Grammar on Demand

Grammar on Demand

Grammar on demand -mallissa tieto- ja viestintätekniikka on luontevana osana kieliopin opiskelua. Sähköinen oppikirja toimii yhteisenä ja vuorovaikutteisena oppimisalustana. Lisää... »

Kielioppia tehostetusti

Kielioppia tehostetusti

Sähköisesti ja yhteistoiminnallisesti opiskelijan omien tavoitteiden mukaisesti opiskellaan kielioppia samalla, kun kirjoitetaan erityyppisiä tekstejä... Lisää... »

Heutagogiaa ja reflektointia

Heutagogiaa ja reflektointia

Tällä sivulla on muutamia linkkejä aiemmin julkaisemiini teksteihin: heutagogiaa, tvt:tä ja reflektointia pidettyjen kurssien jälkeen. Lisää... »

Mitä uutta?

Mitä uutta?

Tällä sivulla on 24.2.2016 alkaen muutokset ja lisäykset blogiin, uusimmat ensin. Lisää... »

Peda.net-ohjeet

Peda.net-ohjeet

Sivulla on listattu ja ryhmitelty Vimeossa julkaisemani Peda.netissa olevan vuorovaikutteisen oppimateriaalin sekä oppimisalustan käyttöohjeita ja -vinkkejä. Napsauttamalla alla olevia linkkejä pääset suoraan kanavalle ja katsomaan videoita... Lisää... »

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva on selaimella käytettävä graafinen suunnitteluohjelma, joka helppokäyttöisyytensä ansiosta soveltuu hyvin myös kouluopetukseen alakoulusta toiselle asteelle. Lisää... »

 

Category Archives: Verkko

Arviointia, autonomiaa ja heutagogiaa (ÄI3)

Kyseessä oli lukion suomen kielen kirjallisuuden kolmas kurssi, jonka pidin nyt kolmatta vuotta kokonaan sähköisesti . Käytössä oli e-Opin julkaisemat kirjat: Verkko 3 ja Tekstinhuollon kirja, joita molempia olen ollut tekemässä. Tässä artikkelissa määritellään sekä arvioinnin että opettamisen kannalta, miten sähköinen oppiminen on toteutettu vuorovaikutteisella oppikirjalla, joka on julkaistu Peda.net-oppimisalustalla. Lisäksi referoidaan suppeasti kurssipalautteita ja tehdään niistä muutamia päätelmiä.

Keväällä 2016 päättyneellä kurssilla päästiin monelta osin tavoitteisiin, eli nyt olikin tarpeen uudistaa kyselyä ja valita muita kehityskohteita. Nyt painopisteenä oli vertailu perinteiseen opettajakeskeiseen oppimiseen (Otavan printtimateriaali eli Särmä-sarja), itsearviointi ja yhteistoiminnallisuus.

Oppilaskeskeiseen oppimiseen, heutagogiaan (teoriatausta) ja Grammar on Demand -menetelmään  perustuvalla kurssilla päästiin jälleen hyviin oppimistuloksiin. Molemmilla ryhmillä päästiin keskiarvoihin 7,6.

Kurssi ja kurssin suunnittelu opettajan näkökulmasta

Pidin syksyllä 2014 ensimmäisen kurssin kokonaan sähköisen kurssin (suomen kieli ja kirjallisuus), ja toiminta on siitä kokemuksen myötä kehittynyt. Moderni oppiminen ja uudistunut arviointi on helpottanut opettajan työtä merkittävästi, lisännyt vuorovaikutusta niin opettajan ja oppilaiden kesken kuin oppilaiden yhteistoiminallisuuttakin. Myös oppimistulokset ovat vanhaan analogiseen ja opettajajohtoiseen menetelmään paremmat.

Opin tällä tavalla paremmin.

Kirja

Muokattavaan kirjaan opettaja voi tehdä tarvittavat lisäykset kuten perustaa uusia sivuja, tehtäviä ja niiden palautuskansioita ja monia muita elementtejä.

Ensimmäisellä tunnilla oli kurssi-info, jolloin kerroin suurin piirtein kurssin arvioitavat tehtävät ja niiden aikataulut. Muutaman oppitunnin jälkeen kaikilla opiskelijoilla on kurssikirjat, joten perehdyttiin kirjaan alla olevan kuvagallerian mukaisesti:

  1. Kahdella sivulla on kurssin suorittamisen kannalta oleellisimmat sisällöt: tehtävät ja tärkeimmät infot.
  2. Tuntisuunnitelmasta oppilas pystyy vaivattomasti siirtymään hyperlinkeistä tehtäviin. Linkkipalkissa on muutamat tärkeimmät linkit tehtävien tekemiseen ja palauttamiseen.
  3. Oppilaat kirjaavat, mitä tekevät tunneilla. Tämä helpottaa niin oman oppimisen suunnittelua, sen ohjausta ja valvontaa.
  4. Kurssin arviointiin eniten vaikuttavat tehtävät ovat infosivuilla.
  5. Koeviikon tehtävät ja niiden palautus on samaten infosivulla.
  6. Arviointikeskusteluissa vielä on mahdollista vaikuttaa…

Kurssi

Kurssin tuntisuunnitelmaan lisäsin tehtäviä oppikirjasta sitä mukaa, kun kurssi eteni. Usein merkitsen niitä viikon tai pari etukäteen, jolloin on mahdollista tutustua niihin etukäteen. Tunnin alussa tarjottuja tehtäviä sai tehdä tai olla tekemättä. Pääasia oli, että oppilas osallistui opetukseen, ja sen seuranta toteutui oppilaan merkinnöillä tuntipäiväkirjaan. Kaikki oppikirjaan tehdyt tehtävät olivat opettajan saatavilla, eikä vihkoja ollut tarpeen tarkistella. Pari kertaa kurssin aikana kävin läpi, onko tehtäviä tullut tehtyä, ja jos oli puutteita, ne korjattiin.

Koeviikon ohjelmaksi jätin kirjallisuusosiosta sarjakuvan ja sen tulkinnan. Tällä kurssilla  oli kolmen eripituisen lukutaidon tehtävän ja luovan kirjoittamisen tehtävän tekeminen. Ensimmäisessä harjoittelimme käsitteiden nimeämisestä kriittiseen ajatteluun; jälkimmäisessä harjoittelimme kurssin käsitteiden soveltamista luovasti ja lisäksi palautteenantoa.

Vaikka kurssilla oli paljon sisältöjä ja vaikka kaikki eivät tehneetkään jokaista kirjan tehtävää, silti noudatettiin kurssin opetussuunnitelmaa, ja kurssipalautteen mukaan niin omat kuin valtakunnallisetkin tavoitteet tuntuivat varsin hyvin saavutetuilta.

