Personoitu oppiminen ja hyviä tuloksia

Aluksi

Tässä artikkelissa määritellään lyhyesti muutama moderniin oppimiseen liittyvä peruskäsite, sen jälkeen lukion suomen kielen ja kirjallisuuden neljän kurssin kommentointia ja kurssipalautteen esittelyä (ÄI2). Opetuksessa on sovellettu oppimisen personointia ja heutagogiaa (ks. artikkelit Pedagogiasta heutagogiaan I ja Pedagogiasta heutagogiaan II). Jaksossa oli neljä opetusryhmää, yhteensä 108 oppilasta (ÄI2 kahdesti sekä ÄI5 ja ÄI10).

Pikakatsaus tuloksiin:

  • Keskeytysprosentti yhteensä <2% (selvästi alle normaalitason).
  • Napsauta infografiikka isommaksi.kurssipalaute

 

Eriyttäminen, yksilöllistäminen vai personointi?

Toisinaan niin meillä kuin muuallakin oppimiseen liittyvien käsitteiden käyttö on horjuvaa, eikä aina ole selvää, mitä niillä täsmällisesti tarkoitetaan. Personalize.com-sivustolla julkaistusta kuvasta saa melko hyvän käsityksen eroista, samoin ISTEn artikkelista (Dale Basye).


Personalization v Differentiation v Individualization (v3) from Barbara Bray and Kathleen McClaskey

Eriytetyn ja yksilöllisen oppimisen välillä perusero lienee se, että oppilaalla voi olla henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOJKS), tai opettaja ryhmittelee opetusryhmänsä siten, että eri osaamistasolla olevat oppilaat valitsevat vaativuustasoltaan erilaisia oppimispolkuja tai kokeita. Opettaja voi eriyttää opetusta laatimalla helpomman oppimispolun, jolla voi saada heikomman arvosanan kuin vaativammalle taipaleelle lähtevät.

Yksilöllisen ja personoidun oppimisen välillä on muutamia peruseroja. Usein yksilöllistä mallia käyttävä opettaja rakentaa kurssin sisältöä siten, että siinä on yksi koe tai useampia pienempiä testejä, usein välikokeita, joilla mitataan opiskeltavan osion tai koko kurssin (tai oppikirjan) osaamistasoa. Tavallista on, että opettaja on suunnitellut ennalta oppimispolut ja tehtävät. Edistymistä seurataan erilaisilla testeillä (myös itsearviointi), ja tietyn suoritustason saavuttamisen jälkeen eteneminen voi jatkua.

Personoidussa oppimisessa oppija osoittaa osaamistaan monipuolisesti, voi vaikuttaa sen osoittamiseen ja voi edetä epälineaarisesti. Tällöin opettaja huomioi oppijan kiinnostuksen kohteet ja pystyy suosittelemaan sopivinta tapaa edetä. Oppilaat voivat valita tehtävistä omaa oppimista parhaiten tukevia vaihtoehtoja, mikä lisää oppimisen omistajuutta ja vahvistaa opiskelumotivaatiota.

Lähtökohta personoidussa oppimisessa on antaa oppijan valita hänelle sopivat tehtävät ja niihin soveltuvat työkalut (ohjelmat ja esitystavat). Personoitu oppiminen ei siis ole vain perinteisen oppimisen digitoimista (ks. SAMR-malli), vaan kyse on pitkälti siitä, että oppija pystyy käyttämään digitaalisia välineitä (ja oppimisalustoja) myös yhteistoiminnallisesti. Oppiminen voi siis olla tarkoituksenmukaisempaa, helpompaa, tehokkaampaa ja viihtyisämpää.

