsoin sieltä kaikki tunnilla käydyt asiat.

Jos en tiennyt jotain asiaa, niin katsoin sitä kirjasta. Mielestäni sähköisellä teoksella ei ollut mitään erityistä ominaisuutta, vaan pidin koko kokonaisuutta helppona ja kätevänä.

Kirja on hyvin helppo ottaa mukaan koska se on netissä ja siinä on hyviä tehtäviä. Tein niitä tehtäviä oppimisen tueksi ja luin ohjeita.

Tekstiä pystyi muokata niin, että sieltä sai korostettu tärkeitä kohtia muuta mitä halusi korostaa.

No kaikki präläys jäi pois. Ja kaikki oli todellakin selkeämpää. Tiedon hankinta sujui paremmin. Opiskelijat pystyivät opiskelemaan siten miten heille oli parasta.

Sähköisessä oppikirjassa ohjeet olivat tosi selkeästi, joten tiedon hankkiminen oli helppoa. Sähköisen kirjan tehtäviä oli mukava tehdä!

Joitain mainitsemattomia kohtia sähköisessä materiaalissa oli mukavia ja helposti löydettäviä. Sähköinen materiaali on käytännöllisempi kuin painettu kirja, sillä tietokone painaa vähemmän, ja kirjasta haluamat tiedot löytyi helpommin kuin sivuja pläräämällä.

100% vastanneista halusi jatkaa Verkko-sarjan käyttöä

sataprossaa

Perusteluja:

Pidän e-kirjasta se on mukava ja hyvä.

Kurssi oli mukava joten haluan jatkaa samalla tavalla.

Viihdyin sähköisillä äidinkielentunneilla ja ne olivat hauskoja, ryhmätyöt olivat mukavia.

Äidinkieli on sähköisenä paljon hauskempaa ja helpompaa. Olen aina pitänyt äidinkielen tunteja tylsinä ja puuduttavina, mutta pidin tästä kurssista paljon.

Mielestäni itsenäinen opiskelu pakottaa opiskelijan ottamaan enemmän ja enemmän vastuuta itsestään, mikä taas auttaa paljon jatko-opinnoissa ja muutenkin myöhemmin elämässä.

No opiskelu oli selkeämpää ja muutenkin mukavampaa. Pystyi keskittymään yksin ja tekemään ryhmissä.

Mielestäni varsinkin äidinkielessä sähköinen versio on parempi, koska äidinkielessä oppilaat kirjoittavat ja tekevät töitä eri vauhtia.

Opin asiat paljon paremmin tällä tavalla. Nautin siitä, että minulla on mahdollisuus hyödyntää ja käyttää tietoa missä ikinä olenkin.

Kyllä, koska äikkä on kivaa kun se on erilaista, kuin muut aineet. Äikän opiskelusta saa mielenkiintoisempaa, kun sen tekeee koneella.

Äidinkielen opiskelu tuntui paljon kivemmalta sähköisenä, varsinkin kun kaikkia lippuja ja lappuja ei tarvinnut kannella repun pohjalla.

Koska minusta tuntuu siltä, että opin enemmän sähköisessä äikässä kuin normaalissa.

Miten opetussuunnitelman tavoitteet saavutettiin?

Katso kurssin opetussuunnitelma ja kirjoita lyhyesti, miten mielestäsi suoriuduit.

Suoriuduin melko hyvin.

Kohtalaisesti tai keskivertoa alempana.

Mielestäni minulla meni hyvin ja pidin siitä.

Mielestäni suoriuduin kurssista hyvin ja tein ainakin parhaani.

Suoriuduin hyvin, opiskelu oli mukavaa.Opin työskentelemään ryhmissä enemmän.

Minun mielestäni suoriudin hyvin, sillä tehtävät oli kivoja tehdä ja ryhmissä työskentely on aina hauskaa.

Mielestäni täytän melko hyvin opetussuunnitelmassa olevat asiat. Mielestäni suoriuduin hyvin.

Suoriuduin kurssista mielestäni hyvin. Opin kurssin asiat ja ne jäivät hyvin mieleen.

Mielestäni suoriuduin mainiosti ja nykyään osaan käyttää suomen kieltä ehkä hieman paremmin ja muutenkin selvemmin.