Opetussuunnitelma toteutui omalta osaltani.

Moni asia toimi hyvin:

Sähköinen oppimisympäristö.

Koko kurssi oli todella hyvä.

Kurssin arvioitavien tehtävien sommittelu.

Se, että töitä sai tehdä suunnilleen omaan tahtiin.

Sähköinen kirja, ja itsenäinen opiskelumenetelmä.

Opiskelu toimi hyvin, koska se pakotti kaikki tekemään jotain, tai muuten ei olisi tuntipäiväkirjassa mitään.

Mielestäni tuntien rakenne oli todella toimivaa. Oppilaat saivat tehdä tehtäviä omissa oloissaan, kaverin kanssa tai kysyä opettajalta apua tarvittaessa. On hyvä, että ensin käydään tunnin alussa tärkeitä asioita ja tunnin lopussa vielä kokoonnutaan.

Oppitunti

Oppituntien rakenne oli useimmiten seuraava ja pituus 80 minuuttia.

  • Käytin tunnin alussa 5–10 minuuttia ohjelmassa olevien tehtävien esittelyyn ja käytettävien käsitteiden määrittelyyn.
  • Oppilaat saivat jäädä luokkaan työskentelemään tai etsiä itselleen sopivan tilan, jossa työskentely sujui paremmin.
  • Tunnin lopussa käytössä oli suurin piirtein sama määrä: kertausta tai johdattelua seuraavaan oppituntiin.

Oppitunnit olivat toimivia.

Opettajalla oli aikaa sillä välin suunnitella kurssin tehtäviä, seurata opintojen edistymistä, antaa sähköistä palautetta ja käydä kaikkien kanssa henkilökohtaisesti juttusilla ja ohjaamassa. Keskustelut kaksin tai pienryhmissä olivat vapaampia kuin ennen luokassa, jossa yli kolmekymmentä muuta oppilasta oli kuulolla.

Pyrittiin tarkoituksenmukaiseen palautteenantoon tehtävissä.

Melko lailla turhaksi on osoittautunut huoli siitä, että oppilaat eivät kommunikoisi keskenään tai opettajan kanssa, kun kaikki vain tuijottaisivat tietokoneiden ruutuja. Keskustelut ovat olleet aiempaa vilkkaampia, ja oppiminen on tehostunut yhteisen ja sähköisen oppimisalustan myötä. Tehtävät tehdään useimmiten kirjaan niin, että ne ovat kaikkien kurssilaisten nähtävillä, esimerkkinä lukutaidon kokeen harjoitustehtävät, joiden tekemisessä oli palautteenantoa, arviointikriteereihin tutustumista ja ryhmissä työskentelyä.

Koeviikko

Kurssin viimeiset tunnit olikin varattu arviointikeskusteluihin ja koeviikon tehtäviin. Opettaja esitteli pariin otteeseen tulevat tehtävät hyvissä ajoin ennen koeviikon alkua. Ne sai tehdä etukäteen tai vasta koepäivänä. Useimmat niitä aloittivatkin jo aikaisemmin, ja arviointikeskusteluissa oli aikaa silmäillä niitäkin ja antaa palautetta ja ohjeita tekstien muokkaamiseen.

Käytännössä yhteistä opetusta ei ollut lainkaan, vaan oppilaat tekivät kirjoitelmiaan omaan tahtiin ja tulivat ajallaan jutustelemaan, miten kurssi oli mennyt ja mitä vielä voisi tehdä, jotta arvosanatoiveet täyttyisivät. Tässä ei ollut kenenkään kanssa mitään ongelmia. Kaikki tehtävät tuli tehty ajallaan, ja opettaja pääsikin antamaan arvosanat silmäiltyään koeviikon suoritukset. Moni oppilas oli tehnyt jo kaiken valmiiksi ennen omaa vuoroaan, ja tällöin hän saikin kurssiarvosanan saman tien tietoonsa. Jos se ei aivan tyydyttänyt, aikaa oli varattu kahdeksasta kahteentoista koepäivänä, jolloin koeviikon tehtävät piti palauttaa.

Plagiointi ei ole ollut ongelmana sähköisillä kursseilla, sillä oppilailla ei ole tarvetta onnistua yhdellä kertaa missään suorituksessa, vaan yhdessä on suunniteltu, miten edetään tarkoituksenmukaisimmin oman osaamisen syventämisessä. Toisin oli joskus aiemmin, kun annoin vielä kirjallisuustehtävistä arvosanoja. Silloin saattoi pahimmillaan viidesosa napata tekstinsä netistä ja esittää sen muka omanaan.

Yhtä vastaajaa lukuun ottamatta kaikki pitivät tästä järjestelystä.

Arviointi

Koko kurssilla annoin yhteensä kolme arvosanaa per oppilas. Lopuksi tuli kurssin arvosana, sitä ennen lukutaidon tehtävän ja kirjoitustaidon tehtävän arvosanat. Koeviikolla oppilaat kirjoittivat kolme lukutaidon tehtävää, jotka he arvioivat itse ja joita kommentoin.

Arvosanalla arvioituja tehtäviä oli mahdollista korottaa, jolloin parempi jäi voimaan. Jos ei ollut halua muokata tekstiä uudelleen, oppilas sai tarjota jotain muuta tilalle. Kurssin bonustehtävissä oli vapaavalinnaisuutta, ja omaa osaamistaan sai osoittaa muullakin tavoin kuin opettajan määräämillä tehtävillä. Osa sitä mahdollisuutta käyttikin ja kävi teatterissa, taidenäyttelyssä tehden niihin liittyvän tehtävän tai  jonkin videotehtävän jne.

Vaikka arvioitavien tehtävien suhteen oli valinnaisuutta, vain muutama prosentti piti kurssin arviointia epäluotettavana tai epätarkempana kuin pelkkää kurssikoetta.

Kurssin arvosana oli luotettava.

Jokaisella tunnilla opiskeltiin yhteistoiminnallisesti, joten vertaispalautetta sai oppilastovereilta. Samoin oli formatiivisen arvioinnin laita. Sitä annettiin sekä suullisesti työskentelyn yhteydessä että sähköisesti oppikirjaan. Summatiivista arviointia harjoittivat sekä oppilaat itse arvioidessaan koeviikon suorituksia tai antaessaan ohjatusti palautetta toistensa kirjoitelmista oppikirjaan.

 

Noin neljäs- tai viidesosa yleensä muokkaa tekstejään arvioitavaksi uudelleen.

Oliko arviointikeskustelusta hyötyä oman opiskelun suunnittelussa ja kurssin arviointiin liittyvien tehtävien tekemisessä?

Oli hyötyä.

