ÄI5 ja transformatiivinen oppiminen

ÄI5 ja transformatiivinen oppiminen

Heutagogiaan sopivat hyvin käänteinen oppiminen niin kuin transformatiivinenkin... Lisää... »

Kielioppia tehostetusti

Kielioppia tehostetusti

Sähköisesti ja yhteistoiminnallisesti opiskelijan omien tavoitteiden mukaisesti opiskellaan kielioppia samalla, kun kirjoitetaan erityyppisiä tekstejä... Lisää... »

Heutagogiaa ja reflektointia

Heutagogiaa ja reflektointia

Tällä sivulla on muutamia linkkejä aiemmin julkaisemiini teksteihin: heutagogiaa, tvt:tä ja reflektointia pidettyjen kurssien jälkeen. Lisää... »

Mitä uutta?

Mitä uutta?

Tällä sivulla on 24.2.2016 alkaen muutokset ja lisäykset blogiin, uusimmat ensin. Lisää... »

Peda.net-ohjeet

Peda.net-ohjeet

Sivulla on listattu ja ryhmitelty Vimeossa julkaisemani Peda.netissa olevan vuorovaikutteisen oppimateriaalin sekä oppimisalustan käyttöohjeita ja -vinkkejä. Napsauttamalla alla olevia linkkejä pääset suoraan kanavalle ja katsomaan videoita... Lisää... »

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva on selaimella käytettävä graafinen suunnitteluohjelma, joka helppokäyttöisyytensä ansiosta soveltuu hyvin myös kouluopetukseen alakoulusta toiselle asteelle. Lisää... »

Kolmas kerta toden sanoo?

Kolmas kerta toden sanoo?

Suurin muutos tällä kertaa oli niin sanottujen kertaustuntien tai pohjustavien tuntien poistaminen. Aiemmin seitsemänpäiväisessä koeviikossa oli ensimmäistä koepäivää lukuun ottamatta koetta edeltävänä päivänä oppitunti, jonka opettaja sai käyttää esimerkiksi kokeeseen valmistautumiseen. Lisää... »

 

Tag Archives: kritiikki

Näin teet kirjakritiikin lukematta sivuakaan

Miten hyvä plagiaatti syntyy?

Syksyllä 2014 eräällä lukion äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla sain luettavakseni useita tästä kirjasta kirjoitettuja kritiikkejä. Tulostin ne kaikki ja lähdin selvittelemään tekstien samankaltaisuutta ja kaivoin lähteitä esille. Tein oman kritiikin, jollaisia oppilaatkin usein tekevät eli yhdistelevät eri lähteistä oman tekstinsä lukematta kirjaa lainkaan. Näin minäkin tein eli kirjoitin kirjallisuuskritiikin, jonka sisällön plagioin kokonaan tekstin alla olevista lähteistä ja parista oppilaan arvostelusta, joista osa oli myös osin kopioitu listan lähteistä.

Tämäntyyppisissä tehtävissä pitää

 

Karu kertomus holokaustista

Poika raidallisessa pyjamassa on irlantilaisen kirjailijan John Boynen kirjoittama (2006). Sen on suomentanut Laura Beck. Useita palkintoja saanut menestyskirja filmatisoitiin vuonna 2008, ja käsikirjoitusta oli laatimassa Boyne, Ohjauksesta vastasi Mark Herman.

Nuortenkirja sijoittuu natsi-Saksaan, ja se kertoo koskettavasti holokaustista natsiupseerin yhdeksänvuotiaan pojan näkökulmasta. Tarina kahden täysin erilaisen pikkupojan ystävyydestä on aidon inhimillinen. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan, aluksi Berliiniin, sitten Auschwitziin ja sen lähettyville, jonne natsiupseeri perheineen muuttaa.

Kertojana toimii keskitysleirin komendantin nuori poika nimeltä Bruno. Muita romaanin keskeisiä henkilöitä ovat isä Ralf, äiti ja isosisko Gretel ja kuolemanleirin juutalaisystävä Shmuel, johon yksinäisyydestä kärsivä natsiupseerin poika kiinnittyy. Eräässä takaumassa myös Hitler käy Brunon kotona, kun kerrotaan, miten hän sai työpaikan Auschwitzissa.