Vertailua ja päätelmiä pidetyn kurssin jälkeen

Viimein oli mahdollista toteuttaa äidinkielen pakollinen kurssi (ÄI2) käyttäen pelkästään sähköistä oppimateriaalia (Verkko 2) ja soveltaa käytännössä heutagogiaa, eli oppilaskeskeistä lähestymistapaa, jossa oppiminen syrjäyttää opettamisen. Tällöin oppija ottaa vastuun omasta oppimisestaan ja toimii yhteistoiminnallisesti muiden ryhmän jäsenten kanssa opettajan toimiessa ohjaajana. Kurssin tehtävissä, numerolla arvioitavaa esseetä lukuun ottamatta, tärkeintä ei ollut lopputulos, eikä niitä arvioitu numeerisesti. Suorituspaineet tuntuivatkin hellittävän monella ensimmäiseen kurssiin verrattuna.

Vertailuryhmänä toimi vajaan parinkymmenen oppilaan ryhmä, jossa opiskeltiin samaan aikaan äidinkielen ja kirjallisuuden lukion toista kurssia. Tällä kurssilla oli käytössä Otavan Särmä ja siihen kuuluva kurssivihko. Kaikki tehtävät tehtiin opettajajohtoisesti ja tasatahtisesti. Suoritustapana oli tehtävien tekeminen vihkoon. Osa käytti tietokonetta tekstien ja esitysten tekemiseen. Opettaja jakoi satunnaisesti linkkejä todaysmeetin kautta. Ohjatusti tvt:tä ei käytetty. Arvioitavia tehtäviä oli kolme: tekstitaidon vastaus, kirjavertailu ja essee.

“Sähköäikässä” (kuten oppilaat kutsuivat) kirjan tehtävät olivat vapaaehtoisia, ja vain koeviikolla kirjoitettava prosessiessee oli pakollinen. Myös kurssilla pidetyt esitelmät, paneelikeskustelut jne. olivat vapaaehtoisia. Oppituntien alussa opettaja johdatteli tunnin aiheeseen, ja sen jälkeen oppilaat ryhtyivät työstämään tehtäviä omaan tahtiin. Käytävällä luokan vieressä sohvaryhmät olivat myös ahkerassa käytössä, ja siellä tehtiin ryhmätöitä ja välillä hengailtiin muuten vain. Tehtäviä sai toisinaan lähteä tekemään myös kotiinkin. Silti ne sujuivat, ja opettaja pystyi seuramaan Peda.netistä, että edistystä tapahtui. Varsinaisia läksyjä kirjoitustehtävineen ei annettu juuri lainkaan. Opettaja ei arvioinut kirjaan tehtyjä tehtäviä, vaan satunnaisesti antoi palautetta yksittäisistä suorituksista ja tarvittaessa ohjeita. Siitä huolimatta oppilaat tekivät enemmän tehtäviä kuin verrokkiryhmässä. Suurin osa niistä tehtiin silti kurssipohjaan, jonne vastaukset tallentuivat muun opetusryhmän tarkasteltavaksi ja toisinaan arvioitavaksi sekä kommentoitavaksi.

Opettaja painotti, että arviointi on enemmän oppilaskohtaista ja perustuu omiin taitoihin ja niiden kehittymiseen kuin muihin vertaamiseen. Lopulliseen kurssiarvosanaan tuntiaktiivisuus ja tehtävistä suoriutuminen vaikutti ainoastaan arvosanaa nostavasti. Heikommin menneistä tehtävistä ja esityksistä oppijoita ei rangaistu.

Koeviikolla viimeisteltiin prosessiesseet tietokoneluokassa. Puheensorina ei tuntunut häiritsevän ketään. Vaikka varasin oman luokkatilani hiljaista työskentelyä varten, sille ei ollut käyttöä. Opettajalla oli aikaa vielä antaa muutamia käytännön vinkkejä aineistokirjoittamiseen halukkaille.

Muutoinkin vuorovaikutus oppilaiden kesken perinteiseen tapaan verrattuna oli runsaampaa, ja tekstejä oli mahdollisuus työstää yhteisesti, ja niitä tehtiinkin tavallista enemmän ja perusteellisemmin. Osa teki ne Peda.netiin, ja osa halusi käyttää muita palveluja, esim. Googlen palveluja, ja he linkittivät teksteihinsä kurssin palautuskansiosta koko ryhmälle, kun saivat esim. esitelmänsä valmiiksi. Suullisiin tehtäviinkin aikaa tuntui riittävän tarpeeksi.

Lopputulos ja ennuste

Kaaviokuvassa nähdään alkutilanne, kurssin oppilaiden keskiarvo toisen kurssin jälkeen ja ennuste kolmannen kurssin keskiarvoksi. Mustalla eli ylempänä on toisella kurssilla Verkon käyttöön ottaneet oppilaat. Opettaja on sama, oppimateriaali on eri (punaisella Särmä), samaten tapa oppia. Ensimmäisessä jaksossa molemmat käyttivät samaa oppikirjaa eli Särmää ja siihen kuuluvaa kurssivihkoa. Noin puolet molemmista ryhmistä oli entuudestaan tuttuja ensimmäiseltä kurssilta.