Kyllä. Se kannustaa paremmaksi.

Siinä saa vielä kuvan, mitä pitää tehdä että numero nousisi.

Oli paljon hyötyä, etenkin yo kirjoituksia ajatellen.

Oli, sain paljon apua lopputehtäviin.

Saatu palaute oli varsin kannustavaa, parantamisen kohteet osoitettiin hyvin.

Arviointikeskustelu oli mielestäni hyvä, ja siitä oli apua koeviikon tehtävien tekemiseen.

Suurimmalle osalle arviointikeskustelu sopii.

 

Oppilaspalautetta

 

Miten suhtaudut kurssin tuntipäiväkirjaan ja Tekstinhuollon oppimispäiväkirjaan? Miten ne tukivat oppimistasi?

Tuntipäiväkirja (Verkko 3) ja Oppimispäiväkirja (Tekstinhuollon kirja) olivat siis kurssilla käytössä. Lue tarkemmin edellisestä artikkelista, mistä oli kyse ja miten oppilaat suhtautuivat.

Ne olivat käteviä.

Tukivat hyvin, sillä piti itse kirjoittaa mitä teki.

Oppimispäiväkirja oli hyvä ja toimiva. Reflektointi oli hyvä asia ja oppiminen tehokkaampaa.

Tuntipäiväkirja toimii, se antaa oppilaille vapautta työskennellä eri tavoin kuin muilla kursseilla. Pidän tästä työskentely tavasta.

 

Miten suhtaudut jo arvioitujen tekstien uudelleentekemiseen ja vapaavalintaisiin tehtäviin arvioinnissa, (esim. heikosti menneiden tai puuttuvien kompensointi muilla tehtävillä)?

Oli hyvä että sain korjata omia virheitä!

Se on tärkeää pitääkseen hyvän ilmapiirin kurssilla.

Uusimismahdollisuus on hieno juttu ja olen itsekin uusinut tehtävän ensimmäisellä kurssilla.

Kyllä oli. Palaute kertoi hyvin epäkohdat, mutta kannusti parantamaan esimerkiksi tehtävien ja paremman arvosanan avulla.

Minusta on kivaa, että jos jossain et ole niin hyvä ja saat huonon numeron, voit parantaa numeroasi vapaavalintaisilla tehtävillä. Se on tosi hyvä ja reilu käytäntö!

Mikä toimi hyvin?

Sähköinen tiedon ja palautteen saaminen.

Tehtävien tekeminen yhdessä kaverin kanssa.

Omaan tahtiin eteneminen ja yhdessä tekeminen.

Opin paljon kurssin aikana uutta ja vaikeita asioita minulle. Opin kirjoittamaan paremmin ja oikeaoppisemmin. Luin äikän nettikirjasta pilkku- ja virkesääntöjä.

Mielestäni tuntien rakenne oli todella toimivaa. Oppilaat saivat tehdä tehtäviä omissa oloissaan, kaverin kanssa tai kysyä opettajalta apua tarvittaessa. On hyvä, että ensin käydään tunnin alussa tärkeitä asioita ja tunnin lopussa vielä kokoonnutaan.

 

Yhteenveto kurssin kokemuksista

Kurssisuorituksia tuli yhteensä 63, vastauksia kurssipalautteeseen 56. Molemmille kursseille oli ilmoittautunut maksimimäärä eli 36 oppilasta. Näistä 72 ensimmäisellä tunnilla oli paikalla 68. Kurssi keskeytyi viidellä oppilaalla. Näistä kaksi lopetti heti alkuunsa tuntemattomasta syystä. Lopuilla kolmella keskeyttäneellä kurssi päättyi koepäivänä, jolloin he eivät tulleet tekemään koeviikon tehtäviä. Näillä jokaisella on oli myös liikaa tehtäviä tekemättä, joten arvioinnille ei ollut edellytyksiä. Ensimmäisellä kurssilla sähköisessä opetuksessa oli yhteensä 57 oppilasta, joten jonkin verran opiskelijoita oli vuoden lopussa enemmän.

Kurssilla olleet oppilaat, jotka jatkavat syksyllä neljännellä kurssilla, ajantasaistavat tekstinhuollon oppimispäiväkirjan syksyksi ilmestyvään kirjan toiseen painokseen. Ne, jotka aloittavat vasta syksyllä sähköisen opiskelun, tekevät silloin ensimmäiset merkintänsä. Enin osa haluaa jatkaa samalla tavalla, ja he kulkevat omia polkujaan siitä, mihin nyt ehdittiin.

Olenkin ollut yllättynyt siitä, miten huolella useimmat paneutuvat oman osaamisensa lisäämiseksi ja kuinka hyvin he osaavat asettaa omia tavoitteitaan. Samantyyppiset virhesumat, jotka ennen olivat tavanomaisia kirjalliseen ilmaisuun tottumattomille, ovat vähentyneet selvästi, kun opettaja on luottanut, että se oppija osaa toimia kyllä itsenäisestikin.

Hämmästyttävää on ollut myös se, että muutamat oppilaat, joilla on ollut oppimisvaikeuksia tai lukuisia kurssikeskeytyksiä, ovat ponnistaneet kuutosista jopa kiitettävään arvosanaan.

Suosittelen sähköistä oppimista ja haluan jatkaa sitä.

Sähköisyys helpottaa modernien oppimismenetelmien lisäksi. Nytkään yhtään koetta tai kirjoitelmaa ei jäänyt koepäivän jälkeen luettavaksi. Arvosanat sai antaa saman tien opiskelijoille, eikä ensimmäistä kesälomaviikkoa tarvinnut käyttää kokeiden lukemiseen eikä sitä seuraavaa koeviikosta toipumiseen…

E-kirjalla uuden opetussuunnitelman mukaisesti (ÄI1): kokeiluista käytäntöön

Alkuinfo

Lukion suomen kielen ja kirjallisuuden ensimmäisellä kurssilla olikin enemmän haastetta kuin koskaan aikaisemmin. Kenelläkään opiskelijalla ei ollut kokemusta sähköisten oppikirjojen käytöstä aikaisemmin: nyt niitä oli kaksi. Käytimme kurssilla e-Opin kustantamia kirjoja: Verkko 1 ja Tekstinhuollon kirja. Oppilaat pitivät kurssilla sekä tuntipäiväkirjaa että kielenhuollon oppimispäiväkirjaa, minkälaiset olivat entuudestaan tuntemattomia jokaiselle.

Menetelmänä oli heutagogia. Kurkista seuraavalle sivulle, jossa on pitkät pätkät tekstiä, mistä oikein on kyse ja miten se on toiminut aikaisemmilla kursseilla.

