ÄI5 ja transformatiivinen oppiminen

ÄI5 ja transformatiivinen oppiminen

Heutagogiaan sopivat hyvin käänteinen oppiminen niin kuin transformatiivinenkin... Lisää... »

Kielioppia tehostetusti

Kielioppia tehostetusti

Sähköisesti ja yhteistoiminnallisesti opiskelijan omien tavoitteiden mukaisesti opiskellaan kielioppia samalla, kun kirjoitetaan erityyppisiä tekstejä... Lisää... »

Heutagogiaa ja reflektointia

Heutagogiaa ja reflektointia

Tällä sivulla on muutamia linkkejä aiemmin julkaisemiini teksteihin: heutagogiaa, tvt:tä ja reflektointia pidettyjen kurssien jälkeen. Lisää... »

Mitä uutta?

Mitä uutta?

Tällä sivulla on 24.2.2016 alkaen muutokset ja lisäykset blogiin, uusimmat ensin. Lisää... »

Peda.net-ohjeet

Peda.net-ohjeet

Sivulla on listattu ja ryhmitelty Vimeossa julkaisemani Peda.netissa olevan vuorovaikutteisen oppimateriaalin sekä oppimisalustan käyttöohjeita ja -vinkkejä. Napsauttamalla alla olevia linkkejä pääset suoraan kanavalle ja katsomaan videoita... Lisää... »

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva on selaimella käytettävä graafinen suunnitteluohjelma, joka helppokäyttöisyytensä ansiosta soveltuu hyvin myös kouluopetukseen alakoulusta toiselle asteelle. Lisää... »

Kolmas kerta toden sanoo?

Kolmas kerta toden sanoo?

Suurin muutos tällä kertaa oli niin sanottujen kertaustuntien tai pohjustavien tuntien poistaminen. Aiemmin seitsemänpäiväisessä koeviikossa oli ensimmäistä koepäivää lukuun ottamatta koetta edeltävänä päivänä oppitunti, jonka opettaja sai käyttää esimerkiksi kokeeseen valmistautumiseen. Lisää... »

 

Category Archives: TOP 3

Tekstitaidon kokeen aiheita 2007 – 2014 (syksy)

Tutustu koearkistoon, retorisiin keinoihin ja argumentointiin sekä argumentointivirheisiin.

Lue myös tekstitaidon kokeen lähilukua (syksy 2014).

Olen ryhmitellyt tehtävät seitsemään eri kategoriaan, ja uusimman kokeen aiheet on lihavoitu.

Syksyllä 2014 romaanitaidetta edusti Jens Lapiduksen Rahalla saa -kirjasta katkelma, jossa J.W. sliipattujen kavereiden kanssa valmistautuivat lähtemään Stureplanin yöhön hummailemaan: eriteltiin arvoja ja analysoitiin tyyliä. Kertovassa mainostekstissä päästiin mainosanalyysin kiemuroihin. Kahdessa viimeisessä oli kolme tekstiä vertailtavana (kirjakatkelma, matkailulehden sivu ja Turkin valtion matkailusivuston nettisivu). Ensin piti tunnistaa tekstilajipiirteitä, sitten treenattiin kriittistä lukutaitoa.

Luettelossa ovat kokeet ja tehtäväryhmät vanhimmasta uusimpaan. Yksittäinen tehtävä voi sopia useampaankin kategoriaan.

1. Tekstin vaikuttamiskeinot

argumentointi, retoriikka ja ideologia

Puolueellisen uutisen argumentoinnin ja ideologian erittelyä
(Kevät 07, STT, TS 2.5.2006)

Argumentaatioanalyysi eduskuntakysymyksestä
(Kevät 08, Pertti Hemmilä, Seppo Lahtela ja Petri Salo: Susien aiheuttamien haittojen ennaltaehkäisy, Kirjallinen kysymys, 11.1.2007)

Artikkelin retoriset keinot
(Kevät 08, Leena Vilkka: Hirviöstä suojelukohteeksi, Yliopisto 2/2007)

Mainosanalyysi Villisorsa-näytelmän markkinointiesittelystä
(Kevät 09, Suomen Kansallisteatterin lehti 3/2007)

Argumentaatioanalyysi RAY:n Pidetään huolta -kampanjajulisteesta
(Kevät 09, 6.12.2006)

Kielenkäytön taidokkuuden erittely kolumnista
(Syksy 09, Kari Hotakainen: Kasvukertomus , Eeva 12.12.2007)

Romaanikatkelman humorististen piirteiden erittelyä
(Syksy 09, Hannu Väisänen: Toiset kengät 2007)

Huumorin keinojen tarkastelu pakinassa
(Kevät 10, Jukka Ukkola: Kotus interruptus, Suomen Kuvalehti 49/2008)

Argumentaatiokeinojen ja niiden vaikuttavuuden tutkimista kolumnista
(Kevät 10, Susan Heikkinen: Yksisilmäiset puolustajat, Suomen Kuvalehti 50/2008)

Reportaasin moniäänisyyden ja sen tehtävien erittelyä
(Kevät 10, Eva Latvakangas: Siperia opettaa maahanmuuttajanuoria, Turun Sanomien verkkolehti 13.3.2005)

Miten romaanin kannet houkuttevat lukijaa?
(Syksy 10, Reijo Mäen romaanin Lännen mies kannet)

Ilmoituksen tavoitteiden ja keinojen erittely
(Kevät 2011, Sofi Oksanen: Vapaana sana pysyy vain, jos sen vapaudesta pidetään huolta, Sanomalehtien Liiton ilmoitus 3.5.2009)

Kolumnin tyylivalinnat ja niiden onnistumisen arviointi
(Kevät 2012, Iisakki Kiemunki: Tilastollisesti maailman onnellisin, Helsingin Sanomat 16.11.2010)

Millä keinoin mainos myy turvallisuutta?
(Kevät 2012, Aktian henkivakuutusmainos, aktia.fi, luettu 23.11.2011)

Antero Mertarannan selostuskielen erittelyä
(Syksy 2012, <http://fi.wikiquote.org/wiki/Antero_Mertaranta>. Luettu 1.8.2011.)