Aika näyttää, jääkö digiloikka vain fraasiksi ja kuinka pitkälle ponnistus yltää. Teknologian tulisi mullistaa tapa oppia, tehostaa sitä sekä edistää oppilaiden keskinäisiä sekä opettajan ja oppilaan välisiä vuorovaikutustaitoja. Oppimista ei tulisikaan rakentaa liiaksi standardoituihin testeihin (esim. ylioppilaskokeisiin) treenaamiseen tai kokeiden ripottelemiseen pitkin oppimisjaksoja. Silti opetussuunnitelman noudattaminen ja ylioppilaskokeeseen valmistautuminen toteutuvat (ks. malli kurssilla ÄI2 sekä opetussuunnitelma) ongelmitta.

Käänteinen luokkaopetus (flipped classroom) soveltuu personoituun oppimiseen hyvin. Kun käytössä on esimerkiksi vuorovaikutteinen ja muokattava oppikirja Peda.netissä, oppilaat pääsevät oppikirjan sisältöihin niin oppitunneilla luokassa, sen ulkopuolella kuin kotonakin. Lisäksi oppilaat pystyvät muokkaamaan käyttämäänsä oppikirjaa ja lisäämään sisältöjä oman profiilinsa kautta (sivut, ulkoasu, yhteistoiminnallisuus jne.) Oppitunteja ei tarvitse käyttää luennointiin, vaan riittää tunnin alussa lyhyt johdanto tai perehdytys opiskeltaviin aiheisiin. Tämän jälkeen oppilaat voivatkin siirtyä työskentelemään itselleen sopivimmalla tavalla, sillä opiskeltavat e-kirjan sisällöt ovat saatavilla internetin välityksellä. San Francisco Flex Academylla on useita erilaisia malleja, miten voidaan opiskella joustavasti muuallakin kuin vain oppituntien aikana luokassa.  Lue lisää: Classifying K–12 Blended Learning (Heather Staker and Michael B. Horn).

Flex model

Käänteisessä opetuksessa on luontevaa käyttää verkkosisältöjä sulautuvasti (blended learning). Tämä tarkoittaa perinteisen tuntiopetuksen ja verkko-opetuksen yhdistämistä. Kun oppikirja on verkossa ja kun opettaja ohjeistaa tehtävien tekoon, oppiminen voi tapahtua muuallakin kuin omalla paikalla pulpetin ääressä istuen. Sulautuvan oppimisen onnistunut käyttö hyödyttää sekä opettajaa että oppijaa, kun oppilailla on opettajajohtoiseen tapaan verrattuna enemmän aikaa tehokkaaseen opiskeluun (kuuntelun sijasta) ja opettajalla aikaa yksilölliseen ohjaamiseen (fasilitointi).  Kun luokkahuone on käännetty ja kun käytetään tarkoituksenmukaisesti erilaisia verkkosovelluksia ja tietokoneohjelmia (apps), oppilaat pystyvät paremmin kontrolloimaan ja kehittämään (scaffolding) omaa oppimistaan, valita mieleiset työtavat ja työkalut, ajan ja paikan työskentelylleen.

Oppilaitoksen tarjoamat mahdollisuudet voivat kuitenkin rajoittaa opettajan ja oppilaan valinnanvapautta käyttää parhaiten soveltuvia palveluja ja menetelmiä. Ensimmäinen edellytys on asianmukaisesti toimiva langaton verkko, sen jälkeen mahdollisuudet käyttää monipuolisesti digitaalisia ohjelmia ja palveluja niin PC:llä kuin mobiililaitteillakin.

Jos opettaja joutuu kikkailemaan muutamien ilmaisohjelmien kanssa tai jos oma digitaalinen osaaminen ei ole ajanmukaista, helposti käy niin, että käytettävät ohjelmat jäävät irrallisiksi saarekkeiksi eivätkä nivelly luontevaksi osaksi oppimisprosessia. Rajoitteet resursseissa eivät mahdollista kaikille oppijoille samanlaisia mahdollisuuksia kehittää monilukutaitoa, uusia digiajan lukutaitoja, luovuustaidoista puhumattakaan.