Napsauta kuvaa, ja kurkista lisää…

kurkista

 

Tuloksista lyhyesti

Seuraavana on lyhyt luettelo, mitä kurssilla saavutettiin, sen jälkeen infografiikka, kysely digiasenteista, poimintoja kurssikyselystä ja videolla se kokonaan, lopuksi vielä kommentti.

  • Lähes kaikki oppilaat saavuttivat mielestään opetussuunnitelman tavoitteet vähintään hyvin.
  • Molempien ryhmien keskiarvo ylitti jälleen selvästi perinteisesti toteutetun kurssin (7,5 ja 7,7).
  • Yli 90% opiskelijoista piti sähköisen kirjan käyttöä helppona.
  • Yli 90% haluaa jatkaa opiskelua sähköisesti.
  • 90%  piti lukion ensimmäistä kurssia peruskoulun opetusta mukavampana.
  • 75%  piti yhteistoiminnallisesta oppimisesta.
  • 90% oli sitä mieltä, että opettajalla oli enemmän aikaa ohjata yksilöllisesti.

 

Kolme pointtia

Kurssipalaute: helppoa ja kivaa

 

Testaa omia digiasenteitasi

Kokeile, menetkö valtavirran mukana vai omia polkujasi. Kyselyn taustat on poimittu kurssipalautteesta, aiheet samoin.

Kyselystä poimittua

Seuraavaksi tutustumme kurssilla pidettyyn kyselyyn, jossa mitattiin monipuolisesti opiskelijoiden asenteita ja toimintaa kurssilla. Suomen kielen ja kirjallisuuden ensimmäisellä lukiokurssilla oli lukuvuoden ensimmäisellä jaksolla 58 opiskelijaa, joista kyselyyn vastasi 48. Yhtä lukuun ottamatta jokainen suoritti kurssin ja vieläpä hyväksytysti. Yhdellä opiskelijalla kurssi keskeytyi, sillä koossa ei ollut riittävästi näyttöjä osaamisesta ja kurssin tehtävien tekemistä.

Vertaa kokemustasi paperikirjaan: Mitä hyviä puolia tai haasteita löydät e-kirjasta verrattuna paperiseen oppikirjaan?

Syksyllä 2016 opiskelijat olivat saaneet tietokoneet käyttöönsä. Osalla oli ensimmäinen oma PC, mutta kolmasosalla käyttö sujui alusta alkaen mallikkaasti. Oppilaitoksessamme pari muutakin opettajaa käyttää joillakin kursseilla sähköistä oppikirjaa tästä jaksosta eteenpäin, joten nyt kokemus oli kurssilaisille täysin uusi.

Noin kolmasosalle digikirjan käyttö oli alusta lähtien helppoa. Jakson edetessä yli 90% piti digikirjan käyttöä helppona.

Sähköisen kirjan käyttö kurssin alussa oli helppoa

Sähköisen kirjan käyttö kurssin lopussa oli helppoa

Se on helpompi, kaikki on helpommin saatavilla.

Kirjan käytössä oli alussa ongelmia, mutta siihen tottui nopeasti.

Kirjaa oli helppo lukea, mutta tehtävät oli mielestäni haastavampia kuin paperikirjoissa.

E-kirjaa oli mielestäni miellyttävämpää käyttää ja siinä oli paljon enemmän mahdollisuuksia erilaisiin tehtäviin.

Hyviä puolia: kaikki löytyy tietokoneelta eikä tarvitse kantaa mukana montaa kirjaa ja vihkoa, vapaampi tehtävävalikoima.

 

Miten koit käänteisen oppimisen: opettajakeskeisestä oppilaskeskeiseen tapaan opiskella?

Käänteisyys eli perinteisestä opettajahtoisuudesta siirryttiin mahdollisimman paljon oppilaiden itsensä johtamaan opiskeluun. Opettajan tehtäväksi jäi aikatauluttaminen, ohjaaminen ja huolehtiminen siitä, että kaikki pääsisivät asettamiinsa tavoitteisiin. Flippaaminen ei siis jäänyt vain puolitiehen eli oppimista ei vain maustettu oppilaskeskeisillä elementeillä.

Tykkäsin siitä ja siinä oppi oikein hyvin.

Pidin enemmän kuin siitä että opettaja puhuu koko ajan.

Asiat oppii paremmin eikä “tylsiä oppitunteja” ollut juuri lainkaan.

Aluksi vähän epäilin sen toimivuutta, mutta sitten opin sen ja se olikin aika kivaa.

hyvä idea. Oppilas periaatteessa saa päättää tekeekö paljon tehtäviä vai vähän. Helppo näyttää omistautuneisuus oppiainetta kohtaan.

Oppilaskeskeinen opiskelutapa on vapaampaa. Samalla se on myös vaativampaa, koska pitää itse päättää, mitä tekee ja noudattaa annettuja palautuspäiviä.

Omaa oppimista sai suunnitella myös itsenäisesti. Miten onnistuit?

Heutagogian periaatteisiin kuuluu oppijan itsemääräytyvyys (self-determination). Toisin sanoen hän voi itse päättää, mitä opiskelee, miten, kuinka paljon ja millaisia tavoitteita hän itselleen asettaa ja miten niihin pyrkii.

Onnistuin suht hyvin ja opettelin asioita joissa minulla tuli virheitä

Onnistuin suunnittelussa ihan hyvin ja se auttoi ymmärtämään mitä minun pitäisi opiskella.

Yllättävän hyvin siihen nähden, että tämä on tavallaan ensimmäinen kerta kun opiskelin näin.

Olisin voinut tehdä hieman enemmän tehtäviä, mutta omista isoista kirjoitus tehtävistäni tuli omasta mielestäni parhaimpia mitä olen tehnyt.

 

Mitä mieltä olet tuntipäiväkirjasta ja tekstinhuollon oppimispäiväkirjasta?

Jakson aikana oli siis käytössä kaksi kokonaan sähköistä oppikirjaa. E-opin kustantamat Verkko 1 ja Tekstinhuollon kirja. Ensin mainittu kirja vastasi kurssin opetussuunnitelman mukaisia sisältöjä. Tekstinhuollon kirjaa käytettiin oikeakielisyysasioiden opiskeluun, lähinnä ennen kirjoitelmien palauttamista ja sen jälkeen kun opettaja oli korjannut oppilaiden kirjoitelmien virheet ja palauttanut takaisin.

Tuntipäiväkirjaa käytettiin kirjassa Verkko 1. Siihen opiskelija kirjasi, mitä tehtäviä hän oli kurssin aikana tehnyt ja lisäsi hyperlinkit tekemiinsä kirjan tehtäviin. Niitä oli mahdollista tarkastella vielä arviointikeskustelussa.

