Alkuinfo
Lukion suomen kielen ja kirjallisuuden ensimmäisellä kurssilla olikin enemmän haastetta kuin koskaan aikaisemmin. Kenelläkään opiskelijalla ei ollut kokemusta sähköisten oppikirjojen käytöstä aikaisemmin: nyt niitä oli kaksi. Käytimme kurssilla e-Opin kustantamia kirjoja: Verkko 1 ja Tekstinhuollon kirja. Oppilaat pitivät kurssilla sekä tuntipäiväkirjaa että kielenhuollon oppimispäiväkirjaa, minkälaiset olivat entuudestaan tuntemattomia jokaiselle.
Menetelmänä oli heutagogia. Kurkista seuraavalle sivulle, jossa on pitkät pätkät tekstiä, mistä oikein on kyse ja miten se on toiminut aikaisemmilla kursseilla.
Napsauta kuvaa, ja kurkista lisää…
Tuloksista lyhyesti
Seuraavana on lyhyt luettelo, mitä kurssilla saavutettiin, sen jälkeen infografiikka, kysely digiasenteista, poimintoja kurssikyselystä ja videolla se kokonaan, lopuksi vielä kommentti.
- Lähes kaikki oppilaat saavuttivat mielestään opetussuunnitelman tavoitteet vähintään hyvin.
- Molempien ryhmien keskiarvo ylitti jälleen selvästi perinteisesti toteutetun kurssin (7,5 ja 7,7).
- Yli 90% opiskelijoista piti sähköisen kirjan käyttöä helppona.
- Yli 90% haluaa jatkaa opiskelua sähköisesti.
- 90% piti lukion ensimmäistä kurssia peruskoulun opetusta mukavampana.
- 75% piti yhteistoiminnallisesta oppimisesta.
- 90% oli sitä mieltä, että opettajalla oli enemmän aikaa ohjata yksilöllisesti.
Kolme pointtia
Testaa omia digiasenteitasi
Kokeile, menetkö valtavirran mukana vai omia polkujasi. Kyselyn taustat on poimittu kurssipalautteesta, aiheet samoin.
Kyselystä poimittua
Seuraavaksi tutustumme kurssilla pidettyyn kyselyyn, jossa mitattiin monipuolisesti opiskelijoiden asenteita ja toimintaa kurssilla. Suomen kielen ja kirjallisuuden ensimmäisellä lukiokurssilla oli lukuvuoden ensimmäisellä jaksolla 58 opiskelijaa, joista kyselyyn vastasi 48. Yhtä lukuun ottamatta jokainen suoritti kurssin ja vieläpä hyväksytysti. Yhdellä opiskelijalla kurssi keskeytyi, sillä koossa ei ollut riittävästi näyttöjä osaamisesta ja kurssin tehtävien tekemistä.
Vertaa kokemustasi paperikirjaan: Mitä hyviä puolia tai haasteita löydät e-kirjasta verrattuna paperiseen oppikirjaan?
Syksyllä 2016 opiskelijat olivat saaneet tietokoneet käyttöönsä. Osalla oli ensimmäinen oma PC, mutta kolmasosalla käyttö sujui alusta alkaen mallikkaasti. Oppilaitoksessamme pari muutakin opettajaa käyttää joillakin kursseilla sähköistä oppikirjaa tästä jaksosta eteenpäin, joten nyt kokemus oli kurssilaisille täysin uusi.
Noin kolmasosalle digikirjan käyttö oli alusta lähtien helppoa. Jakson edetessä yli 90% piti digikirjan käyttöä helppona.
Se on helpompi, kaikki on helpommin saatavilla.
Kirjan käytössä oli alussa ongelmia, mutta siihen tottui nopeasti.
Kirjaa oli helppo lukea, mutta tehtävät oli mielestäni haastavampia kuin paperikirjoissa.
E-kirjaa oli mielestäni miellyttävämpää käyttää ja siinä oli paljon enemmän mahdollisuuksia erilaisiin tehtäviin.
Hyviä puolia: kaikki löytyy tietokoneelta eikä tarvitse kantaa mukana montaa kirjaa ja vihkoa, vapaampi tehtävävalikoima.
Miten koit käänteisen oppimisen: opettajakeskeisestä oppilaskeskeiseen tapaan opiskella?