Kun oppijoille annetaan mahdollisuus itse kontrolloida oppimistaan ja johtaa sitä, voidaan puhua oppimisen omistajuudesta, vastuunottamisesta ja johtamistaidoista. Kun toimitaan vielä yhteistoiminnallisesti, se lisää oppimisen tehokkuutta, ja siten oppilaat valmistautuvat jo kouluaikana työelämässäkin tarvittaviin taitoihin (mm. ongelmanratkaisu, neuvottelu- ja yhteistyötaidot, tunneäly sekä kognitiivinen joustavuus) (ks. tämän vuosisadan taidot).

Palautteiden arviointia

Nyt oli siis pitkään odotettu tilaisuus analysoida ensi kertaa, miltä tuntui opettaa kaikki jakson kurssit kokonaan sähköisesti. Koska kaksi muuta kirjaa (Verkko 5 kurssilla ÄI5 ja Tekstinhuollon kirja kurssilla ÄI10) ovat vielä julkaisemattomia, kyselyn tulokset ovat pääosin ÄI2-kurssilta (n 52) ja osa kurssilta ÄI5 (n 23).

Näin edettiin

Jokaisella kurssilla oli Peda.net-alustalla toimiva vuorovaikutteinen oppikirja, jota opettaja muokkasi opetuksen tarpeisiin kurssin edetessä. Tuntien alussa tuli lyhyt ohjeistus, mitä ja miksi opiskeltiin tunnin aiheita. Tehtävistä sai valita itselleen tai ryhmälleen mieluisimmat. Kaikki tehtävät tehtiin yhteiseen e-kirjaan, ja oppilaat pitivät oppimispäiväkirjaa tekemisistään. Siihen he kirjasivat, mitä olivat opiskelleet, ja linkittivät tekemiinsä tehtäviin.

Koeviikolla oli mahdollista tehdä uudelleen jo arvioituja suorituksia, joista oli arvosana entuudestaan (ylioppilaskoetta vastaavat tehtävät, kuten tekstitaidon vastaus ja essee). Muutamista muista suorituksista, kuten kirjallisuusesseestä, oli joko suoritusmerkintä tai plusmerkintä. Plussaa yleensä oppilas sai, jos tehtävä oli paremmin suoritettu kuin arvioitavat yo-tehtävät.

Lisäksi koeviikolla pidettiin henkilökohtaiset arviointikeskustelut, joilla varmistettiin opettajan ja oppilaan yhteinen näkemys kurssin arvioinnista ja oppijan suoritustaso. Tällöin oppilas sai esittää myös muita arviointiin vaikuttavia suorituksia, kuten kurssilla olleita bonustehtäviä tai itse valitsemia laajahkoja kurssin sisältöihin ja opetussuunnitelmaan liittyviä tuotoksia.

Koeviikon tunnit jakautuivat kahdelle päivälle. Koepäivää edeltävänä päivänä pidettiin ensimmäiset arviointikeskustelut 11.50 – 13.15. Koepäivänä oppilailla oli mahdollista esittää uudelleenmuokattuja suorituksia ja saada ohjausta 8.05 -8.55. Tämän jälkeen pidettiin loput arviointikeskustelut. Koepäivänä avattiin myös palautuskansio, johon koeviikon tehtävä oli mahdollista palauttaa. Jos koeviikon suoritus jäi vain viiden minuutin rupatteluksi opettajan kanssa, oppilas joutuu osallistumaan ÄI5-kurssin uusintakokeeseen.

Kielenhuollon kurssi (ÄI10) poikkesi pakollisista kursseista, mutta opetus on pääosin samanlaista kuin muilla kursseilla. Kokeena oli vuorovaikutteinen kurssikoe koepäivänä (ks. blogiartikkeli).

Kurssien ÄI2 ja ÄI5 arvioitavat suoritukset kirjasin Wilmaan, ja se oli lähtökohtana arviointikeskustelussa. Muokkasin korotetut arvosanat Wilmaan, ja sen jälkeen tarkastelimme kokonaistilannetta (mm. oppilaan omat oppimispäiväkirjamerkinnät ja muut arviointiin vaikuttavat suoritukset kurssilla). Tämän jälkeen oppilas saattoi kirjoitella lisää arviointiin vaikuttavia tekstejä, kuten koeviikon tehtävä, koepäivän aamulla.