Tekstihuollon kirjaan opiskelijat kirjasivat omia suunnitelmiaan ja tavoitteitaan, miten kehittää tekstihuollon osaamistaan. Tähän käytimme aikaa parilla kolmella tunnilla, ja opiskelijat tekivät kirjan tehtäviä keskittyen niihin osa-aluieisiin, jotka opettaja osoitti palauttaessaan esseitä ja muita kirjoitelmia. Näitä olivat esimerkiksi pilkut, alkukirjain, puhekielisyys jne. Muutaman tunnin harjoittelun jälkeen tulokset yllättivät myönteisesti, ja osa oli kyennyt omatoimisesti ratkaisemaan omia virhesumia, mikä näkyikin koeviikolla kirjoitetuissa esseissä.

Molemmat lähtivät pienen totuttelun jälkeen hyvin liikkeelle, ja varsin monet oppijat tuntuivat hyötyvän molemmista kirjoitutehtävistä. Itsereflektointi oli lähes tuntematon käsite.

Oli hyvä pysyä itse kärryillä omista tehtävistään.

Oppii ottamaan vastuuta omasta opiskelusta ja voi seurata omaa opiskelua

Tuntipäiväkirja on ihan hyödyllinen juttu. Sen avulla opettaja näkee hyvin, mitä ja milloin oppilas on tehnyt.

Tuntipäiväkirjan avulla tiesi missä meni ja oppimispäiväkirjan avulla muistaa, missä oli ongelmia.

Molemmat hyödyllisiä tapoja pitää silmällä omaa opiskelua. Ei tule niin helposti vain uskoteltua itselleen, että “kyllä mä tein tarpeeks jo” vaikka ei todellisuudessa tehnytkään

Opettaja antoi sanallista palautetta ja vinkkejä tekstinhuoltoon kirjoitelmien palautuksen yhteydessä. Miten otit ne huomioon, millaisia tavoitteita asetit itsellesi ja miten uskot pääseväsi niihin?

Otin ne huomioon tarkasti, ja pääsin tavoitteihini.

Päätin tehdä seuraavat niin että samanlaista palautetta ei tule uudestaan.

Yritän kiinnittää enemmän huomitota niihin. Ja haluan kehittyä niissä. Ehkä joku päivä kehityn.

Huomioin asian hyvin ja pyrin parantamaan suoritustani. Onnistuin siinä myös mielestäni hyvin.

Kun sain vinkkejä tekstinhuoltoon, tein siihen liittyviä tehtäviä tekstinhuollon kirjasta. Tavoitteena oli kehittää erityisesti niitä osa-alueita, jotka olivat numeroa eniten laskeneet ja uskon, että tulen oppimaan asiat hyvin tehtäviä tehdessäni.

Saavutitko kurssin opetussuunnitelman tavoitteet?

Kaikki kurssin suorittaneet saavuttivat omalta osaltaan opetussuunnitelman tavoitteet. Vain parissa vastauksessa oli epäröintiä sen suhteen. Muutonkin opiskelijat pääsivät hyvin itselleen asettamiin tavoitteisiin. Kurssin viimeisellä oppitunnilla pidimme arviointikeskustelut kahden kesken. Tuolloin asetettiin uusia tavoitteita ja pohdittiin, miten kurssin aikaiset tavoitteet tuli saavutettua tai miten niihin päästäisiin jatkossa paremmin. Useat oppilaat tekivätkin kurssin suorituksia uudelleen ja onnistuivat siten parantamaan osaamistaan ja nostamaan kurssiarvosanaansa. Keskiarvot näillä kahdella ryhmällä olivat jälleen korkeammat kuin perinteisellä tavalla paperikirjalla opiskellen: 7,5 ja 7,7.

Avaa galleria

Vapaat kommentit: risut ja ruusut

Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, ja se onkin täysin mahdotonta, eikä sellaiseen ole tarvetta yrittääkään. Pääasia kuitenkin on pyrkiä luomaan turvallinen, innostava ja myönteinen fyysinen oppimisympäristö, jossa jokaisen on hyvä olla. Siksi oppilasjohtoisella oppimismenetelmällä (self-determined learning) tuntuu olevan erittäin myönteinen vaikutus oppimisprosessiin. Työskentelyilmapiiri on rento ja vapautunut – tai ainakin siihen pyritään. Oppimisessa on tärkeää kannustava sosiaalisemotionaalinen ympäristö, jonka Isabelle Archambault (et al) määrittelevät alla olevan kuvan tapaan.

Ensikertalaisilla nousee yleensä esille kaksi (heidän mielestään) epäkohtaa, niin tälläkin kertaa. Kun aiemmin ei ole ollut tarvetta asettaa itselle omia oppimistavoitteita, niitä voi olla alkuun vaikea suunnitella. Jos yhdeksän vuotta on riittänyt, että suoritetaan opettajalle erilaisia tehtäviä ja tehdään vain itselle määrätyt tehtävät ja kokeet, voi ollakin hankala lähteä suunnittelemaan omaa oppimistaan, valita itselle sopivimmat tehtävät eri valikoimista ja tehdä projektimaisia tehtäviä ja käyttää niiden tekemiseen erilaisia ongelmanratkaisu- ja ryhmätoimintamalleja. (ks. Scoop-tili PBL). Kun osataan ottaa enemmän vastuuta omasta toiminnasta ja sen suunnittelusta, myös oman oppimisen omistajuus kasvaa. Voidaan puhua myös oppimisen yhteisomistajuudesta, kun päästään onnistuneisiin tuloksiin pienryhmissä. Tällainen yhteistoiminallinen oppiminen ei ole ryhmätöitä tai ryhmässä työskentelyä vaan ryhmänä yhdessä tekemistä. Opettajalle on luontevaa toimia enemmänkin ohjaajana, ja aktiivisempaa omistajuutta tavoitteleville myös valmentajana.

Muutoinkin pyrin siihen, että opiskelijat pystyisivät mahdollisimman paljon vaikuttamaan itse omiin tavoitteisiinsa ja myös siihen, että he niitä oppisivat asettamaan. Uudenlaisen (ainakin opiskelijoiden mielestä) toiminta- ja oppimiskulttuurin toteuttaminen ei onnnistu monillakaan kovin helposti. Kun mielekkäät oppimissisällöt (kognitiivinen sitoutuminen) onnistutaan yhdistämään oppimisen haluun (tunteet ja asenteet) vielä yhteisiin toimintamalleihin ja sääntöihin, ollaan jo pitkällä opettajan ja opiskelijoiden oppimisessa ja sen kehittämisessä.

https://mpmengaged.wordpress.com/2016/10/07/a-model-for-student-engagement/

Kyllä sähköinen opiskelu tuo hyvää vaihtelua varsinkin koeviikolle

Ruusut: Sähköistä oppikirjaa oli helppo käyttää. Risut: Tehtäviä oli aika paljon.