Verkko-ryhmän keskiarvo yllätti toisen kurssin jälkeen. Punaisessa ryhmässä (yht. 16 oppilasta) kahdella oppilaalla kurssi keskeytyi, ja kurssiarvosanat alkoivat numerosta viisi, kiitettäviä ei tullut yhtään. Mustassa ryhmässä heikoin kurssiarvosana oli seitsemän, eikä kurssi keskeytynyt yhdelläkään, kiitettäviä arvosanoja tuli kahdeksan. Jokainen oppilas pääsi vähintään samaan arvosanaan kuin ensimmäisellä kurssilla, ja muutamilla numero nousi jopa kahdella.

sahkoaikka2

Vertailtavat ryhmät olivat ensimmäisen lukiokurssin jälkeen siis lähes samanlaiset. Sähköäikässä vastanneista tyytyväisiä oli 100% , ja myönteisyys oppiainetta kohtaan kasvoi 60% verrattuna peruskouluun. Uskoisin tämän näkyneen myös oppimistuloksissa. Potentiaalia on selvästi edelleen, ja arvioni “mustan” ryhmän suhteen on maltillinen. En usko, että ko. ryhmän kurssiarviointi olisi liian lievää, sillä en muista kenenkään sanoneen parinkymmen vuoden aikana minun lepsuilleen kurssiarvioinnissa – päinvastoin.

 

Sarjassa aiemmin ilmestynyt

 

Kirjoittaja on e-Opin oppikirjailija.

Muokattu 7.2.2015

listaa täydennetty: Lukuvuosi 2014 – 2015, kokeilulupa kirjalle Verkko 2 jaksossa III ja Verkko 3 jaksossa V.

Muokattu 9.2. Korjauksia arviointiin:

  • Verkko-ryhmän tarkistettu keskiarvo: 8.0
  • Verkko-ryhmässä kiitettäviä kahdeksan eikä yhdeksän
  • Särmä-ryhmässä kaksi kurssikeskeytystä yhden asemasta

Opetus 1.0 – 3.0

Opetus 1.0.

Tämä on se perinteinen tapa, joka on dominoinut opetusta viimeisten sukupolvien ajan ja paljon kauemminkin. Tavallista on, että opettajuus on pitkälti tiedon välittämistä, ja oppija on vastaanottaja, joka tekee opettajan esityksestä muistiinpanoja ja oppikirjan tehtäviä. Opettaja voi ulkoistaa omaa opettajuuttaan, niin että yksi tai muutama oppilas vuorollaan toimii avustajana: tekee tehtäviä taululle tai pitää esitystä ja muut seuraavat. Arvioitavat tehtävät on pääasiassa yksin pakerrettu ja yleensä tarkoitettu vain opettajalle.

Tekniikkaa käytetään usein siihen, että erilaisia opetusvideoita käytetään opetuksen tukena, esim. vanhojen VHS-videoiden digiversioita ja Youtube-videoita. Oppimateriaalina on painettu kirja, tehtäväkirja ja vihko. Sähköiset sisällöt ovat PDF-tulosteita ja opettajan jakamia linkkejä. Jos käytetään sähköistä oppikirjaa, sen käytettävyys on rajoittunutta (esim. alleviivaukset ja muistiinpanot), ja vuorovaikutteisuus puuttuu.

Oppilaat tekevät tehtävät pääasiassa yksin, ja ryhmätyöt ja opiskelu ryhmissä ovat satunnaisia.  Tällöin opiskellaan vain muutaman oppilaan ryhmässä, enintään omassa opetusryhmässä ja oppitunneilla. Sulautuvien opetusmenetelmien käyttö on kokeilujen asteella, jäsentymätöntä ja vailla kunnollista pedagogista perustaa.Tekniikan käytön tavoitteena on usein oppia käyttämään jotain alustaa, sovellusta tai palvelua.

Tunnusomaista:

  • Opetus on hierarkkista ja opettajakeskeistä.
  • Opetus on tasatahtista, lyhytjännitteistä ja koekeskeistä.
  • Tekniikan oppiminen menee pedagogiikan edelle.