Kun viimeiset arviointikeskustelut olivat ohitse, opettaja kävi vielä lävitse kirjaan lisättyyn koepäivän palautuskansioon tulleet suoritukset ja kirjasi useimmille oppilaille samantien kurssiarvosanan Peda.netiin (arviointitoiminto). Tunnin päästä arvosanat olivat Wilmassa ja kurssi oli ohi niin opettajalta ja oppilailta.

Oppilaat saivat kurssilla asettaa itse omat tavoitteensa 5 – 10 välille. Osa kertoikin tavoitteen täyttyneen, kun kurssista tuli viitonen. Parhaimpia arvosanoja tavoitelleet saattoivat työskennellä koko koepäivän tunnit tehokkaasti päästäkseen päämääräänsä. Varsinaisia pakollisia tehtäviä ei kurssilla juuri ollut, mutta siitä huolimatta lähes kaikki tekivät molemmat ylioppilaskoetehtävät (tekstitaidon vastaus ja essee), osa ylimääräisiäkin. Pakonomaisuudesta pyrittiin eroon ja motivoitiin pikemminkin kannustamalla.

Kurssien keskiarvot olivat kaikki parempia kuin perinteiset opettajajohtoiset printtikirjakurssit viime vuosina. Valinnanvapaus on lisännyt osalla selvästi motivaatiota. Eräältäkin oppilaalta kysyin, miksi hän saa nyt kiitettäviä numeroita, kun yläkoulussa seiska oli paras arvosana. Vastauksessa pelkistyi ero menneeseen: ”Tää on vaan niin paljon mukavampaa.”

Kurssipalautetta kuvina (ÄI5 ja ÄI2)

Kysely: 1=vahvasti eri mieltä, 2=osittain eri mieltä, 3=osittain samaa mieltä, 4=vahvasti samaa mieltä.

ÄI5

Millaisia kommentteja ja kokemuksia sinulla on sähköisestä oppimisesta?

Sähköinen oppiminen on mun juttu. Kaikki on niin paljon helpompi käsitellä sähköisesti.

Sähköinen opiskelu on paljon luontevampaa minulle, koska se on enemmän lähellä todellista arkea ja myöhempää tulevaisuutta.

Se on mukavan rentoa, mutta vaatii kuitenkin enemmän työtä kotona. Itse en pystynyt juurikaan keskittymään kirjoittamaan esseitä yms. tunnilla.

Olen ollut sähköäikän kurssilla neljästi ja kokemukset ovat vallan positiivisia. Kun saa itse valita tehtävät joita tarvitsee oppii paremmin.

Vapaat kommentit: risut ja ruusut

Hyvin meni kuten ennenkin! Ei valittamista.

Aina yhtä mukavaa, ei ärsytä tulla tunneille koska ei ole yhtä tylsää kuin tunneilla joilla käytetään kirjaa.

Ruusuina ehdottomasti se, ettei koetta ole, vaan tehtävä vain. Arvostelu keskustelu oli mielestäni todella hyödyllinen ja tarpeellinen. Mahdollisuus korottaa arvioitavia tehtäviä oli myös hyvää. Omatoiminen opiskelu oli todella mukavaa.

ÄI10

Oli mukavaa, kun saa tehdä omassa tahdissa.

Oikein viihtyisä kurssi ja hyvä yhteis henki. Tehtävät olivat hyviä.

Opiskelu oli mukavaa ja rentoa. Huomattavasti kivempaa kielioppiopiskelua verrattuna aijempaan.

Mukava kurssi. Hyvä ilmapiiri ja rennot tehtävät. Pari esseekirjoitustehtävää olisi voinut enemmän.

Oli kiva kurssi. Hieman itsenäisempi työskentely oli mukavaa, mutta välillä en saanut paljoakaan aikaseksi. Verrattuna aiempaan kielioppiopiskeluun, tämä kurssi oli paljon kivempi ja rennompi.