Argumentaatioanalyysi Reetta Röngän kolumnista.
(Kevät 2013, Reetta Rönkä: Nykyihminen on kiero ja ahne, uusisuomi.fi)

Mihin teksti pyrkii ja millä keinoin?
(Kevät 2013, Kari Nars: Raha ja onni, 2006)

Onko Petri Tamminen tosissaan vai ei kolumnissaan Mies pulassa? Perustele käsityksesi.
(Kevät 2014, Petri Tamminen: Mies pulassa, Hyvä terveys 14/2012)

Mitä Juba Tuomolan Viivi ja Wagner -sarjakuvat kertovat sukupuolten välisestä kommunikaatiosta?
(Kevät 2014, Juba Tuomola: Viivi ja Wagner -sarjakuvia)

Millaisen kuvan sananlaskut antavat suomalaisesta puhekulttuurista?
(Kevät 2014, Pekka Hakamies, Matti Kuusi ja Kari Laukkanen (toim.) 1984, Sananlaskut)

2. Kaunokirjallisuuden tulkinta

Romaanikatkelman päähenkilön motiivien tulkinta
(Kevät 07, Lars Sund 1998, Puodinpitäjän poika)

Mielikuva romaanikatkelman päähenkilöstä (Alpo Korva)
(Syksy 07, Anna-Leena Härkönen 1984, Häräntappoase)

Romaanikatkelmasta välittyvä käsitys sodasta
(Syksy 08, Väinö Linna 1954, Tuntematon sotilas)

Romaanikatkelman vuoropuheluista ilmenevät henkilösuhteet
(Syksy 08, Väinö Linna 1954, Tuntematon sotilas)

Nuorten naisten kokemusten ja kerronnan erittely
(Syksy 08, Marja-Liisa Vartio 1962, Tunteet)

Näytelmäkatkelman henkilösuhteet
(Kevät 09, Henrik Ibsen 1884, Villisorsa)

Symboliikka näytelmäkatkelmassa
(Kevät 09, Henrik Ibsen 1884, Villisorsa)

Miksi tytön ja pojan maailmat eivät kohtaa?
(Syksy 09, Hannu Väisänen: Toiset kengät -romaanikatkelma 2007)

Lukijan odotushorisontin erittelyä
(Syksy 10, Henning Mankell, Askeleen jäljessä -romaanikatkelma, 1997)

Raskolnikovin henkilöhahmon erittelyä
(Syksy 10, Feodor Dostojevski, Rikos ja rangaistus -romaanikatkelma, 1886)

Kani Koipeliinin kuperkeikkojen luvun Susi ja Kettu lyövät vedon teemojen erittelyä
(Kevät 2011, Kirsi Kunnas: Kani Koipeliinin kuperkeikat, 1979)

Mitä novelli kertoo avioliiton merkityksestä ja puolison valinnasta 1900-luvun alussa?
(Kevät 2012, Maria Jotuni: Untako lienee, 1913)

Unto Kailaan runon Pallokentällä runokielen erittely
(Syksy 2012, Uuno Kailas: Pallokentällä, 1928)

Unto Kailaan runon Pallokentällä eläytymiseen keskittyvä tulkinta
(Syksy 2012, Uuno Kailas: Pallokentällä, 1928)

Harpagonin ja La Flèchen suhteen analysointia Molièren Saituri-komediakatkelmassa.
(Kevät 2013, Moliere: Saituri, katkelma)

Mitä Sikalat-romaanikatkelma kertoo aikuisten välisistä suhteista?
(Syksy 2013, Susanna Alakoski 2007, Sikalat)

Erittele Claire Castillonin Junarutiineja-novellin  naispäähenkilön tunteita ja toiveita.snabba
(Kevät 2014, Claire Castillon 2007, Junarutiineja)

Mitä katkelman perusteella voi päätellä Rahalla saa -romaanin henkilöiden elämäntavoista
ja arvoista?
(Syksy 2014, Jens Lapidus 2006, Rahalla saa, suom. Anu Koivunen 2008)

3. Kaunokirjallisen tekstin rakenne

Romaanikatkelman kertojan analysointi
(Kevät 07, Lars Sund 1998, Puodinpitäjän poika)

Runon rakenteen erittely
(Kevät 08, Lars Huldén 1969, Herra susi!)

Tekstilajin määrittely, sadun ominaispiirteet Punahilkassa
(Kevät 08, Grimmin veljekset 1857)

Näyttämöohjeiden tehtävä Villisorsassa
(Kevät 09, Henrik Ibsen 1884, Villisorsa-näytelmakatkelma)

Sikalat-romaanikatkelman draaman kaaren erittely
(Syksy 2013, Susanna Alakoski 2007, Sikalat)

4. Kielen taso

– mm. sävy ja tyyli

Puhekielisyys romaanikatkelmassa
(Syksy 07, Anna-Leena Härkönen 1984, Häräntappoase-romaanikatkelma)

Kielteistä kielenkäyttöä kritiikissä
(Kevät 09, Suna Vuori: Villisorsa eksyy vierauteensa, H.S. 13.12.2007)

Kolumnin rakenteen, asenteen ja kielen piirteiden erittelyä
(Kevät 2011, Markku Torkko: Suomiko muka sarvikuonojen maa? Lapin Kansa 30.11.2009)

Romantiikan ja realismin piirteet novellissa
(Kevät 2012, Maria Jotuni: Untako lienee, 1913)

Mistä ilmenee, että Sikalat-romaanin katkelma on kirjoitettu lapsen näkökulmasta?
(Syksy 2013, Susanna Alakoski 2007, Sikalat)

Mistä syntyy Rahalla saa -romaanin katkelman tyyli?
(Syksy 2014, Jens Lapidus 2006, Rahalla saa, suom. Anu Koivunen 2008)

5. Soveltava tehtävä

– muunnostehtävä

Romaanikatkelman muokkaaminen uutiseksi
(Kevät 07, Lars Sund 1998, Puodinpitäjän poika –romaanikatkelma)

Kirjeen kirjoittaminen Kai Lehtiselle henkilöreportaasin perusteella
(Syksy 07, Anna Sommers: Kai Antero Lehtinen ja melkein mahdoton tehtävä, Me Naiset 16.3.2006)

Suomen Kuvalehdessä julkaistavan kommentin kirjoittaminen pakinan ja kolumnin perusteella
(kevät 10, Jukka Ukkola: Kotus interruptus, SK 49/50 ja Susan Heikkinen: Yksisilmäiset puolustajat, SK 50/2008)

