Grammar on Demand

Grammar on Demand

Grammar on demand -mallissa tieto- ja viestintätekniikka on luontevana osana kieliopin opiskelua. Sähköinen oppikirja toimii yhteisenä ja vuorovaikutteisena oppimisalustana. Lisää... »

Kielioppia tehostetusti

Kielioppia tehostetusti

Sähköisesti ja yhteistoiminnallisesti opiskelijan omien tavoitteiden mukaisesti opiskellaan kielioppia samalla, kun kirjoitetaan erityyppisiä tekstejä... Lisää... »

Heutagogiaa ja reflektointia

Heutagogiaa ja reflektointia

Tällä sivulla on muutamia linkkejä aiemmin julkaisemiini teksteihin: heutagogiaa, tvt:tä ja reflektointia pidettyjen kurssien jälkeen. Lisää... »

Mitä uutta?

Mitä uutta?

Tällä sivulla on 24.2.2016 alkaen muutokset ja lisäykset blogiin, uusimmat ensin. Lisää... »

Peda.net-ohjeet

Peda.net-ohjeet

Sivulla on listattu ja ryhmitelty Vimeossa julkaisemani Peda.netissa olevan vuorovaikutteisen oppimateriaalin sekä oppimisalustan käyttöohjeita ja -vinkkejä. Napsauttamalla alla olevia linkkejä pääset suoraan kanavalle ja katsomaan videoita... Lisää... »

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva - luovuutta opiskeluun

Canva on selaimella käytettävä graafinen suunnitteluohjelma, joka helppokäyttöisyytensä ansiosta soveltuu hyvin myös kouluopetukseen alakoulusta toiselle asteelle. Lisää... »

 

Category Archives: kirja-arviot

Don Wettrick: Pure Genius (kritiikki)

Pure Genius: Building a Culture of Innovation and Taking 20% Time to the Next LevelPure Genius: Building a Culture of Innovation and Taking 20% Time to the Next Level by Don Wettrick
My rating: 3 of 5 stars

Don Wettrickin kirja Pure Genius. Building a Culture of Innovation and Taking 20% time to the Next Level oli melko mielenkiintoista luettavaa.

Kirja on Dave Burgess Colsultingin kustantama. Burgess taasen tunnetaan Pirate-käsitteestään ja omista innovaatioistaan. Muita Daven ”talliin” kuluvia opetusalan staroja ovat mm. George Couros ja Matt Miller. Suosittelijoiksi sitaatteinen on saatu mm. Daniel Pink, Eric Sheninger, Vicki Davis, Dave Burgus ja muutama muu.

Lukuja teoksessa on yhteensä 17, varsinaista sisältöä 11. Tämä kuuluu samaan kategoriaan kuin monet muutkin lukemani vastaavat kirjat, eli tämän tarkoituksena on ikään kuin reflektoida omaa oppimisprosessia, kertoa omasta kehittymisestä ja innostaa muita opettajia omissa ponnisteluissaan tulla omalta osaltaan innovatiivisemmaksi. Monessa kohtaa tuntuu, että tämän olen lukenut ennenkin, sillä monet kirjoittajan ”omat” esimerkit on muilta poimittu. Viittauksia muihin pioneereihin ja konkareihin alun jälkeen on vain muutamia, mutta mm. Grant Lichtmanille annetaan tunnustusta.

Aluksi yritetään siis motivoida opettajaa luvussa ”Why Innovate?” ja tämän jälkeen päästään pohdiskelemaan johtajuuden muutosta, ja jostain kumman syystä todetaan vielä, että antaa mennä vaan, ettei ole muka mitään suunnitelmaa. Tarkoituksena lienee luottaminen omaan intuitioon jne.

Seuraavaksi kirjoittaja pääsee innovaatioesteisiin, ja varsinkin sosiaalista mediaa käsittelevät luvut ovat onnistuneita lukuisin esimerkein. Somea lähestytään sekä opettajan että oppijan näkökulmasta, ja näistä luvuista löysin kehityskelpoisia ideoita parillekin kurssille.

Loppupuolella kirjoittaja kehottaa luottamaan omiin kykyihin ja verkon sekä somen tuomiin rajattomiin mahdollisuuksiin innoittaen avaamaan luokan ovet koulunulkopuoliseen maailmaan ja löytämään projekteja sekä tehtäviä, joissa voidaan hyödyntää oppimisessa oikean elämän esimerkkejä, tehtäviä ja mentoreita.

Keskeisiä ajatuksia ovat mm. valinnanvapaus opeteltaviin asioihin, älytunnit, oppilaan intohimon herättäminen opeteltaviin sisältöihin, yhteistoiminnallisuus, pienryhmäopiskelu, someaktiivisuus, jatkuva reflektointi, tämän vuosisadan perustaitojen haltuunotto luovuudesta kriittiseen ajatteluun.