Kurssi oli kivempi kuin normi äikänkurssi itsenäisen opiskelun takia, tehtävänantoa ei aina tajunnut.

Kurssi oli todella erilainen kuin yläasteella, mutta hyvällä tavalla. Työskentely oli itsenäistä ja piti huolehtia itse, että tekee kaiken ajallaan.

Kurssi oli ihan kiva. Tekstien kirjoittamisesta tuntui olevan ainakin minulle hyötyä ja oli kiva, kun sai itse valita tehtävistä mitkä tekee.

Pylväitä ja viipaleita

Kurssiarviointi oli luotettavaa

Kurssipalaute kokonaisuudessaan

Yllä on muutamia poimintoja kyselystä, joka oli pakollinen suoritus koeviikkona. Opiskelijat täyttivät sen osallistuttuaan kurssin arviointikeskusteluun, jossa yhdessä perehdyimme kurssin eri suorituksiin ja päätimme yhdessä kurssiarvosanan tai täsmennettiin siihen vaikuttavia arviointeja. Opiskelijoilla oli keskustelun jälkeen mahdollista muokata aiemmin palautettuja suorituksiaan ja tehdä uusia, jos niin olimme sopineet.

Verkko 1 kurssipalaute (16 – 17) from Mika Auramo on Vimeo.

Kyselyn tein Google Formsilla, johon on tullut muutamia heikennyksiä edellisen kyselyn jälkeen. Esimerkiksi lyhytvastauksista ei enää saakaan samanlaista listausta, jossa yksittäiset vastaukset ovat allekkain. Toinen huononnus käytettävyyden kannalta on se, että pidemmissä sanallisissa vastauksissa niitä joutuu selailemaan kehyksessä (iframe), kun aiemmin ne olivat kokonaisuudessaan nähtävillä riveittäin.

Kommentti

Tietotekniikan osaamisessa oli aluksi suuria puutteita varsin monella. Osalla oli vasta ensimmäinen oma PC, jolla tehtiin koulutehtäviä. Parin ensimmäisen viikon aikana kuitenkin työskentely lähti hyvin käyntiin. Myös perusopetuksessa tvt:tä pitäisi käyttää aktiivisesti jokaisella oppitunnilla, jotta osaaminen olisi sujuvaa jo lukioon tultaessa.

Uuden opetussuunnitelman mukainen oppiminen oli varsin monelle uutta ja jopa hankalaa, eikä omatoimisuuteen, ryhmä- tai itsenäiseen työskentelyyn ollut paljoakaan kannustettu aikaisemmin (keskustelujen perusteella). Nyt koeviikolla oli mahdollista tehdä yhteisesti koeviikon tehtävä (toisessa ryhmistä). Muutamat niin tekivätkin ja saivat yhteisen arvioinnin. Muutoinkin opiskelijat saivat pitkälti päättää, mitä tehtäviä arvioitiin (esseen ja referaatin lisäksi).

Omassa oppilaitoksessa ei (tietääkseni) juurikaan käytetä sähköisiä oppikirjoja tai oppilaskeskeisiä menetelmiä, mikä sai nytkin monet ihmettelemään, miten hyvin tämä tällainen sopii heille. Vähitellen kuitenkin oppimisen vallankumouksen päästessä käyntiin varmaankin sähköiset sisällöt syrjäyttävät painetut ja opettajajohtoisuus (teacher directed learning) vaihtuu oppilasjohtoisuuteen tai ainakin -keskeisyyteen.

Virikkeitä

Archambault, I., Janosz, M., Morizot, J., & Pagani, L. (2009). Adolescent behavioral, affective, and cognitive engagement in school: Relationship to dropout. Journal of School Health, 79(9), 408-415; 415.

Oppilasjohtoisuutta ja autonomiaa (ÄI4)

Syksyllä 2016 pääsin starttaamaan kolmannen vuoden, jolloin käytössä oli kokonaan sähköinen ja vuorovaikutteinen oppikirja (e-Opin Verkko-sarja Peda.netissä) ja oppilasjohtoinen heutagogia. Kirjasarjaa on nyt valmiina viisi osaa eli lukion ensimmäisen ja toisen vuosiluokan kurssikirjat. Ks. palaute viime vuodelta vastaavalta kurssilta.

Opetusmenetelmänä olen soveltanut heutagogiaa, jossa lähtökohtana on oppilaan itsemääräytyminen (self-determination), ei siis sentyyppinen itseohjautuvuus, että opettaja valikoi tai tarjoilee oppilaalle erilaisia opintopolkuja ja seurailee aikatauluin ja välitestein edistymistä ja etenemistä. Opettaja ei rakenna oppilaalle etenemisesteitä, ja oppilaat voivat valita itse mieluisimmat tai tarpeellisimmat tehtävät.

Oppilaat asettavat itse itselleen arvosanatavoitteet, ja yhdessä suunnitellaan, miten niihin tai jopa niiden yli päästään. Koko ryhmän opettaminen ja opetussuunnitelman sisältöjen välittäminen on siis muuttunut oppilaslähtöiseksi tai -keskeiseksi, joskin omaa autonomiaa ja tavoitteiden asettamista ja siten vastuunottamista ja itsensä johtamista ja ryhmätyöskentelytaitoja yritetään edistää mahdollisimman paljon. Läheskään kaikilla ei omatoimiseen suunnitteluun tai etenemiseen ole paljon valmiuksia, ja silloin turvallisinta on edetä normaalin tuntisuunnitelman tahtiin.

Alla olevasta diakuvasta pääsee tutustumaan aiempiin teksteihin, joissa reflektoin opetusmenetelmää, kurssipalautteita ja muita opetukseen ja oppimiseen liittyviä asioita. Yleensä menneen kurssin jälkeen on aika miettiä, mikä toimi hyvin, mitä voisi kehittää edelleen ja mitä voisi jakaa eteenpäin.

Aikataulut ja ohjaaminen

Aikataulutusta toki tarvitaan jo pelkästään opettajan työmäärän hallinnan vuoksi. Esseet ja vastaavat palautetaan tiettynä aikana kurssin kuluessa, jos oppilas haluaa siitä arvosanan. Myöhässä palautetuista suorituksista olen antanut suoritusmerkinnän. Silloin ollaankin pulassa kurssiarvosanan suhteen, jos oppijalla ei ole tarpeeksi näyttöjä osaamisensa osoittamiseksi. Tämän kannalta ongelmat ovat olleet hyvin marginaalisia niin kuin tälläkin kertaa. Käytännössä muuta pakollista ei ole kuin tuntipäiväkirjan pitäminen asiallisesti. Sen perusteella opettaja näkee helposti, että on opiskeltu ja että oppimista on tapahtunut. Silti, ainakin palautteen mukaan, oppijat lukevat ja kirjoittavat pääsääntöisesti huomattavasti enemmän kuin aiemmin opettajajohtoisessa oppimisessa.