Uutisen nykyaikaistaminen
(Syksy 10, Yöllinen taistelu Munkkiniemessa, Uusi Suomi 19.5.1921)

Artikkelin muokkaaminen referaatiksi
(Kevät 2011, Sakari Huovinen: Tuomioistuinten on aika tunnistaa medianvapaus, Helsingin Sanomat 20.11.2008)

Tiivistelmän kirjoittaminen onnellisuutta käsittelevästä tietokirjatekstistä.
(Kevät 2013, Kari Nars: Raha ja onni, 2006)

6. Tekstien vertailu

Uutistekstin ja pilakuvan vertailevaa erittelyä
(Kevät 07, Sami Soininen: Me vain pidettiin hauskaa, HS 3.5.2006 ja Karlsson HS 10.5.2006)

Kai Lehtisen ja Pulunkesyttäjän luonnonsuojeluasenteiden vertailu
(Syksy 07, Anna Sommers: Kai Antero Lehtinen ja melkein mahdoton tehtävä, Me Naiset 16.3.2006 ja Anna-Leena Härkönen 1984, Häräntappoase-katkelma)

Sadun ja runon suden merkityksen vertailua
(Kevät 08, Grimmin satuja 1857 ja Lars Huldén 1969, Herra susi!)

Miten ja miksi Vartio käyttää Linnan tekstiä?
(Syksy 08, Väinö Linna 1954, Tuntematon sotilas -katkelma ja Marja-Liisa Vartio 1962, Tunteet katkelma)

Hotakaisen kolumnin ja Sekametsä-sarjakuvan teemojen vertailu
(Syksy 09, Kallio & Tilasa: Sekametsä, Keskeneräisyydestä, HS 2.8.2008 ja Kari Hotakainen: Kasvukertomus, Eeva 12.12.2007)

Reportaasin ja runon vertailu
(Kevät 10, Eva Latvakangas: Siperia opettaa maahanmuuttajanuoria, Turun Sanomien verkkolehti 13.3.2005 ja Amran Mohamed Ahmed: Voi te nykynuoret kokoelmasta Kassandra, Kertomuksia suomalaisuudesta, 2000)

Henning Mankelin ja Dostojevskien romaanien alkujen yhtäläisyyksien vertailua
(Syksy 10, Henning Mankell: Askeleen jäljessä -romaanikatkelma, 1997; Feodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus –romaanikatkelma, 1866)

Sofi Oksasen ilmoituksen ja Sakari Huovisen artikkelin vertailua
(Kevät 2011, Sofi Oksanen: Vapaana sana pysyy vain, jos sen vapaudesta pidetään huolta, Sanomalehtien Liiton ilmoitus 3.5.2009; Sakari Huovinen: Tuomioistuinten on aika tunnistaa medianvapaus, Helsingin Sanomat 20.11.2008 )

Jotunin novellin ja Forssellin artikkelin parisuhdekäsitysten vertailua
(Kevät 2012, Maria Jotuni: Untako lienee, 1913; Jarno Forssell: Nuori surffaa kevytsuhteissa – ellei parempaa ole näkösällä, Tied 7/2010)

Antero Mertarannan jääkiekkoselostusten ja Veli Pesun Rohkea leijona -artikkelin vertailua, näkökulmana kansallisuuden ilmeneminen teksteissä
(Syksy 2012, <http://fi.wikiquote.org/wiki/Antero_Mertaranta>. Luettu 1.8.2011. ja Vili Pesu: Rohkea Leijona, Veikkaaja 20/2011)

Roope-sedän ja Harpagonin vertailua: millä tavoin teksteissä suhtaudutaan rahaan.
(Kevät 2013, Moliere: Saituri, katkelma; Don Rosa: Roope-Setä)

Kahden elokuvakritiikin vertailu
(Syksy 2013, Tuuve Aro <http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/elokuva.shtml/1288015/sovinto>. Luettu 7.9.2012.
Tuukka Vartiainen <http://www.kouvolansanomat.fi/Kulttuuri—Elokuvat/2011/03/11/Muukalaisperheen+painajainen/2011210768212/53>. Luettu 7.9.2012.)

Kuvaile Junarutiineja-novellin  vuorovaikutustilannetta käyttäen apuna Pipsa Palttalan artikkelia Tiedän mitä tarkoitat.
(Kevät 2014, Claire Castillon 2007, Junarutiineja ja Pipsa Palttala: Tiedän mitä tarkoitat, HS 11.1.2011)

Erittele Turkkia käsittelevien tekstien tekstilajipiirteitä.belly
(Syksy 2014, Kirsti Härkönen 2004, Kunniallisen naisen taakka;  Mika Minetti: Transsin pyörteissä, Matkaopas 7/2012; Turkki, Turkin Valtion Matkailutoimisto – Helsinki <www.turkki.fi>. Luettu 3.9.2013.)

Millaisen kuvan aineiston tekstit rakentavat Turkista?
(Syksy 2014, Kirsti Härkönen 2004, Kunniallisen naisen taakka;  Mika Minetti: Transsin pyörteissä, Matkaopas 7/2012; Turkki, Turkin Valtion Matkailutoimisto – Helsinki <www.turkki.fi>. Luettu 3.9.2013.)

7. Tekstikokonaisuus

Kuvan ja sanan yhteisvaikutus hömppähaastattelussa
(Syksy 07, Anna Sommers: Kai Antero Lehtinen ja melkein mahdoton tehtävä, Me Naiset 16.3.2006)

Sarjakuvan ilmaisukeinojen erittelyä
(Syksy 09, Kallio & Tilsa: Sekametsä, kasvukertomus, HS 3.8.2008)

Veikkaja-lehden välittämän mielikuvan Mikael Granlundista pohdiskelua
(Syksy 2012, Vili Pesu: Rohkea Leijona, Veikkaaja 20/2011)

Tekstilajin määrittelytehtävä: mistä tunnistaa Aron tekstin elokuva-arvosteluksi?
(Syksy 2013, Tuuve Aro <http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/elokuva.shtml/1288015/sovinto>. Luettu 7.9.2012.)

Ulos laatikosta opettajat!

Monille opettajille, varsinkin psykologian, on tuttu Karl Dunckerin klassinen kynttilämetafora, jolla mitattiin koehenkilöiden ongelmanratkaisukykyä ja asennetta. Muuttumattomuuden asenteen (fixed mindset) omaavat eivät tajunneet, että tehtävänä ollut kynttilän kiinnittäminen onnistui seinään laatikolla, jossa nastat olivat. Sen sijaan he ottivat laatikosta nastat ja yrittivät saada niillä kynttilän tuloksetta seinään.