Kaiken kaikkiaan pidin lukemastani melko paljon, vaikka sisältö oli monelta osin suunnattu sosiaalisen median noviiseille ja oman opetuksen päivittämistä vasta nykyaikaan suunnitteleville. Tiivistettynä kirjan perusajatus voisi olla opettamisen hakkerointi, mikä tarkoittaa ”MacGyverin” tavoin uusien ja innovatiivisten vaihtoehtojen tai ratkaisujen löytämistä eri opetuksellisiin askareisiin.

View all my reviews

Näin teet kirjakritiikin lukematta sivuakaan

Miten hyvä plagiaatti syntyy?

Syksyllä 2014 eräällä lukion äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla sain luettavakseni useita tästä kirjasta kirjoitettuja kritiikkejä. Tulostin ne kaikki ja lähdin selvittelemään tekstien samankaltaisuutta ja kaivoin lähteitä esille. Tein oman kritiikin, jollaisia oppilaatkin usein tekevät eli yhdistelevät eri lähteistä oman tekstinsä lukematta kirjaa lainkaan. Näin minäkin tein eli kirjoitin kirjallisuuskritiikin, jonka sisällön plagioin kokonaan tekstin alla olevista lähteistä ja parista oppilaan arvostelusta, joista osa oli myös osin kopioitu listan lähteistä.

Tämäntyyppisissä tehtävissä pitää

 

Karu kertomus holokaustista

Poika raidallisessa pyjamassa on irlantilaisen kirjailijan John Boynen kirjoittama (2006). Sen on suomentanut Laura Beck. Useita palkintoja saanut menestyskirja filmatisoitiin vuonna 2008, ja käsikirjoitusta oli laatimassa Boyne, Ohjauksesta vastasi Mark Herman.

Nuortenkirja sijoittuu natsi-Saksaan, ja se kertoo koskettavasti holokaustista natsiupseerin yhdeksänvuotiaan pojan näkökulmasta. Tarina kahden täysin erilaisen pikkupojan ystävyydestä on aidon inhimillinen. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan, aluksi Berliiniin, sitten Auschwitziin ja sen lähettyville, jonne natsiupseeri perheineen muuttaa.

Kertojana toimii keskitysleirin komendantin nuori poika nimeltä Bruno. Muita romaanin keskeisiä henkilöitä ovat isä Ralf, äiti ja isosisko Gretel ja kuolemanleirin juutalaisystävä Shmuel, johon yksinäisyydestä kärsivä natsiupseerin poika kiinnittyy. Eräässä takaumassa myös Hitler käy Brunon kotona, kun kerrotaan, miten hän sai työpaikan Auschwitzissa.

Kirjassa on lukuisia vastakohtapareja, esim. ystävystyneet pikkupojat. Sadistinen luutnantti Kotler ja lempeä palvelija Pavel, äiti ja isä ja isän täysin erilainen kotiminä.

Kirjan tunnelma on näennäisen kepeä, sillä tapahtumia tarkkaillaan pikkupojan näkökulmasta. Kerronta on kolmannessa persoonassa, ja kertoja on kaikkitietävä. Kirjasta välittyy kuitenkin hyvin mielikuva pojan viattomuudesta ja naiiviudesta kaiken pahan keskellä, sillä esim. Hitleristä tulee ”Hilleri” ja tuhoamisleiri Auschwitzista ”Aus-vitsi”. Suomennoksessa sanaleikit eivät englannin tavoin välity: Furher > Fury, Auschwitz > Out-Fit.

Pääteemana kirjassa on kysymys siitä, kenellä on valta valita ne, jotka ovat aidan toisella puolella, ja korkeasta piikkilanka-aidasta muodostuu symboli tästä teemasta. Teos kuvaa lukijalle hyvin keskitysleirin julmuuksia ja sitä, miten ihmisiä voi ohjata valheilla ja pelottelulla. Lisäksi sivuteemoiksi nousevat ystävyys ja uskollisuus, jota varjostavat kaksinaisuus ja olosuhteista riippuvaiset valinnat, joihin pojat eivät voi vaikuttaa.

“Yhtenä päivänä Bruno kysyi, miksi Shmuel ja kaikki muut ihmiset sillä puolen aitaa käyttivät samanlaisia raidallisia pyjamia ja kangaslakkeja.poika2
-He antoivat ne meille kun tulimme tänne, Shmuel selitti. -He ottivat pois meidän omat vaatteemme.
-Mutta etkö koskaan herää aamulla ja halua panna päällesi jotakin muuta? Täytyyhän sinun vaatekaapissa olla jotain muutakin.
Shmuel räpytti silmiään ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta muutti sitten mielensä.”