Kirjassa on lukuisia vastakohtapareja, esim. ystävystyneet pikkupojat. Sadistinen luutnantti Kotler ja lempeä palvelija Pavel, äiti ja isä ja isän täysin erilainen kotiminä.

Kirjan tunnelma on näennäisen kepeä, sillä tapahtumia tarkkaillaan pikkupojan näkökulmasta. Kerronta on kolmannessa persoonassa, ja kertoja on kaikkitietävä. Kirjasta välittyy kuitenkin hyvin mielikuva pojan viattomuudesta ja naiiviudesta kaiken pahan keskellä, sillä esim. Hitleristä tulee ”Hilleri” ja tuhoamisleiri Auschwitzista ”Aus-vitsi”. Suomennoksessa sanaleikit eivät englannin tavoin välity: Furher > Fury, Auschwitz > Out-Fit.

Pääteemana kirjassa on kysymys siitä, kenellä on valta valita ne, jotka ovat aidan toisella puolella, ja korkeasta piikkilanka-aidasta muodostuu symboli tästä teemasta. Teos kuvaa lukijalle hyvin keskitysleirin julmuuksia ja sitä, miten ihmisiä voi ohjata valheilla ja pelottelulla. Lisäksi sivuteemoiksi nousevat ystävyys ja uskollisuus, jota varjostavat kaksinaisuus ja olosuhteista riippuvaiset valinnat, joihin pojat eivät voi vaikuttaa.

“Yhtenä päivänä Bruno kysyi, miksi Shmuel ja kaikki muut ihmiset sillä puolen aitaa käyttivät samanlaisia raidallisia pyjamia ja kangaslakkeja.poika2
-He antoivat ne meille kun tulimme tänne, Shmuel selitti. -He ottivat pois meidän omat vaatteemme.
-Mutta etkö koskaan herää aamulla ja halua panna päällesi jotakin muuta? Täytyyhän sinun vaatekaapissa olla jotain muutakin.
Shmuel räpytti silmiään ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta muutti sitten mielensä.”

Tutustuminen raidalliseen pyjamaan pukeutuneeseen poikaan raottaa Brunolle vähitellen ovea todellisuuteen ja avaa hänen silmänsä ympäröivään maailmaan. Yhdeksi keskeisimmistä motiiveista nouseekin juuri vaatetus. Niin kuin kirjan nimikin kertoo alistettujen ja sortajien, vangittujen ja vangitsijoiden välillä tehdään eroa. Kirjassa korostuu hyvin vaatteiden käyttö riiston välineenä, mikä tehostaa hyvin perusasetelma: piikkilanka-aita, joka erottaa lasten maailmat toisistaan. Hehän eivät voi viattomuuttaan tajuta, mitä kauheaa on tapahtumassa ja miksi. Brunokin kuvitteli Ausschwitzin olevan hauska leiri täynnä kahviloita, kioskeja ja huvituksia.

Vaikka kirjan asetelmat ovat melko kuluneet, ja natsiupseerit ovat fanaattisia ideologian palvojia, loppua kohden välittyy tunnelma, että itse asiassa myös saksalaiset perheet joutuvat ideologian vangeiksi ja lopulta uhriksi. Isosisko Gretelistä kasvatetaan natsismin palvojaa ja arvostamaan keskeistä opetusta: ” Juutalaiset ovat kaiken pahan alku, eivätkä he oikeasti ole edes ihmisiä.” Äidinkin silmät avautuvat vähitellen näkemään natsismin järkyttävän totuuden, ja hän hakee lohtua nuoren sotilaan sylistä ja päihteistä.

Kertomus on opettavainen, ja se kertoo, mihin tietämättömyys voi pahimmillaan johtaa. Loppuratkaisukin on varsin hiljentävä, ja mieleen jäävä ja on surullisen koskettava. Silti täytyy tunnustaa, että rankasta aiheesta huolimatta romaani oli lukuelämys. Taitavasti valitusta näkökulmasta kerrottuna välittyy poikkeuksellinen mielikuva holokaustista toisen maailmansodan aikana. Myös kerronnallisesti teos laajenee hienosti, sillä aiemmin kirjassa tapahtumia tarkkaillaan lähinnä Brunon tajunnan kautta: lopussa lukijalle paljastetaan Ralfin reaktio, kun hän tajuaa, missä hänen puuttuva poikansa on. Kirja on todella hyvä, ja voin suositella kaikille tämäntyyppisistä kirjoista kiinnostuneille.