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, kuinka luovia alle kouluikäiset lapset ovat esimerkiksi ongelmanratkaisutilanteissa. Muutaman vuoden päästä kasvun asenne tulee nitistettyä autoritaarisessa opetuksesta. Siitä on ihan omakohtaisiakin kokemuksia itse kullakin. Sadistinen ja lannistava opettaja pahimmillaan onnistuu tappamaan oppijan kiinnostuksen opetettavaan aineeseen ja jopa koulunkäyntiin. Itselläni oli yläkoulussa tällainen (tai muutamakin), ja osin sen takia peruskoulussa vierähti kymmenes vuosi. Luovuutta, kriittisyyttä ja oppijan mielipiteiden kunnioittamista puuttuu monelta kasvattajalta ja opettajalta, ja pidetään kiinni kynsin hampain omasta pelkoon ja kuriin (ja oppiaineen hallintaan) perustuvasta auktoriteetistä. Yliopistossakin minut heitettiin seminaarista, kun pyysin jotain amanuenssia perustelemaan paremmin huteria väitteitään. Näissäkin esimerkeissä mentorointi tai valmentaminen olivat utopiaa.

Kaksi perusasennetta

Varsinkin uuteen teknologiaan siirryttäessä ja otettaessa käyttöön oppilaskeskeisiä pedagogisia malleja, opettajien asennetta koetellaan: kuuluuko menneeseen aikaan vai haluaako tukea oppijoiden kasvua ja on samassa kasvamassa ja kehittymässä itsekin.

Muuttumattomuuden asenne tai ajattelutapa (fixed mindset)

  • epäonnistumisen pelko ja passiivisuus (massan mukana kulkeminen)
  • kielteisen kritiikin pelko ja helposti luovuttaminen
  • vastuiden välttäminen ja palautteen vähättely
  • muiden menestyksen mitätöinti
  • negatiivinen perusasenne (muiden erilaisia mielipiteitä kohtaan)
  • muiden menestyksen kokeminen uhkaava (negatiivinen kateus)
  • muiden syyttäminen omista epäonnistumista ja virheistä
  • pitäytyminen vanhoissa ajatusmalleissa ja toimintatavoissa (muutosvastarinta)
  • keppi ja porkkana -ajattelu, virheistä rankaiseminen
  • kyvyttömyys empatiaan ja nähdä asioita toisesta tai toisten näkökulmasta (reframing)

Testaa kyselyllä omat asenteesi, oletko muuttumaton.

Kasvun asenne tai ajattelutapa (growth mindset):

  • osaa ajatella kriittisesti ja kyseenalaistaa
  • on valmis muuttamaan mielipiteitään ja maailmankuvaansa
  • pitää haasteista eikä luovuta helposti
  • haluaa oppia jatkuvasti uutta ja kehittyä (sisäinen motivaatio)
  • oppii omista virheistä ja epäonnistumisista
  • hyväksyy muiden antaman kritiikin ja ottaa siitä opikseen
  • muiden menestys innoittaa parempiin suorituksiin (positiivinen kateus)
  • empaattinen, anteeksiantava ja hyväksyy muiden virheet ja rajoitteet
  • suhtautuu myönteisesti uusiin tapoihin tehdä asioita ja kokeilee niitä ennakkoluulottomasti

Oppiminen, arviointi, kriittinen ajattelu

Perinteiseen tapaan toimia perustuvat lähes kaikki lukion painetut oppikirjatkin. Tavallista on vieläkin, että kurssilla on yksi kirja tai teksti- ja työkirja. Yleensä opetus perustuu siihen, että toimitaan opettajajohtoisesti ja edetään lineaarisesti. Toisin sanoen opettaja kontrolloi oppimistapahtumaa ja määrittää, miten ja missä järjestyksessä edetään, yleensä tasatahtisesti. Heterogeenisessa luokassa tämä aiheuttaa ongelmia, sillä heikoimmat oppilaat eivät pysy tahdissa mukana, ja parhaimpia keskitason oppilaille tuotettu sisältö ei motivoi riittävästi. Pahimmillaan arviointi on vielä toteutettu usein summativiivisesti kurssin lopulla, mikä on nykykäsityksen mukaan varsin tarpeetonta. Sen sijaan formatiivinen arviointi on yleensä hyödyllisempää eikä sitä ole tarpeen toteuttaa numeerisesti. Diagnostiivista arviointia tai esiarviointia on hyödyllistä tehdä kurssin alussa  tai jonkin tehtäväkokonaisuuden alussa. Esim. oppijoiden pohjatietojen kartoittaminen on opettajan näkökulmasta tärkeää, jotta hän osaa suhteuttaa oppimistapahtuman vaativuuden vastaanottajien mukaan.  Oppilaskeskeisessä menetelmässä korostuvat sekä formatiivinen arviointi että metakognitiivisen tiedon erittely, esim. vertaispalaute ja itsearviointi, joilla voidaan tutkia käsite- ja menetelmätietojen omaksumista.

jogiKun tähän vielä yhdistetään mindfulness, ollaan aika lähellä oppilaan omaa kokemusmaailmaa eli sitä, miten hän suhtautuu lukemaansa tai kokemaansa ja miten hän on ymmärtänyt oman oppimisensa sekä saa käsityksen, miten oman pienryhmän oppijat ovat sisäistäneet opeteltavan asian.  Sana mindfulness on jostain syystä käännetty suomeksi sanalla ‘tietoisuustaidot’. Tämä käännös on hieman harhaanjohtava, sillä varsinaisesta opeteltavasta taidosta ei ole kysymys niin kuin jokin mekaaninen taito, esim. polkupyörällä ajaminen. Sen sijaan voidaan sanoa sen olevan mielentila, syvä tietoisuudentila, jopa flow-tila, jolloin oppija uppoutuu tehtäväänsä niin, että ajan ja paikan taju jäävät jonnekin kauas taka-alalle eivätkä tehtävät tunnu väkinäisiltä: koulunkäynti ja tehtävät voivat olla hauskoja, ja koulussa saa olla kivaa. Vastaavaan syvän tietoisuuden tilan voi tavoittaa monin eri keinoin, esim. joogaamalla, jazz-jammailuissa ja urheilusuorituksessa.