Ohjaamisen merkitys, psyykkaaminen (Coaching) ja oikea-aikainen tuki (scaffolding), yksilöllisessä tai pienryhmäopiskelussa (kotiryhmät) korostuu ja auttaa oppijaa opettajajohtoista menetelmää paremmin saavuttamaan oppimistavoitteita. Itse asiassa opettaessani vanhalla tavalla en edes tiennyt, millaisia tavoitteita oppijoilla oli oppimisensa suhteen. Silloin opetin oppiainetta, ja kaikkien oli vain sopeuduttava siihen, että arvioitavat tehtävät olivat kaikille lähestulkoon samat, samoin työmuodot.

Autonomiaa ja tuloksia

Kurssipalautetta, syksy 2016

Oppimistulokset ja motivaatio ovat olleet huomattavasti parempia kuin paperisella opettajajohtoisella tavalla. Tälläkin kertaa selkeä enemmistö tuntui pitävän opiskelustaan. Erityisesti oppilaat tuntuvat pitävät siitä, että saavat kirjoitella esseitä ja tekstitaidon vastauksia (nykyään luku- ja kirjoitustaidon kokeita) uudelleen, joillakin kursseilla muitakin. Kun nämä suoritukset on tehty jo ennen koeviikkoa, viimeistään tuolloin monet oppilaat oivaltavat, että huonosti menneen suorituksen korottaminen kannattaa. Esimerkiksi viitosia ja kuutosia aiemmilta kursseilta saanut opiskelija sai otettua itseään niskasta kiinni ja antoi palautekeskustelussa nähtäväkseni esseen, joka olikin kahdeksikon luokkaa. Näin että asiat osattiin ja siihen oli paneuduttu huolelle. Totesin, että olet käyttänyt ainakin pari tuntia, sillä tämä on aivan eri luokkaa kuin aiemmat. Vastauksena tuli, että hän oli käyttänyt koko sunnuntai-iltapäivän, ainakin kuusi tuntia. Tämä lienee sitä kasvun asennetta (growth mindset) jos mikä, kun vielä asetin rimaa korkeamme seuraavilla kursseilla, jatkossa siis vähimmäisvaatimustaso olisi tuo kahdeksan (mikä jäänee nähtäväksi).

Autonomia ei ole...

Skeptinen opettaja ajattelee varmaan, että kaikki kokeet ja vastaavat pitäisi suorittaa valvotussa ja muulta maailmalta (ja ilman nettilähteitä) suljetussa yhteydettömässä tilassa kaiken vilpin, plagioinnin ja kopioinnin välttämiseksi. Tässäkään en näe ongelmaa, vaan ohjauksella ja kannustuksella näistäkin vältytään. Kun oppija oivaltaa, ettei plagiointi hyödytä häntä yhtään päättökokeeseen valmistautumisessa, kuka sellaiseen edes syyllistyisi? Kun onnistumisesta ei tarvitse ottaa paineita, ja huonosti menneen suorituksen voi tehdä uudelleen, tämä on tuntunut motivoivan paljon paremmin entiseen verrattuna.

Eri ryhmien keskiarvot ovat olleet tällä oppilasjohtoisella metodilla (heutagogy) puolesta numerosta numeroon parempia kuin sillä perinteisellä tavalla. Hyvä vertailukohta ensimmäisessä jaksossa oli kaksi abiryhmää, jotka toteutin paperikirjalla ja tasatahtisen opettajajohtoisesti. En enää ole vuosiin yrittänyt rakentaa välimuotoja eli yhdistää erilaisia oppimiskäsityksiä sen paremmin kuin analogista (printti) ja digitaalistakaan (tvt) oppimateriaalia. Paperikirjalla opiskelleiden keskeytysprosentti yli 20%, ja digitaalisesti se jäi molemmissa ryhmissä yhteen tai kahteen oppilaaseen per ryhmä

 

Tuntipäiväkirja, tuntisuunnitelma ja koeviikko

Videossa on lyhyt esittely, miten opettaja voi muokata oppikirjaa. Esimerkissä on toteutettu äidinkielen ja kirjallisuuden neloskurssilla mm. tuntisuunnitelma, johon opettaja lisäsi hyperlinkit kirjaan ja suppeasti oppituntien aiheet. Tämän lisäksi tutustutaan oppilaan pitämään tuntipäiväkirjaan, johon hän kirjasi opiskelemansa asiat ja lisäsi hyperlinkit tekemiinsä tehtäviin. Lopuksi vilkaistaan vielä koeviikon ohjelmaa ja tehtäviä.

verkko_4 from Mika Auramo on Vimeo.

 

Kurssipalautteesta ja itsearvioinnista poimittua

Mitä mieltä olet älytunneista (genius hour)?

Älytunneilla tarkoitetaan sitä, että oppilas saa itse valita oppimisensa kohteen. Opettaja ei määrää tunnin aiheita, mutta usein oppijat valitsevat omatoimisesti heitä kiinnostavimmat tehtävät, jotka palvelevat omaa oppimista parhaiten. Käytännössä suurin osa käyttää älytunnit joko yksin tai kotiryhmässä työskennellen jonkin useita tunteja vaativan tehtävän parissa, esim. yhteisen esityksen tai kirjallisuustehtävän. Ks. lisää artikkelista (teachthought.com)

Mielenkiintoista ja mukavaa.

Pidän niistä, koska voin opiskella todella itsenäisesti.

Mukavaa kun saa tehdä itse siitä osa-alueesta tehtäviä, kun haluaa.

Älytunnit ovat hyödyllisiä, sillä silloin on hyvä hetki tehdä esimerkiksi rästiin jääneitä tehtäviä.

Minusta älytunnit olivat todella mukavia ja hyviä. Pidin niistä paljon kun oli todella vapaat kädet ja kotona kirjoittaessa hommat sujuivat parhaiten.

Mitkä kurssin tehtävät olivat mieluisia?

Paritehtävät, väittelyt jne. Koska ne olivat hauskoja tehdä.

Erityisesti oman uutisen tekeminen, kun sai luoda hauskan parodian.

Kirjakritiikki ja essee olivat mukava tehdä, koska niissä oli mieluisat aihepiirit.

Tuntitehtävät yleisesti, koska ohjeet olivat selkeitä ja pystyin hakemaan apua myös internetistä.