Itsenäinen opiskelu oli joskus haastavampaa, koska aina ei ollut kiinnostusta. Aina ei viitsinyt pyytää apua niin jäi paikalleen johonkin asiaan. Ruusut: Koneella tekeminen on nopeampaa ja kätevämpää. Ei tule suuria määriä papereita ja tehtäviä vihkon sisään. Myös tehtävät olivat monipuolisia ja sai omanlaista vauhtia edetä. Palaaminen toisiin tehtäviin oli myös helppoa ja kertaaminen.

 

ÄI2

Vertaa kokemustasi paperikirjaan: Mitä hyviä puolia tai haasteita löydät e-kirjasta verrattuna paperiseen oppikirjaan?

E-kirjan kanssa opiskellessa saa edetä omaa tahtia ja tehtävät on helppo palauttaa.

Mielestäni e-kirjaa on helpompi käyttää, eikä muita opiskeluvälineitä tarvita kuin tietokone.

Kaikki tarvittava oli parin napin painalluksen päässä eikä tarvinnut kantaa useita eri lippulappusia, vihkoja ja kirjoja mukana.

Mielestäni e-kirja on hyvä, koska tunnille ei tarvitse ottaa muuta mukaan kuin tietokone. Kaikki tarvitsema materiaali löytyy eri välilehdistä, joiden välillä liikkuminen on nopeaa ja vaivatonta.Toisella kurssilla mukana pitää olla kirja ja vihko ja jos opettaja jakaa jotain monisteita, niin niiden pitää olla mukana eivätkä ne saa hukkua.

E-kirjan ja sähköisen opiskelun hyviä puolia verrattuna paperiseen kirjaan on esim. se, että aina ei tarvitse olla tunnilla tekemässä tehtäviä, vaan palautukset voi lähettää vaikka kotoa. Hyvä puoli on myös se, että pystyt tarkemmin valvomaan tehtävien ja suoritusten tekoa kuin paperisessa kirjassa. Näin opettajakin pääsee helpommin selville, kuka oikeasti tekee tunneilla töitä ja sitä myötä tunnolliset ja aktiiviset oppilaat pääsevät esille. Hyvä puolena voisin vielä mainita videoiden, nettisivustojen, artikkelien ym. käytön opiskelun tukena, joka ei samalla tavalla paperisessa kirjassa onnistuisi. Haasteena e-kirjassa olen huomannut, että välilehtien takaa voi olla joskus haastavaa löytää etsimäänsä tehtävää.

Miten yhteistoiminnallisuus ja oppilasjohtoisuus auttoivat oppimistasi?

Sain parempia tuloksia.

Sain enemmän aikaiseksi.

Tuki vaikeampien tehtävien tekemistä.

Yhteistoiminnallisuus ja oppilasjohtoisuus auttoivat kiinnostumaan tehtävien aiheista enemmän.

Yhteistoiminnallisuus ja oppilasjohtoisuus auttoivat oppimistani siten, että pystyin keskittymään ja käyttämään aikani suuremmilta osin niihin asioihin, joita en vielä osannut, eikä aikaa tarvinnut kuluttaa liian helppoihin asioihin, joista en olisi oppinut uutta. Yhteistoiminnallisuus auttoi oppimiseeni myös kun oli mahdollisuus jakaa ajatuksia, tietoja ja osaamista ryhmässä.

Vapaa palaute

Tosi hyvä ja rento kurssi.

Kurssi oli hyvää vaihtelua verrattuna opettajakeskeiseen opetukseen.

Koneella opiskeleminen on minulle paljon parempi tapa opiskella kuin kirjan kanssa. Koneella saan enemmän aikaan.

Kurssi oli kokonaisuudessaan mukavan rento ja sai tehdä tehtäviä omassa tahdissa ja oli mukavaa, kun ei tarvinnut olla koko ajan luokassa. Ohjeet jäivät välillä hieman epäselviksi.