Toinen yhtä harhaanjohtava taito liittyy kriittiseen lukutaitoon. Se on samalla tavoin paljon monipuolisempi kuin vain pelkkä kursseilla opeteltuja tehtäviä, joissa tutkitaan ja arvioidaan erityyppisiä tekstejä. Se on enemmänkin mielentila tai tapa ajatella, ja sen mukaan arvioimme näkemäämme ja kokemaamme, myös itsemme ulkopuolelta. Siksi ehkä olisi parempi käyttää  käsitettä kriittinen ajattelu. Siihen tarvitaan nimenomaan, kasvun asennetta, jotta osaamme kyseenalaistaa omat asenteemme ja miettiä esim. arvoperustaamme ja tarkastella sitä toisesta näkökulmasta. Mitä jämähtäneemmät yksilön mielipiteet ovat, sitä selvemmin muuttumattomuuden asenne korostuu, eikä tekstejä osata lukea eikä tulkita muuta kuin omasta näkökulmasta – sieltä tynnyrissä kasvaneen laatikosta. Kaikkea pystytään silloin arvioimaan vain omasta näkökulmasta, ja kaikki uusi tai vieras on vaikeaa ja uhkaavaa. Näin kokeva opettaja (ja myös oppija) on siellä boksissa helisemässä kuin muutkin nastat. Ja se laatikko on vanha, pysähtynyt tapa opettaa ja oppia. Siihen kuuluu tavallisesti väsyttävät luennot, kielten sanakokeet, filosofian käsitteenselitystehtävät, ylipäätään kaikki sentyyppiset, jotka ovat minuutissa tarkistettavissa käännösohjelmalla tai löydettävissä Wikipediasta. Tällaisia alemman oppimisen tasoja, joissa korostuvat muistaminen, ymmärtäminen ja soveltaminen voidaan mitata kurssin aikana erilaisin keinoin, esim. itsearvioinnissa jne. Tällöin opettaja voi selailla tulokset ja tarpeen mukaan eriyttää tai kerrata aihetta ja aihekokonaisuuksia.

Kasvun asenteen edellytykset

Tämän vuosisadan taidoista tärkeimmät liittyvät nimenomaan kasvun asenteeseen. Opettajalle ei riitä auskultointi ja maisterin paperit ja muutama tunti vuosittain torkkuen VESO-koulutuksissa, (joissa opetellaan jo parhaat päivänsä nähneitä ohjelmia) vuosittain. Ei sellaiselle levyseppä-hitsaajallekaan olisi enää käyttöä, joka yrittää saada jotain aikaiseksi sillä ikivanhalla hitsipilllillä tai polttoleikkaussuuttimella. Ensimmäinen ei sovi enää liitoksiin ja jälkimmäinen on useimmiten koneellistettu.

Kolme perusedellytystä kasvun asenteeseen ja elinikäiseen oppimiseen:

  • uuden oppiminen
  • poisoppiminen
  • uudelleen oppiminen.

Ei siis kannattanut lannistua  tai katkeroitua yläkoulun ruotsinopettajan kennelkohtelusta, vaikka numerot olivat viitosia ja kuutosia. Lukiossa kieli ei olisi voinut kirjoittajalta paremmin sujua, yliopistossa tuli luettua Walentin Chorellin keskeiset teokset ruotsiksi ja muutamasta oli aihetta graduun. Sen sijaan opettajakeskeisyydestä poisoppiminen onkin huomattavasti pidempi prosessi. Siinä minimivaatimus on kurssimateriaalin oppilaskeskeisyys. Paperikirjan tehtävien ja sisällön osittainen muokkaaminen ja siirtäminen Moodleen, Gafeen tai johonkin vastaavaan on melko turhaa, mutta joillekin välivaihe siirryttäessä kokonaan e-oppimiseen. Tällöin oppikirja oppimisympäristönä olisi paras ratkaisu. Perinteiseen opetustapaan perustuvien paperisten kirjojen digitointi tai niiden rikastaminen sähköisillä sisällöillä lisäämällä irrallisia keskustelufoorumeita ja vastaavia muualle toimii usein huonosti. Internet-pohjainen opiskelu on luonnollinen tapa nykynuorille opiskella.

Tabletista, kännykästä ja läppäristä tulee kynän, luku- ja tehtäväkirjan korvaajat lähitulevaisuudessa, ellei ole jo tullut monissa oppilaitoksissa. Edistyksellisimmät lukiot toimivat tiennäyttäjinä ja visionääreinä, mihin suuntaan opetus on kehittyvä. Heikoimmin suoriutuvat lukiot tuskailevat muutosvastarinnan ja pysähtyneisyyden kanssa. Nyt on jo havaittavissa selvää eriytymistä, sillä tämän vuosisadan opetukselliset tavoitteet saavuttavat pitkälti tai osittain lukiot, joissa on kollektiivisesti omaksuttu oppilaskeisen pedagogiikan perusajatukset ja valittu oppimateriaalit sen mukaisesti. Keskivertotasolla olevat lukiot pyrkivät seuraamaan edistyneempiä ja ottavat niistä mallia ja kokeilevat melko aktiivisesti uusia opetusmenetelmiä ja kouluttavat suunnitelmallisesti opettajia tulevan opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Alisuoriutuvissa lukioissa kärsitään muuttumattomuuden asenteesta, eikä selkeitä suunnitelmia eikä visioita ole. Opettajilla ei ole käytössä oppilaskeiseen pedagogiikkaan perustuvia kurssimateriaaleja ollenkaan tai hyvin vähän. Opettajat ovat passiivisia eikä heitä juuri kouluteta digiajan (pedagogisia) tavoitteita varten tai koulutus on (vanhanaikaiseen) teknologiaan painottuvaa. Tarvitaan siis tulossa oleva opetussuunnitelma, joka pakottaa kaikki lukiot ja peruskoulut uusiutumaan ja ottamaan sähköiset oppimateriaalit käyttöön. Olavi Arra OAJ:stä kertoo:  ” Lukiolaisilla tulee olla oikeus uudenaikaiseen koulutukseen – -.” Myös Jouni Välijärvi ja Jorma Kauppinen ottavat kantaa koepainotteiseen opiskeluun ja rohkaiset käyttämään muunlaisia arviointimenetelmiä. Samansuuntaisia uutisointia on nähty syksyllä myös YLEltä ja perusviesti on selvä: tuleva OPS velvoittaa oppilaitokset siirtymään oppilaskeskeisiin sähköisiin materiaaleihin.