Käänteisyys eli perinteisestä opettajahtoisuudesta siirryttiin mahdollisimman paljon oppilaiden itsensä johtamaan opiskeluun. Opettajan tehtäväksi jäi aikatauluttaminen, ohjaaminen ja huolehtiminen siitä, että kaikki pääsisivät asettamiinsa tavoitteisiin. Flippaaminen ei siis jäänyt vain puolitiehen eli oppimista ei vain maustettu oppilaskeskeisillä elementeillä.
Tykkäsin siitä ja siinä oppi oikein hyvin.
Pidin enemmän kuin siitä että opettaja puhuu koko ajan.
Asiat oppii paremmin eikä “tylsiä oppitunteja” ollut juuri lainkaan.
Aluksi vähän epäilin sen toimivuutta, mutta sitten opin sen ja se olikin aika kivaa.
hyvä idea. Oppilas periaatteessa saa päättää tekeekö paljon tehtäviä vai vähän. Helppo näyttää omistautuneisuus oppiainetta kohtaan.
Oppilaskeskeinen opiskelutapa on vapaampaa. Samalla se on myös vaativampaa, koska pitää itse päättää, mitä tekee ja noudattaa annettuja palautuspäiviä.
Omaa oppimista sai suunnitella myös itsenäisesti. Miten onnistuit?
Heutagogian periaatteisiin kuuluu oppijan itsemääräytyvyys (self-determination). Toisin sanoen hän voi itse päättää, mitä opiskelee, miten, kuinka paljon ja millaisia tavoitteita hän itselleen asettaa ja miten niihin pyrkii.
Onnistuin suht hyvin ja opettelin asioita joissa minulla tuli virheitä
Onnistuin suunnittelussa ihan hyvin ja se auttoi ymmärtämään mitä minun pitäisi opiskella.
Yllättävän hyvin siihen nähden, että tämä on tavallaan ensimmäinen kerta kun opiskelin näin.
Olisin voinut tehdä hieman enemmän tehtäviä, mutta omista isoista kirjoitus tehtävistäni tuli omasta mielestäni parhaimpia mitä olen tehnyt.
Mitä mieltä olet tuntipäiväkirjasta ja tekstinhuollon oppimispäiväkirjasta?
Jakson aikana oli siis käytössä kaksi kokonaan sähköistä oppikirjaa. E-opin kustantamat Verkko 1 ja Tekstinhuollon kirja. Ensin mainittu kirja vastasi kurssin opetussuunnitelman mukaisia sisältöjä. Tekstinhuollon kirjaa käytettiin oikeakielisyysasioiden opiskeluun, lähinnä ennen kirjoitelmien palauttamista ja sen jälkeen kun opettaja oli korjannut oppilaiden kirjoitelmien virheet ja palauttanut takaisin.
Tuntipäiväkirjaa käytettiin kirjassa Verkko 1. Siihen opiskelija kirjasi, mitä tehtäviä hän oli kurssin aikana tehnyt ja lisäsi hyperlinkit tekemiinsä kirjan tehtäviin. Niitä oli mahdollista tarkastella vielä arviointikeskustelussa.
Tekstihuollon kirjaan opiskelijat kirjasivat omia suunnitelmiaan ja tavoitteitaan, miten kehittää tekstihuollon osaamistaan. Tähän käytimme aikaa parilla kolmella tunnilla, ja opiskelijat tekivät kirjan tehtäviä keskittyen niihin osa-aluieisiin, jotka opettaja osoitti palauttaessaan esseitä ja muita kirjoitelmia. Näitä olivat esimerkiksi pilkut, alkukirjain, puhekielisyys jne. Muutaman tunnin harjoittelun jälkeen tulokset yllättivät myönteisesti, ja osa oli kyennyt omatoimisesti ratkaisemaan omia virhesumia, mikä näkyikin koeviikolla kirjoitetuissa esseissä.
Molemmat lähtivät pienen totuttelun jälkeen hyvin liikkeelle, ja varsin monet oppijat tuntuivat hyötyvän molemmista kirjoitutehtävistä. Itsereflektointi oli lähes tuntematon käsite.
Oli hyvä pysyä itse kärryillä omista tehtävistään.
Oppii ottamaan vastuuta omasta opiskelusta ja voi seurata omaa opiskelua
Tuntipäiväkirja on ihan hyödyllinen juttu. Sen avulla opettaja näkee hyvin, mitä ja milloin oppilas on tehnyt.
Tuntipäiväkirjan avulla tiesi missä meni ja oppimispäiväkirjan avulla muistaa, missä oli ongelmia.