 

Opetus 2.0

Tietokoneluokka silloin joskus

Tietokoneluokka silloin joskus

Teknologiaa ja moderneja pedagogisia menetelmiä käytetään opetuksessa. Vuorovaikutus opettajien ja oppilaiden välillä on vastavuoroisempaa kuin Opetus 1.0:ssa. Ryhmissä työskennellään niin luokassa kuin virtuaalisestikin, ja se on olennainen osa oppimisprosessia. Teknologia helpottaa niin opettajan kuin oppijoidenkin työskentelyä ja opetuksellisten tavoitteiden saavuttamista.

Oppimistapahtuma on muutosvaiheessa opettajakeskeisestä oppilaskeskeiseksi. Opettaja toimii enemmän ohjaajana kuin tiedonjakajana ja ohjaa oppilaita lähteiden äärelle erilaisissa tehtävissä.

Oppimisympäristönä käytetään yleensä suljettua järjestelmää, kuten Moodlea, Peda.netia, Gafea, Edmodoa tai vastaavaa painetun oppimateriaalin korvaajana tai sen rinnalla. Oppijat tekevät yhteistoiminnallisesti esityksiä, joita julkaistaan oppimisalustalla, ja muut opetusryhmän jäsenet voivat osallistua arviointiin. Opetukselliset sisällöt ovat vuorovaikutteisia, ja oppijat voivat kommentoida oppikirjan, kurssipohjan tai vastaavan tekstejä, tehdä alleviivauksia ja omia merkintöjään ja lisätä itse sisältöä ja jakaa sitä muille ryhmän jäsenille.

Sosiaalinen media on käytössä jollain tasolla opetuksessa (esim. kurssiblogi ja oppilaiden blogijulkaisut), ja oppimistapahtumaa viedään koulurakennuksen ja suljetun oppimisympäristön ulkopuolelle.

Tunnusomaista:

  • Opetus sisältää oppilaskeskeisiä elementtejä, mutta hierarkia on edelleen korosteinen.
  • Opetus on yhteisöllistä ja vuorovaikutteista.
  • Tekniikkaa hyödynnetään pedagogisista lähtökohdista.

Opetus 3.0

Trinity ja Neo Matrixissa

Trinity ja Neo Matrixissa

Opetus on paperitonta ja kurssimateriaalina käytetään vuorovaikutteista e-oppikirjaa tai vapaasti netistä saatavilla olevia sisältöjä (esim. MOOC, opetus.tv jne.). Opetuksessa keskitytään luovuuteen, mielikuvitukseen, kriittiseen ajatteluun ja ongelmanratkaisuun sekä tämän vuosisadan taitojen edistämiseen, ja perustaidot käsitteineen omaksutaan nopeasti. Teknologiaa käytetään monipuolisesti oppimistehtävien tekemiseen, ja se tukee opetusta ajanmukaisesta pedagogisesta oppimiskäsityksestä, teorioista  ja tutkimuksista.

Oppiminen perustuu oppilaskeskeisyyteen ja yhdessäoppimiseen. Oppimateriaalit mahdollistavat omaan tahtiin etenemisen ja autonomisen opiskelun. Itsemääräämisteoriaa (Deci ja Ryan, 2000) sovelletaan sujuvasti opetuksessa. Oppimistapahtumat ovat monipuolisia, motivoivia ja oppimisen syventämiseen kannustavia.

Opiskelu laajenee globaaliksi luokkahuoneen ja oppituntien ulkopuolelle, ja oppija rakentaa omaa oppimisverkostoaan omien opetuksellisiin sisältöihin liittyvien tavoitteiden mukaan (esim. Goodreads.com, Diigo, Twitter jne.).

Sosiaalisen median palveluja ja eri nettiyhteisöjä käytetään omien esitysten julkaisuun, ja erilaiset yhteisölliset palvelut ovat luonteva tapa laajentaa oppimistapahtumaa. Oppijat julkaisevat tekstejään aidossa ympäristössä, (esim. elokuvakritiikit Leffatykissä, mielipidekirjoitukset paikallislehdessä ja erilaisia tekstejä eri yhteisöpalveluissa)  ja saavat palautetta myös muilta kuin opettajalta ja oman opetusryhmän oppilailta.

Lopulta oppija sulautuu kognitosfääriin (Ks. Grant Lichtman, 2014), johon kuuluu tietämys ja sen prosessointi: tuottaminen, muokkaaminen, siirtäminen, järjestely, oppiminen jne. niin reaalisesti kuin virtuaalisestikin.

Tunnusomaista:

  • autonomisuus ja elinikäinen oppiminen
  • opettajan ja oppijan roolien sulautuminen
  • tulevaisuuden taitojen omaksuminen.

oppiminen

Lue aiheesta lisää