Oppija ja tämän vuosisadan perustaidot

slide13

Lue Jackie Kersteinin kirjoitus alkuperäisestä lähteestä.

Muistiinpanot nykyään

Muistiinpanot nykyään

Uusi vastaan vanha

Jotta koulu pystyy valmistamaan oppijoita digitaaliseen maailmaan, oppimateriaalin olisi oltava heidän luonnollisessa oppimisympäristössään, joka jo nyt on lähes kokonaan digitoitunut – siis koulun ulkopuolella. Siksi on perusteltua siirtyä käyttämään oppilaskeskeisiä digimateriaaleja, joita käytetään yhteistoiminnallisesti. Tavallista on, että kurssin alussa muodostetaan kotiryhmät, ja tällöin ryhmän jäsenet pystyvät tukemaan ja avustamaan toisiaan tarvittaessa. Siten yhteistoiminnallisin keinoin opitaan johtajuutta ja vastuiden jakamista. Digitaalisia e-oppikirjoja ja sovelluksia käytetään tarkoituksenmukaisesti, ja sosiaalisessa mediassa voidaan tehdä yhdessä kuratointia esimerkiksi Pinterestissä ja jakaa projektitöiden tuloksia jollain julkaisuohjelmalla tai blogialustalla. Wikityyppinen kirjoittaminen on arkipäivää, ja opettajan rooli muuttuu aiemmasta tiedon välittäjästä valmentajaksi tai mentoriksi.

Yleensä kaikenlainen luennointi (varsinkaan jos se kestää yli viisi tai kymmenen minuuttia per oppitunti) on tarpeetonta ja pois tehokkaasta opiskelusta. Samaan kategoriaan kuuluu tapa, jossa yksi tai muutama oppilas tekee tehtäviä (esim. taululle) ja kaikki muut seuraavat. Yleensä luennointiin ja tehtävien kopiointiin liittyy, että oppija joutuu sekä keskittymään ajattelemiseen, kirjoittamiseen, opettajan puheeseen ja vaihtuviin kalvoihin. Tämä on erittäin tehotonta, ja vaatii monen asian tekemistä yhtä aikaa (multitasking). Monisuorittaminen opiskelussa on lähinnä myytti ja tehoton toimintatapa.

Kotitehtävistä voisi luopua suurimmaksi osaksi tai ainakin niiltä osin, jolloin opettajan tuki ja läsnäolo olisi tarpeen. Monet vanhemmat joutuvat toimimaan vuodesta toiseen apuopettajina kotona, jos tunnilla kotiläksyksi annetut matematiikan tai fysiikan (ja muiden aineiden) tehtävien ratkaisuissa tarvitaan apua. Peruskoulussa nämä oppilaat saavat Wilma-merkinnän tekemättömien kotiläksyjen takia. Onko tämä kannustavaa?

Monissa kouluissa tuskaillaan uusintakoepinoista, ja tähän syypäänä nähdään useimmiten oppilaat ja heidän laiskuutensa. Vika on monesti opettajassa, oppimateriaalissa ja opetusmenetelmissä. Lähes jokainen lukioon tullut oppilas pystyy läpäisemään yksittäiset kurssit, jos selvitetään käsitetietojen ymmärtäminen ja niiden soveltaminen käyttämällä sopivia arviointimenetelmiä ja varmistetaan tiedon konstruointi ennen (jos yleensä on tarvetta järjestää) kurssikoetta.

Oppikirjoissa puhutaan usein erilaisista oppijoista ja luokitellaan heitä esim. auditiivisiksi, visuaalisiksi tai kinesteettisiksi. Sen sijaan unohdetaan, että asioiden muistaminen on ensimmäinen askel niiden oppimiseen. Keskustellen ja opiskellen kotiryhmässä oppija muistaa noin 70% , kuullusta ja nähdystä pudotaan jo alle kahdenkymmenen prosentin, ja lukemasta muistetaan ehkä korkeintaan kymmenen prosenttia. Keskusteleva ja autonomisesti tapahtuva oppiminen on siis monin verroin tehokkaampaa kuin perinteinen malli. Tällöin opettajan aika vapautuu ohjaamiseen.

Mentorointi tarkoittaa kanssaoppimista, ja opettaja toimii myös tiedon vastaanottajana ja voi saada oppilailta uusia esim. virikkeitä, miten luovuutta käytetään joidenkin kurssitehtävien digitaalisessa julkaisussa tai oppimateriaalin jatkokehityksessä. Valmentaminen ei sinällään ole yhdessäoppimista, vaan siinä oppija on kohde, ja päätavoite yleensä, että oppija läpäisee jonkin standardoidun kokeen (esim. ylioppilaskokeen). Valmentajaopettaja siis suhtautuu kuin oppilas olisi kilpajuoksija, ja loppukoe on finaali. Ei häntä kiinnosta, mitä tämä sprintteri tekee uransa jälkeen. Lukiolaisella tämä ura toisella asteella päättyy lakitukseen, ja yhteistyö päättyy siihen. Opettajasta on silti mukavaa seurata, miten vanhat oppilaat pärjäävät koulun jälkeen, ja joskus apu voi kelvata johonkin tarkoitukseen. Tämä onnistuu mm. Facebookissa, ja useimmilla elämä hymyilee – ainakin tilapäivitysten mukaan.

opiskelu

Megatrendit nyt

Oppilaitokset ja kehitys

Jotta oppilaitokset pääsevät hyvään alkuun tai pystyvät jatkokehittämään opetuksellisia tavoitteitaan, se ei onnistu ilman kunnollista tvt-strategiaa. Strategian on tarkoitus tukea ensinnä visiota (unelma, tavoitetila), sitten missioita eli päätehtävää, sitten päätavoitteita ja niiden saavuttamiseksi välttämättömiä osatavoitteita. Toimintasuunnitelmaan eli strategiaan kuuluvat erilaiset menettely- ja toimintatavat (tactics), joihin kuuluvat mm. käytettävät sovellukset ja alustat. Jos oppilaitoksen johdolla ei ole riittävää pedagogista eikä digitaalista johtajuutta ja jos sitä ei ole osattu jakaa, tuskin minkäänlaisilla toimintasuunnitelmilla on olemassa realistisia toteutumismahdollisuuksia saavuttaa nykyisiä megatrendejä. Tuskin kukaan haluaa haluaa seurata nykypäivänä johtajaa sumuun ja pimeyteen. Kun uudistukset polkevat paikallaan, opettajat näkevät oman uudistumisensa olevan tarpeetonta. Silloin nämä nykyajan tietotyöläiset vetoavat helposti siihen, että omalla vapaa-ajallaan ei tarvitse tehdä mitään itsensä ja osaamisensa kehittämiseksi. Ei osteta tietokoneita eikä tabletteja eikä anneta oppilaiden käyttää mobiililaitteita, kun itse ei välttämättä osata käyttää niitä opetuksessa.