Yhdisteltyjä lähteitä

Ylioppilaskokeen tulokset (syksy 2013)

lyyra

Syksyllä 2013 arvioitiin toista kertaa uusituin arviointikriteerein. Viime keväänä vaihtelua oli toisessa kokeessa normaalia enemmän, mutta edelliskeväänä muutama suoritus nousi pykälä ja vastaavasti muutama laski.

Tänä syksynä yksi cum laude laski b:hen ja toinen nousi yhden arvosanan b:stä c:hen. Lisäksi yksi improbatursuoritus nousi pari pinnaa, ja läpi meni.

Tehtävät eivät olleet kovin vaikeita. Tekstitaidon kokeessa oli mahdollista

  • käsitellä romaanikatkelmasta henkilösuhteita, lapsen näkökulmaa ja draamallisuutta
  • vertailla kahta kritiikkiä
  • eritellä kritiikistä tekstilajille ominaisia piirteitä.

Esseekoe oli tavanomainen, ja tehtäviin voi tutustua esim. tämän blogin luettelossa.

Desmond Morris: Hellyyden anatomia

Intimate Behavior: A Zoologist's Classic Study of Human IntimacyIntimate Behavior: A Zoologist’s Classic Study of Human Intimacy by Desmond Morris
My rating: 2 of 5 stars

Kierrätyskeskuksen hyllyltä tarttui kolikolla mukaan Desmond Morrisin Hellyyden anatomia (Intimate behaviour), joka oli ennen vanhaan 1970-luvulla varsin suosittu teos ja päätyikin Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kuukauden kirjaksi.

Morrisin lähestymistapa on etologinen, eli hän tarkastelee ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä eläintieteellisesti, mikä on herättänyt mielipiteitä puolesta ja vastaan.

Hellyyden anatomia on jaoteltu yhdeksään lukuun: sukupuolisesta viettelystä parinmuodostukseen, valtuutetusta hellyydestä oma- ja esinehellyyteen. Yhteistä kaikille luvuille on ihmisen hellyyden, läheisyyden ja rakkauden kaipuu, ja nykynäkökulmasta simpansseihin vertaaminen tuntuu melko kaukaa haetulta. Toisaalta kaiken hellyydenkaipuun niputtaminen äidinrakkauden haikailuun ja paluuseen kohtuun tuntuu jo luontaantyöntävän vanhalta freudilaiselta jaaritukselta.

Muutama vuosikymmen sitten teinipojat yrittivät noudattaa kaavamaisesti kirjan ohjeita ja ”uida liiveihin”. Nykylukijalle sananvalinnat ihmiseläimistä ja -naaraista lähinnä kummastuttavat. Hämmennystä saattavat herättää myös seuraavat poiminnat: Kun taputamme konsertissa, itse asiassa haluamme halata esiintyjää. Hierojat, parturit ja jalkojenhoitajat ovat ammattikoskettajia, jotka ovat valtuutetun hellyyden harjoittajia. Ne ihmiset, jotka eivät parisuhteessa saa hellyyttä tarpeeksi, sortuvat näihin ja jopa lemmikeihin. Koirat ja muut eivät ole kuin korvikehellyyden kohteita. Tupakka on tutin korvike. Purkanjauhat imeskelevät ja mussuttavat purkkaa kuin vauvat äidin nänniä.

Lopulta tarjotaan vielä selitys, miksi naiset lihoavat perheen perustamisen ja lasten hankkimisen jälkeen. Kun parinmuodostus on tehty ei ole tarvetta enää olla hoikka saati kurvikas. Tarvittava panostus on tehty, oltu houkutteleva, eikä siihen enää ole tarvetta.

”Ihminen on yksinkertainen heimoon kuuluva metsästäjä, joka on joutunut hämmennyttävän keinotekoiseen yhteisöelämään.” Ihminen siis joutuu hämmennyksiin, käpertyy itseensä, masentuu ja etsiytyy vaivattomiin hellyydenkorvikkeisiin. Nykyihminen elää ”kauhistuttavan epäluonnollisissa elinolosuhteissa”.

View all my reviews