Koepäivän tehtävänä suoritettu yleisönosastokirjoitus oli mieluinen, sillä en ollut aikaisemmin kirjoittanut vastaavaa. Varsinaisista kurssilla tehdyistä tehtävistä suosikkini oli luultavasti argumentointitapojen tunnistamista videolla käydystä väittelystä, sillä oli mukavaa käyttää lähteenä videota kirjallisen tuotoksen sijaan.

Kommentoi oppituntien rakennetta, ns. flipped learning.

Käänteinen oppiminen toteutui kurssilla siten, että oppituntien alussa määrittelin tunnin aiheen nopeasti (viidestä kymmeneen minuuttiin). Edettiin väljästi tuntisuunnitelman mukaan. Kesken jääneitä tehtäviä sai jatkaa tai siirtyä tunnin aiheisiin. Niitä sai tehdä tai sai olla tekemättä. Kirjalliset tehtävät toimitettiin oppikirjaan, ja siten kommentoimalla ja arvioimalla muiden suorituksia saatiin vertaispalautetta ja -arviointia. Läksynkuulusteluja eikä luennointia ei ollut, eikä kotiläksyjäkään juuri lainkaan. Tehtäviä sai tehdä omien tavoitteiden mukaisesti. Käytännössä oppilaat tekivät, lukivat ja kirjoittivat silti reilusti enemmän kuin vanhassa opettajajohtoisessa systeemissä.

Rakenne oli hyvä ja asiat tulivat selviksi.

Paljon parempi kuin normaali oppitunti.

Mukava ja vapaampi kuin normaalit oppitunnit.

Kiva kun pääsee itse vaikuttamaan tehtäviin asioihin eikä kaikki ole vain opettajan määräyksen alaista.

Oppituntien rakenne on mielestäni onnistunut, kun aikaa ei käytetä turhiin löpinöihin ja opin itse paremmin jos opiskelen asiat itsenäisesti kuin että opettaja selittäisi koko oppitunnin ajan.

Mitä pidit koeviikon rakenteesta? Vertaa muihin, esim. reaaliaineiden, kursseihin.

Koeviikon tunnit käytettiin arviointikeskusteluun, koeviikon tehtäviin sekä omien suoritusten korottamiseen. Ylioppilaskirjoitelmien ja vastaavien korotusmahdollisuutta onkin käyttänyt noin neljäsosa oppilaista. Noin viiden minuutin rupattelutuokioissa sovittiin yhdessä kurssiarvosana ja tarkisteltiin vielä, mistä se koostui. Jos oppilaalla oli mahdollisuuksia vielä tehdä jotain odotettavissa olevan arvosanan suhteen, sovittiin, mitä tehtäviä tulisi tehdä ja minkätasoisia niiden tulisi olla. Jos kyseessä oli koeviikon tehtävässä onnistuminen, annoin siitä arvosanan suoraan Peda.netin arviointityökalulla suorituksen perään.
Lue lisää uusista koeviikon käytänteistä.

Huomattavan pieni osa stressasi koeviikkoa siihen perinteiseen kokeeseen verrattuna, siis siihen, jossa pitää kerralla onnistua ja josta kurssiarvosana pitkälti määräytyy.

Vain 2/64 piti koeviikkoa ahdistavana.

Koeviikko oli sopivan rento ja mukava verrattuna muihin aineisiin.

Koeviikko ei tuottanut liikaa stressiä niin kuin muissa aineissa, mikä oli hyvä juttu.

Huomattavasti stressittömämpi, rennompi ja opiskelijaystävällisempi, kuin esim. reaaliaineiden koepäivä.

Koeviikon rakenne on mielestäni todella hyvä. Tykkään koeviikon rakenteesta todella paljon. Ja se on toimiva.

Koeviikko toimii hyvin. Reaaleiden kertaustunnit ovat melko hyödyttömiä mielestäni äikässä aika käytetään hyödyllisesti koska kertaustunnilla voi aloittaa koepäivän tehtävää. Ja koepäivänäkin on pakollista tehtävää joka korvaa kokeen hyvin.

Mitä pidit kurssitehtävien korottamismahdollisuudesta?

Oppilailla oli mahdollisuus tehdä uudelleen tekstejään. Onnistuneemmasta suorituksesta parempi jäi voimaan, ja sillä korvasin Wilmaan (arviointiohjelma) sen paremman suorituksen.

Reilu mahdollisuus

Se oli hyvä sillä ei jää harmittamaan jos sai huonon numeron sillä sitä voi korottaa.

Mielestäni se on hyvä tapa saada opettajalta yksilöllisiäkin vinkkejä esim esseeseen tai tekstitaidon vastaukseen ihan ylppäreitäkin ajatellen.

Vaikka en tällä kurssilla hyödyntänytkään, silti mahtava mahdollisuus. Mielestäni mahdollisuus korjata virheitään palautteen perusteella tehostaa oppimista.

Erinomainen idea, joka auttaa huomattavasti. Esim. Itselläni oli yllättävää menoa jonka takia en ehtinyt tehdä deadlineen mennessä tiettyjä tehtäviä, mutta korotusmahdollisuuden ansiosta sain yrittää uudelleen

Muuta palautetta

Älytunteja voisi olla enemmän.

Tämä oli paras äikän kurssini ja muutenkin pidin tästä.

Mukava rento kurssi, ainoa risu joka tulee mieleen on koulun surkea netti.

Kokonaisuudessaan hyvä kurssi! E-kirjaa oli aluksi vaikea käyttää, mutta siitä pääsi jyvälle.

Mukavan vapaata työskentelyä mutta joskus jäi hieman epäselvyyksiä tehtävien suhteen.

Pidän tälläisestä opiskelusta, kunhan vaikeus-/haastavuustaso nousee kokoajan (ylppäreitä ajatellen).

Kurssipalaute kokonaisuudessaan

Opettajilla on tapana valikoida ja muokata tilastoja ja muuta julkaisemaansa palautetta sitä kaunistelemalla. Harvoin kyselyjen tuloksia julkaistaan sellaisenaan, jotta säröäänet eivät veisi huomioita ilosanomalta, jota opettaja kulloinkin on välittämässä. Alla olevasta videosta katsoja voi sitten tehdä omat päätelmänsä.

Verkko 4 kurssipalaute from Mika Auramo on Vimeo.

Yhdessä onnistumme!

 

Sarjassa ilmestyneet tekstit

Loppuhuomautus

Itse olen innostuneempi oppimisen personoinnista kuin yksilöllistämisestä, jos sitä pohditaan pedagogia > andragogia > heutagogia – jatkumolla.
Ks. keväältä artikkeli Personoitu oppiminen ja hyviä tuloksia.