…ja sitten vielä

Nyt kun tässä olemme syyllistäneet riittävästi vain perinteisiä menetelmiä käyttäviä opettajia, sen oli tarkoitus saada ymmärtämään, miltä oppijasta tuntuu, kun heitä puolestaan syyllistetään ja painetaan alas milloin mistäkin syystä, esim. opetuksen laiminlyönnistä ja osaamattomuudesta. Syyllistäminen ei tuskin koskaan ole sitä rakentavaa kritiikkiä, ja siihen kirjoittajakin on tutustunut moneen otteeseen, kun on joutunut selvittelemään oppilaiden harhaluuloihin ja -käsityksiin perustuvia tulkintoja opintoihin liittyvistä asioista. Tämä kertoo aika usein toimintakulttuurin ristiriidoista (vanha/uusi, mixed/growth) sekä viestintätaitojen (varsinkin kuuntelutaitojen) puutteista. Kun on ollut toinen jalka jo kaksitoista vuotta pois boksista,  on aika lempata sieltä lopullisesti heti, kunhan se mahdollistetaan. Muutettakoon otsikko muotoon:

Lähdetään kaikki  sieltä boksista: jelpataan toisiamme, kannustetaan, jaetaan eikä tuomita epäonnistumisista.

Kiitos, että jaksoit kahlata tämän esseen läpi, ja palaute on tervetullutta – ja varsinkin jos olet jostain eri mieltä: (Twitter @lyseo)

 

 

Lisää artikkelin aiheista:

Pinterest – Bloomin taksonomia (Mark Anderson)
Pinterest – Oppimisaiheista infografiikkaa (Mika Auramo)
Seuraa käyttäjän Mika taulua Infographics Pinterestissä.

Oppimiseen ja opettamiseen liittyvää kuratointia Scoop.it:ssä – Suvi Salo

The 5-Minute Teacher – Mark Barnes (Amazon.com)
21st Century Skills – Bernie Trilling ja Charles Fadel (Amazon.com)
Digital leadership – Eric Sheninger (Amazon.com)

Millainen tietokone lukioon?

Pelkkää Windows-tietokonetta en suosittele enää lainkaan hankittavaksi. Jos pitää käyttöjärjestelmästä (Windows 8.x tai 10), sen voi halutessaa asentaa Applen käyttöjärjestelmän rinnalle (Parallels), päinvastainen ei onnistu. Toinen mielenkiintoinen vaihtoehto olisi kahden käyttöjärjestelmän tabletti: Windows-Android eli ns. dualboot (edit 5.8.2015).

Lähipäivinä sanomalehdet ovat kirjoitelleet, millaisten tietokoneiden kanssa lukiolaisten pitäisi käydä koulua. Moni lukionsa aloittava on epätietoinen, millainen laite olisi käytettävyydeltään paras. Sitä pitäisi voida käyttää myös vapaa-ajalla ja siitä pitäisi olla hyötyä moniin tarkoituksiin – muuta kuin vain koulutehtävien tekemiseen. Kaikkea näitä toki voi tehdä, kunhan oppimateriaalit ja kokeet on laadittu sellaisiksi, että ne hoituvat eri käyttöjärjestelmistä riippumatomilla päätelaitteilla. YLEn uutisisartikkelissa Kai Pohjanen tietää, että tableteilla pärjää myös ylioppilaskokeessa:

Tietotekniikka kehittyy kuitenkin niin kovaa vauhtia, että tulevaisuudessa sähköinen ylioppilaskirjoitus voidaan suorittaa myös tabletilla.

Pohjolan Sanomissakin ollaan sitä mieltä, että tietokone on välttämättömyys. Samaa pohdittiin myös Kalevassa, ja tietokonetta verrattiin laskimiin ja suksiin.

Samalla on ratkaistava kysymys siitä, onko tietokone lukiossa oppikirjaan ja laskimeen verrattava koulutarvike, jonka opiskelija kustantaa itse.

Ylioppilaskokeet ja sähköiset oppimateriaalit

Tällä hetkellä ylioppilaskokeita suunnitellaan tehtäväksi Linuxin Debian-jakeluversiolla (Digabi OS), jota voi käyttää Mac- ja Windows-koneissa. Koe ja käyttöjärjestelmä ladataan ulkoisesta Flash-muistista. Mikäli kuitenkin samaa muistitikkua käyttää usea kokelas ja sillä asennetaan käyttöjärjestelmä useisiin laitteisiin, se voi lisätä USB-virustartuntariskiä.

Edistyksellisimmissä lukioissa on jo siirrytty sähköisten oppimateriaalien käyttöön (ainakin jossain määrin). Esim. e-Oppi ja muutama muu kustantaja tekee lukion sähköisiä oppikirjoja. Monissa lukiossa vasta mietitään, mitä tulisi tehdä, jotta oppilaat pärjäisivät tulevissa kokeissa tasavertaisesti. Luontevaa olisi siirtyä käyttämään jo kursseilla kokonaan e-materiaaleja sen asemasta, että opettajat tekevät itse muutamia yksittäisiä kokeita jäljentämällä ylioppilasmallikokeita erilaisilla alustoilla (Moodle, Google jne.) Sähköisillä materiaaleilla en tarkoita digitoituja printtikirjoja, joihin on vaihtelevasti lisätty erilaisia toimintoja kuten kirjanmerkkejä ja muistiinpanojen tekomahdollisuutta tai jotka perustuvat opettajajohtoiseen pedagogiikkaan. Joissakin lukioissa oppilaat velvoitetaan ostamaan oppikirja digitoituna, vaikka sama sisältö on saatavana painetussa kirjassa. Pahimmassa tapauksessa opiskelija joutuu vuokraamaan saman oppikirjan kustantajalta useamman kerran, jos aikoo kirjoittaa esimerkiksi biologian reaalikokeen ja lukea sitä ylioppilaskokeeseen. Ks. lukion biologian ensimmäisen kurssin kirja Eliömaailma SanomaPron verkkokaupasta (lisenssin kesto 12 kk).