Tutustuminen raidalliseen pyjamaan pukeutuneeseen poikaan raottaa Brunolle vähitellen ovea todellisuuteen ja avaa hänen silmänsä ympäröivään maailmaan. Yhdeksi keskeisimmistä motiiveista nouseekin juuri vaatetus. Niin kuin kirjan nimikin kertoo alistettujen ja sortajien, vangittujen ja vangitsijoiden välillä tehdään eroa. Kirjassa korostuu hyvin vaatteiden käyttö riiston välineenä, mikä tehostaa hyvin perusasetelma: piikkilanka-aita, joka erottaa lasten maailmat toisistaan. Hehän eivät voi viattomuuttaan tajuta, mitä kauheaa on tapahtumassa ja miksi. Brunokin kuvitteli Ausschwitzin olevan hauska leiri täynnä kahviloita, kioskeja ja huvituksia.

Vaikka kirjan asetelmat ovat melko kuluneet, ja natsiupseerit ovat fanaattisia ideologian palvojia, loppua kohden välittyy tunnelma, että itse asiassa myös saksalaiset perheet joutuvat ideologian vangeiksi ja lopulta uhriksi. Isosisko Gretelistä kasvatetaan natsismin palvojaa ja arvostamaan keskeistä opetusta: ” Juutalaiset ovat kaiken pahan alku, eivätkä he oikeasti ole edes ihmisiä.” Äidinkin silmät avautuvat vähitellen näkemään natsismin järkyttävän totuuden, ja hän hakee lohtua nuoren sotilaan sylistä ja päihteistä.

Kertomus on opettavainen, ja se kertoo, mihin tietämättömyys voi pahimmillaan johtaa. Loppuratkaisukin on varsin hiljentävä, ja mieleen jäävä ja on surullisen koskettava. Silti täytyy tunnustaa, että rankasta aiheesta huolimatta romaani oli lukuelämys. Taitavasti valitusta näkökulmasta kerrottuna välittyy poikkeuksellinen mielikuva holokaustista toisen maailmansodan aikana. Myös kerronnallisesti teos laajenee hienosti, sillä aiemmin kirjassa tapahtumia tarkkaillaan lähinnä Brunon tajunnan kautta: lopussa lukijalle paljastetaan Ralfin reaktio, kun hän tajuaa, missä hänen puuttuva poikansa on. Kirja on todella hyvä, ja voin suositella kaikille tämäntyyppisistä kirjoista kiinnostuneille.

Yhdisteltyjä lähteitä

Herää koulu! -kirja-arvio

Herää Koulu!Herää Koulu! by Maarit Korhonen

My rating: 2 of 5 stars

Turkulainen luokanopettaja Maarit Korhonen herättelee kasvattajia ja päättäjiä puuttumaan nykykoulun ongelmiin.

Melko poleemiseen sävyyn kirjoitettu pamfletti ottaa kantaa riviopettajan näkökulmasta havaittuihin ongelmakohtiin, joita ovat mm. opettajajohtoisuus ja koulutodellisuuden ja nuorten maailman kohtaamattomuus ja siitä aiheutuvat ristiriidat.

Kirja on jaoteltu kuuteen lukuun, joissa pohditaan melko hajanaisesti ja tarkoituksellisen provokatiivisesti kirjoittajan omassa kouluympäristössään havaitsemia epäkohtia.

Teoriatausta jää kovin ohueksi. Sugata Mitran kirjoja on tullut luettua näemmä yksi, ja siihen viitataan monta kertaa, osin peräti samoihin kohtiin pamfletin eri luvuissa. Pasi Sahlberg on saanut yhden maininnan. Tunneälyäkin sivutaan lyhyesti, virikekirjallisuus on siltä osin vain Ken Robinsonin varassa.

Kirja onnistuu kyseenalaistamisessa, ja Korhonen nostaa esille läksyjen tarkoituksenmukaisuuden, koeahdistuksen, turhat ulkoluvut, opettajien oppikirjaorjuuden ja ahdistavan oppimiskulttuurin sekä nykykoulun, jonka parasta ennen päivämäärä on mennyt aikaa sitten umpeen.

Pamfletti ei ole pelkästään suu vaahdossa soimaamista, vaan ehdotuksia muutokseen on rutkasti. Niistä kirjoittaja antaa lennokkaitakin esimerkkejä omasta opetuksestaan. Opettajan pitäisi olla itse luova innovaattori, jotta oppilailla olisi edes toiveita olla sellaisia tulevaisuudessa. Vanhanaikaisista oppikirjoista ja oppiainerajoista tulisi myös päästä eroon.

Jokaiselle oppilaalle olisi annettava mahdollisuus oppia omalla tavallaan. Jos tunneilla ei opita, syy on yksin opettajan.

View all my reviews