Molemmat hyödyllisiä tapoja pitää silmällä omaa opiskelua. Ei tule niin helposti vain uskoteltua itselleen, että “kyllä mä tein tarpeeks jo” vaikka ei todellisuudessa tehnytkään
Opettaja antoi sanallista palautetta ja vinkkejä tekstinhuoltoon kirjoitelmien palautuksen yhteydessä. Miten otit ne huomioon, millaisia tavoitteita asetit itsellesi ja miten uskot pääseväsi niihin?
Otin ne huomioon tarkasti, ja pääsin tavoitteihini.
Päätin tehdä seuraavat niin että samanlaista palautetta ei tule uudestaan.
Yritän kiinnittää enemmän huomitota niihin. Ja haluan kehittyä niissä. Ehkä joku päivä kehityn.
Huomioin asian hyvin ja pyrin parantamaan suoritustani. Onnistuin siinä myös mielestäni hyvin.
Kun sain vinkkejä tekstinhuoltoon, tein siihen liittyviä tehtäviä tekstinhuollon kirjasta. Tavoitteena oli kehittää erityisesti niitä osa-alueita, jotka olivat numeroa eniten laskeneet ja uskon, että tulen oppimaan asiat hyvin tehtäviä tehdessäni.
Saavutitko kurssin opetussuunnitelman tavoitteet?
Kaikki kurssin suorittaneet saavuttivat omalta osaltaan opetussuunnitelman tavoitteet. Vain parissa vastauksessa oli epäröintiä sen suhteen. Muutonkin opiskelijat pääsivät hyvin itselleen asettamiin tavoitteisiin. Kurssin viimeisellä oppitunnilla pidimme arviointikeskustelut kahden kesken. Tuolloin asetettiin uusia tavoitteita ja pohdittiin, miten kurssin aikaiset tavoitteet tuli saavutettua tai miten niihin päästäisiin jatkossa paremmin. Useat oppilaat tekivätkin kurssin suorituksia uudelleen ja onnistuivat siten parantamaan osaamistaan ja nostamaan kurssiarvosanaansa. Keskiarvot näillä kahdella ryhmällä olivat jälleen korkeammat kuin perinteisellä tavalla paperikirjalla opiskellen: 7,5 ja 7,7.
Avaa galleria
Vapaat kommentit: risut ja ruusut
Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, ja se onkin täysin mahdotonta, eikä sellaiseen ole tarvetta yrittääkään. Pääasia kuitenkin on pyrkiä luomaan turvallinen, innostava ja myönteinen fyysinen oppimisympäristö, jossa jokaisen on hyvä olla. Siksi oppilasjohtoisella oppimismenetelmällä (self-determined learning) tuntuu olevan erittäin myönteinen vaikutus oppimisprosessiin. Työskentelyilmapiiri on rento ja vapautunut – tai ainakin siihen pyritään. Oppimisessa on tärkeää kannustava sosiaalisemotionaalinen ympäristö, jonka Isabelle Archambault (et al) määrittelevät alla olevan kuvan tapaan.
Ensikertalaisilla nousee yleensä esille kaksi (heidän mielestään) epäkohtaa, niin tälläkin kertaa. Kun aiemmin ei ole ollut tarvetta asettaa itselle omia oppimistavoitteita, niitä voi olla alkuun vaikea suunnitella. Jos yhdeksän vuotta on riittänyt, että suoritetaan opettajalle erilaisia tehtäviä ja tehdään vain itselle määrätyt tehtävät ja kokeet, voi ollakin hankala lähteä suunnittelemaan omaa oppimistaan, valita itselle sopivimmat tehtävät eri valikoimista ja tehdä projektimaisia tehtäviä ja käyttää niiden tekemiseen erilaisia ongelmanratkaisu- ja ryhmätoimintamalleja. (ks. Scoop-tili PBL). Kun osataan ottaa enemmän vastuuta omasta toiminnasta ja sen suunnittelusta, myös oman oppimisen omistajuus kasvaa. Voidaan puhua myös oppimisen yhteisomistajuudesta, kun päästään onnistuneisiin tuloksiin pienryhmissä. Tällainen yhteistoiminallinen oppiminen ei ole ryhmätöitä tai ryhmässä työskentelyä vaan ryhmänä yhdessä tekemistä. Opettajalle on luontevaa toimia enemmänkin ohjaajana, ja aktiivisempaa omistajuutta tavoitteleville myös valmentajana.