Ruusuja oppituntien rentoudesta ja palautteen antamisesta. Pidän myös siitä mahdollisuudesta, että arvioitavia suorituksia on mahdollisuus parannella.

 

ÄI2-kursipalaute kokonaisuudessaan videolla

Kurssikysely ÄI2 15 – 16 from Mika Auramo on Vimeo.

Lähteitä ja virikkeitä

Useinkaan ei ole helppoa määritellä tarkkarajaisesti, millaiseen opetusmenetelmään tai malliin kuuluvat mitkäkin käytänteet. Eri näkökulmista tarkasteltuna ja painottamalla erilaisia asioita voidaan korostaa esimerkiksi oppilaan autonomiaa, vertaisoppimista tai formatiivisen arvioinnin merkitystä kokonaisarvioissa jne. Jätettäköön kuitenkin vaattureille se räätälöinti, ja mieluummin ohjataan, mahdollistetaan ja personoidaan.

Oppimisen personointimalleista Reggio Emiliaan: ks. personanlizelearning.com.

Tomlinson, C., & Allan, S. D. (2000). Understanding differentiated instruction: Building a foundation for leadership. Leadership for differentiating schools & classrooms .
Ks. näyteluku: www.ascd.org/publications/books/100216/chapters/Understanding-Differentiated-Instruction@-Building-a-Foundation-for-Leadership.aspx

Arviointilomakkeet ajantasaistettu

pen

Ylioppilaskokeita tai niihin verrattavia kirjoitelmia tehdään jo lukion ensimmäisestä kurssista alkaen. Arviointia ja palautteen vastaanottamista helpottavat yksityiskohtainen lomake, johon merkkaamalla oppilas saa käsityksen, miten kirjoittaminen sujuu, missä onnistui ja missä on parantamisen varaa.

Kirjoitelmatyyppejä on kaksi: essee ja tekstitaidon koe. Ensimmäiseen liittyy usein aineisto, mutta otsikkokirjoitelmatkin ovat mahdollisia. Otsikkotehtävissä voi olla johdantoteksti, valmis otsikko tai lainaus jostakin aineistosta. Tekstilaji on melko vapaa, jolloin sitä ole nimetty tai jollei tehtävänannossa ole määritelty jonkinlaista käsittelytapaa tai tekstilajia. Toisinaan kehotetaan ottamaan kantaa mielipidetekstiin, ja välillä sitä rajataan johonkin mediaan tai kohderyhmään sopivaksi. Ks. tehtävänantoja esseessä ja tekstitaidon kokeessa.

Lomakkeet

Hihamerkkikohu – propagandasta disinformaatioon

propa_artikkelikuva

Johdanto

Tässä artikkelissa määritellään suppeasti propaganda käsitteenä, sen historiaa, ilmenemismuotoja ja tyypillinen tapausesimerkki mediapropagandasta (hihamerkkikohu), jossa yhdistyy  informaatio-operaatio ja disinformaation levittäminen laajamittaisesti.

Pari posteria ilmentää, mistä propagandassa voi olla kysymys ja millaisia toimintamalleja on käytössä.

Lopuksi on vielä määritelmä, miten propaganda, manipulaatio, argumentaatio ja suostuttelu liittyvät toisiinsa, sitten toisen posterin kuva sotapropagandasta vähän isompana ja siihen liittyvä englanninkielinen kattava analyysi.

Mitä propaganda on?

Kielitoimiston sanakirja määrittelee propagandan mielipiteenmuokkaukseen tähtäävän oppien, asenteiden tai ajatusten levittämiseksi. Wikipediassa sävy on kielteisempi, ja se nähdään pitkälti ihmisten huiputtamisena. Näin ei ole aina ollut, eikä tulisi olla nytkäään. Vastaavasti olisi yhtä absurdia väittää, että kriittinen ajattelu ja kriittisten kysymysten esittäminen olisi yksinomaan kielteistä, samoin kritiikin esittäminen. Sehän voi olla myönteistä, kielteistä tai neutraalia.

