Näin teet kirjakritiikin lukematta sivuakaan

Miten hyvä plagiaatti syntyy?

Syksyllä 2014 eräällä lukion äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla sain luettavakseni useita tästä kirjasta kirjoitettuja kritiikkejä. Tulostin ne kaikki ja lähdin selvittelemään tekstien samankaltaisuutta ja kaivoin lähteitä esille. Tein oman kritiikin, jollaisia oppilaatkin usein tekevät eli yhdistelevät eri lähteistä oman tekstinsä lukematta kirjaa lainkaan. Näin minäkin tein eli kirjoitin kirjallisuuskritiikin, jonka sisällön plagioin kokonaan tekstin alla olevista lähteistä ja parista oppilaan arvostelusta, joista osa oli myös osin kopioitu listan lähteistä.

Tämäntyyppisissä tehtävissä pitää

• huomioida tehtävänanto
• valita kirja oppikirjan luettelosta (helpoin tapa saada lähteitä)
• välttää pahimmat plagiointimokat
• etäännyttää ja muokata riittävästi.

Karu kertomus holokaustista

Poika raidallisessa pyjamassa on irlantilaisen kirjailijan John Boynen kirjoittama (2006). Sen on suomentanut Laura Beck. Useita palkintoja saanut menestyskirja filmatisoitiin vuonna 2008, ja käsikirjoitusta oli laatimassa Boyne, Ohjauksesta vastasi Mark Herman.

Nuortenkirja sijoittuu natsi-Saksaan, ja se kertoo koskettavasti holokaustista natsiupseerin yhdeksänvuotiaan pojan näkökulmasta. Tarina kahden täysin erilaisen pikkupojan ystävyydestä on aidon inhimillinen. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan, aluksi Berliiniin, sitten Auschwitziin ja sen lähettyville, jonne natsiupseeri perheineen muuttaa.

Kertojana toimii keskitysleirin komendantin nuori poika nimeltä Bruno. Muita romaanin keskeisiä henkilöitä ovat isä Ralf, äiti ja isosisko Gretel ja kuolemanleirin juutalaisystävä Shmuel, johon yksinäisyydestä kärsivä natsiupseerin poika kiinnittyy. Eräässä takaumassa myös Hitler käy Brunon kotona, kun kerrotaan, miten hän sai työpaikan Auschwitzissa.

Kirjassa on lukuisia vastakohtapareja, esim. ystävystyneet pikkupojat. Sadistinen luutnantti Kotler ja lempeä palvelija Pavel, äiti ja isä ja isän täysin erilainen kotiminä.

Kirjan tunnelma on näennäisen kepeä, sillä tapahtumia tarkkaillaan pikkupojan näkökulmasta. Kerronta on kolmannessa persoonassa, ja kertoja on kaikkitietävä. Kirjasta välittyy kuitenkin hyvin mielikuva pojan viattomuudesta ja naiiviudesta kaiken pahan keskellä, sillä esim. Hitleristä tulee ”Hilleri” ja tuhoamisleiri Auschwitzista ”Aus-vitsi”. Suomennoksessa sanaleikit eivät englannin tavoin välity: Furher > Fury, Auschwitz > Out-Fit.

Pääteemana kirjassa on kysymys siitä, kenellä on valta valita ne, jotka ovat aidan toisella puolella, ja korkeasta piikkilanka-aidasta muodostuu symboli tästä teemasta. Teos kuvaa lukijalle hyvin keskitysleirin julmuuksia ja sitä, miten ihmisiä voi ohjata valheilla ja pelottelulla. Lisäksi sivuteemoiksi nousevat ystävyys ja uskollisuus, jota varjostavat kaksinaisuus ja olosuhteista riippuvaiset valinnat, joihin pojat eivät voi vaikuttaa.

“Yhtenä päivänä Bruno kysyi, miksi Shmuel ja kaikki muut ihmiset sillä puolen aitaa käyttivät samanlaisia raidallisia pyjamia ja kangaslakkeja.
-He antoivat ne meille kun tulimme tänne, Shmuel selitti. -He ottivat pois meidän omat vaatteemme.
-Mutta etkö koskaan herää aamulla ja halua panna päällesi jotakin muuta? Täytyyhän sinun vaatekaapissa olla jotain muutakin.
Shmuel räpytti silmiään ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta muutti sitten mielensä.”

Tutustuminen raidalliseen pyjamaan pukeutuneeseen poikaan raottaa Brunolle vähitellen ovea todellisuuteen ja avaa hänen silmänsä ympäröivään maailmaan. Yhdeksi keskeisimmistä motiiveista nouseekin juuri vaatetus. Niin kuin kirjan nimikin kertoo alistettujen ja sortajien, vangittujen ja vangitsijoiden välillä tehdään eroa. Kirjassa korostuu hyvin vaatteiden käyttö riiston välineenä, mikä tehostaa hyvin perusasetelma: piikkilanka-aita, joka erottaa lasten maailmat toisistaan. Hehän eivät voi viattomuuttaan tajuta, mitä kauheaa on tapahtumassa ja miksi. Brunokin kuvitteli Ausschwitzin olevan hauska leiri täynnä kahviloita, kioskeja ja huvituksia.

Vaikka kirjan asetelmat ovat melko kuluneet, ja natsiupseerit ovat fanaattisia ideologian palvojia, loppua kohden välittyy tunnelma, että itse asiassa myös saksalaiset perheet joutuvat ideologian vangeiksi ja lopulta uhriksi. Isosisko Gretelistä kasvatetaan natsismin palvojaa ja arvostamaan keskeistä opetusta: ” Juutalaiset ovat kaiken pahan alku, eivätkä he oikeasti ole edes ihmisiä.” Äidinkin silmät avautuvat vähitellen näkemään natsismin järkyttävän totuuden, ja hän hakee lohtua nuoren sotilaan sylistä ja päihteistä.

Kertomus on opettavainen, ja se kertoo, mihin tietämättömyys voi pahimmillaan johtaa. Loppuratkaisukin on varsin hiljentävä, ja mieleen jäävä ja on surullisen koskettava. Silti täytyy tunnustaa, että rankasta aiheesta huolimatta romaani oli lukuelämys. Taitavasti valitusta näkökulmasta kerrottuna välittyy poikkeuksellinen mielikuva holokaustista toisen maailmansodan aikana. Myös kerronnallisesti teos laajenee hienosti, sillä aiemmin kirjassa tapahtumia tarkkaillaan lähinnä Brunon tajunnan kautta: lopussa lukijalle paljastetaan Ralfin reaktio, kun hän tajuaa, missä hänen puuttuva poikansa on. Kirja on todella hyvä, ja voin suositella kaikille tämäntyyppisistä kirjoista kiinnostuneille.

Yhdisteltyjä lähteitä

• Bookkrags.com
• bright hub education
• Dome.fi – elokuva
• Episodi.fi – elokuva
• Iilimato-blogi – kirja
• Katjan kirjallisuusblogi – kirja
• Kirjainten virrassa -blogi – kirja
• Kirjojen salainen puutarha -blogi -kirja
• Koulukinon oppimateriaali – elokuva
• Leffatykki – elokuva
• Savon Sanomat – elokuva
• Wikipedia – kirja (engl.)
• Wikipedia – elokuva (engl.)
• Wikipedia (suomi)
• YLE – elokuva