Muutoinkin pyrin siihen, että opiskelijat pystyisivät mahdollisimman paljon vaikuttamaan itse omiin tavoitteisiinsa ja myös siihen, että he niitä oppisivat asettamaan. Uudenlaisen (ainakin opiskelijoiden mielestä) toiminta- ja oppimiskulttuurin toteuttaminen ei onnnistu monillakaan kovin helposti. Kun mielekkäät oppimissisällöt (kognitiivinen sitoutuminen) onnistutaan yhdistämään oppimisen haluun (tunteet ja asenteet) vielä yhteisiin toimintamalleihin ja sääntöihin, ollaan jo pitkällä opettajan ja opiskelijoiden oppimisessa ja sen kehittämisessä.
Kyllä sähköinen opiskelu tuo hyvää vaihtelua varsinkin koeviikolle
Ruusut: Sähköistä oppikirjaa oli helppo käyttää. Risut: Tehtäviä oli aika paljon.
Kurssi oli kivempi kuin normi äikänkurssi itsenäisen opiskelun takia, tehtävänantoa ei aina tajunnut.
Kurssi oli todella erilainen kuin yläasteella, mutta hyvällä tavalla. Työskentely oli itsenäistä ja piti huolehtia itse, että tekee kaiken ajallaan.
Kurssi oli ihan kiva. Tekstien kirjoittamisesta tuntui olevan ainakin minulle hyötyä ja oli kiva, kun sai itse valita tehtävistä mitkä tekee.
Pylväitä ja viipaleita
Kurssipalaute kokonaisuudessaan
Yllä on muutamia poimintoja kyselystä, joka oli pakollinen suoritus koeviikkona. Opiskelijat täyttivät sen osallistuttuaan kurssin arviointikeskusteluun, jossa yhdessä perehdyimme kurssin eri suorituksiin ja päätimme yhdessä kurssiarvosanan tai täsmennettiin siihen vaikuttavia arviointeja. Opiskelijoilla oli keskustelun jälkeen mahdollista muokata aiemmin palautettuja suorituksiaan ja tehdä uusia, jos niin olimme sopineet.
Verkko 1 kurssipalaute (16 – 17) from Mika Auramo on Vimeo.
Kyselyn tein Google Formsilla, johon on tullut muutamia heikennyksiä edellisen kyselyn jälkeen. Esimerkiksi lyhytvastauksista ei enää saakaan samanlaista listausta, jossa yksittäiset vastaukset ovat allekkain. Toinen huononnus käytettävyyden kannalta on se, että pidemmissä sanallisissa vastauksissa niitä joutuu selailemaan kehyksessä (iframe), kun aiemmin ne olivat kokonaisuudessaan nähtävillä riveittäin.
Kommentti
Tietotekniikan osaamisessa oli aluksi suuria puutteita varsin monella. Osalla oli vasta ensimmäinen oma PC, jolla tehtiin koulutehtäviä. Parin ensimmäisen viikon aikana kuitenkin työskentely lähti hyvin käyntiin. Myös perusopetuksessa tvt:tä pitäisi käyttää aktiivisesti jokaisella oppitunnilla, jotta osaaminen olisi sujuvaa jo lukioon tultaessa.
Uuden opetussuunnitelman mukainen oppiminen oli varsin monelle uutta ja jopa hankalaa, eikä omatoimisuuteen, ryhmä- tai itsenäiseen työskentelyyn ollut paljoakaan kannustettu aikaisemmin (keskustelujen perusteella). Nyt koeviikolla oli mahdollista tehdä yhteisesti koeviikon tehtävä (toisessa ryhmistä). Muutamat niin tekivätkin ja saivat yhteisen arvioinnin. Muutoinkin opiskelijat saivat pitkälti päättää, mitä tehtäviä arvioitiin (esseen ja referaatin lisäksi).
Omassa oppilaitoksessa ei (tietääkseni) juurikaan käytetä sähköisiä oppikirjoja tai oppilaskeskeisiä menetelmiä, mikä sai nytkin monet ihmettelemään, miten hyvin tämä tällainen sopii heille. Vähitellen kuitenkin oppimisen vallankumouksen päästessä käyntiin varmaankin sähköiset sisällöt syrjäyttävät painetut ja opettajajohtoisuus (teacher directed learning) vaihtuu oppilasjohtoisuuteen tai ainakin -keskeisyyteen.
Virikkeitä
Archambault, I., Janosz, M., Morizot, J., & Pagani, L. (2009). Adolescent behavioral, affective, and cognitive engagement in school: Relationship to dropout. Journal of School Health, 79(9), 408-415; 415.
You might also like
Leave A Reply