Tablet vai kannettava tietokone?

Chrome

Chrome

Monissa kouluissa nostetaan ykkösvaihtoehdoksi Windows-käyttöjärjestelmällä toimiva kannettava tietokone. Engadgetin vertailussa tehdään arvioita laitteiden käytettävyydestä ja vertaillaan niitä toisiinsa. Phandroid puolestaan listaa mieleisensä Android-käyttöjärjestelmää käyttävät tabletit. Vergen jutussa on huomioitu myös Applen ja Microsoftin käyttöjärjestelmällä toimivat laitteet. Useimmille nuorille ensimmäinen vaihtoehto tietotekniikan käytössä on varmaankin mobiililaitteet: kännykkä ja sen jälkeen tabletti. Lienee tarpeetonta hankkia sen takia arkaaisella näppäimistöllä varustettua kannettavaa tietokonetta, että voisi käyttää sitä opiskelussa. Kirjan tulisi toimia kaikilla päätelaitteella, kännyt mukaan lukien. Oppimateriaalit ja käytettävät sovellukset tulisi tehdä niin, että ne eivät sisällä Flash-pohjaisia ratkaisuja ja niin että ne soveltuvat käytettäväksi myös tableteilla. Vaatimus näppäimistöstä ja yhdestä käyttöjärjestelmästä ei ole tätä päivää. Jos fyysistä näppäimistöä joku kaipaa, sen voi lisätä tablettiin Bluetoothilla. Useimmat nuoret näpyttelevät puhelimella tekstiviestejäkin nopeammin kuin vanhempansa kirjoittavat kymmensormijärjestelmällä. Ylioppilaskirjoitukset tuskin jäävät tekemättä, jos ei ole omaa tietynlaista tietokonetta. En muista yhdenkään matematiikan kokeen jääneen suorittamatta siksi, ettei abilla ollut syystä tai toisesta omaa laskinta. Laskimet voivat rikkoutua siinä missä tietokonekin hajota. Siksi kouluilla on oltava riittävä määrä koetilanteessa varalaitteita, joita voi käyttää.

Apple, Google vai Microsoft?

Sen jälkeen, kun oppilas huoltajineen päättää, hommatako näppäimistöllä varustettu laite tai tablet irtonäppäimistöllä tai ilman, onkin aika miettiä käyttöjärjestelmää. Itselläni on jokaisen em. käyttöjärjestelmän laitteita niin tablettina, puhelimena kuin kannettavana tietokoneena ja pöytämallina lukuun ottamatta Google Chromea. Sekin on hankintalistalla, kunhan laatu paranee ja levytila kasvaa. Ks. Techradarin arviot.

windows

Microsoft

Jos halutaan käyttää monipuolisesti erilaisia laitteeseen asennettavia sovelluksia tai käyttää vastaavia netin välityksellä, vaihtoehdot ovat joko Apple tai Android-laitteet. Microsoftin menestyminen mobiilipuolella on erityisen heikkoa, eivätkä puhelimet sen paremmin kuin Surface-hybridilaitteet tee kauppaansa. Vuositasolla Microsoft tekee tänä vuonna ko. segmentissä yli kolmen miljardin euron tappiot. Käyttöjärjestelmänä Windows 8 on yhtä epäsuosittu kuin taannoin Vista, ja myynti siihen verraten on jopa heikompaa. Windows-puhelimien myyntiosuuden kasvu on taittunut, ja markkinaosuus laskee vaikka uutuudet ovat melkein heti alekorissa. Lisäksi uusi toimitusjohtaja Nadella on päättänyt luopua laitteiden tekemisestä, eli Microsoft keskittyy jatkossa siihen, mitä se parhaiten osaa: Officeen ja käyttöjärjestelmiin ja niiden lisensoimiseen.

Jos siis oppilas päätyy iOS:ään (Applen mobiilikäyttöjärjestelmä) tai Androidiin (Googlen eri valmistajille lisensoima Linux-pohjainen mobiilikäyttöjärjestelmä) hän todennäköisesti saa samat opetusohjelmat toimimaan molemmilla. Toistaiseksi iOS-laitteet ovat ominaisuuksiltaan ja käytettävyydeltään ylivertaisia, mutta Android-laitteet, esim. Samsung, Asus ja muutama muu valmistaja saavuttaa etumatkaa nopeasti. Halvalla ja toimivalla laitteellakin pärjää, kunhan joistakin ominaisuuksista on valmis tinkimään, esim. näytön kuvanlaatu ja kameran ominaisuudet.

Itse olen päätynyt iOS- jo OSX-laitteisiin (toki ostan myös muita), sillä niihin saa ohjelmistopäivityksiä vuosiksi eteenpäin. Android-käyttäjä taas elää epävarmuudessa ja voi joutua ostamaan uuden laitteen jo suunniteltua nopeammin, sillä niiden päivitettävyydestä ei ole mitään takuuta. Saattaa olla, että tänään kaupasta ostettuun puhelimeen tai tablettiin ei saa yhtään uutta käyttöjärjestelmäpäivitystä, mikä voi estää jonkin sovelluksen ajantasaistamisen uusine ominaisuuksineen.

Ostanko nyt vai myöhemmin?

Päätös on tietysti ostajalla, mutta vasta syksyllä 2016 ovat ensimmäiset sähköiset ylioppilaskokeet. Laitetta ei kannata elokuussa 2014 ostaa sen perusteella vaan viimeistään kesällä 2016 tehdä ostopäätös. Varmasti tietokoneiden ominaisuudet tulevat paranemaan huimasti parin seuraavan vuoden aikana, ja nyt ostettu halvin kannettava voi osoittautua huonoksi vaihtoehdoksi. Vanhat ja ominaisuuksiltaan heikot tietokoneethan ovat ongelmajätettä tai kelpaavat vain lasten kauppaleikkeihin.

(Editoitu 5.8.2015)