Propagandan historia ulottuu aina 1600-luvulle saakka, kun Paavi Gregorius XV perusti ensimmäisen propagandatoimiston (Congregatio de propanda fide), jonka tehtävänä levittää pelkoa katolilaisten keskuuteen ”hirvittävistä” protestanteista. Sittemmin vasta ensimmäisessä maailmansodassa Yhdysvalloissa alettiin ottaa propagandaa järjestelmälliseen käyttöön saksalaisten demonisoimiseksi ja joukkojen värväämiseksi. Olennaista on terrorilla ja tyrannialla pelottelu yhdistettynä tunteisiin vetoaviin kliseisiin. Mustamaalauskampanja onnistui niin hyvin, että sitä alettiin käyttää aktiivisesti myös sisäpolitiikassa (McCarthy), kylmän sodan aikana maailmanlaajuisesti. Nykyään propagandalta ei voi välttyä enää juuri missään. Joka ikinen aikakauslehti tai sotaelokuva on propagandaa tulvillaan. Televisiossa riittää tosi-tv-laihdutusohjelmia, ja naimisiinkin pitää mennä muodikkaana ja hoikkana. Eri ammateista annetaan ruusuinen kuva, ja poliisitkin ovat niin kivoja ja humaaneja että…

Napsauta kuva isommaksi ja katso sen jälkeen esimerkit.

Propaganda

Diplomaattista propagandaa rauhantahtoisten kauppaneuvottelujen lisäksi on aivan arkipäiväisissä tilanteissa. Pienellä vilpilläkin voidaan hienovaraisesti suostutella perheen pienimpiä tyhjentämään puurolautanen ja kenties kehua tai lahjoa jollakin palkinnolla. Vähän uhkaavammalta voi kuulostaa motivointi, ettei veijarista kasva koskaan isoa miestä, jos viisivuotiaana eivät litistetyt ryynit maistu, vaan mieli tekee sokerihuurrettuja tiikerilastuja.

Ennen vaaleja luvataan vaikka mitä...PR-toiminnasta perusesimerkki on eri puolueiden ja ehdokkaiden vaaliväittelyt ja ehdokkaiden julkiset imagokampanjat. Niiden perimmäinen tarkoitus on äänten kalastelu itselle ja omalle puolueelle. Kun vaalit sitten ovat ohi, jokainen jo kertaalleen äänestämässä jo käynyt tietää, että lupaukset jäävät (lähes aina) pitämättä.

Lobbaamiseen yrityksillä ja eri järjestöillä on osastonsa ja viestintä- ja olosuhdepäällikkönsä, joiden tehtävänä on ajaa omia etuja ja pyrkiä vaikuttamaan poliittisiin ja taloudellisiin päättäjiin (myös kuluttajien käyttäytymiseen ja yleiseen mielipiteeseen). Toisinaan saa lukea erilaisista eturistiriidoista ja korruptiosyytteistä, kun valtakunnallisella tai paikallisella tasolla päätöksiä tekevät virkamiehet tai valtuutetut harjoittavat omia bisneksiään. Selvää on, että vastaanottokeskuksen osaomistajana oleva kansanedustaja kannattaa turvapaikanhakijoiden rynnistystä ja edistää kaikin tavoin siihen liittyvää suvaitsevaisuutta, sillä tuohan se hänellekin tuloja. Myös hyväveliverkostoja hyödynnetään niin rohkeasti kuin uskalletaan, hyvänä esimerkkinä vapaamuurarien kansoittama Yhdysvaltain korkein oikeus.

Strategiseen viestintään jokainen oppilas saa tutustua jo koulun penkillä, kun oppikirjoissa toteutetaan piilo-opetussuunnitelmaa. Yleensä opetus perustuu siihen, että oppilaalle muodostuu oppikirjan perusteella hänelle välitettävä ”todenmukainen” käsitys niin Suomen kuin muunkin maailman tapahtumista ja historiallisista henkilöistä. Oppilaallehan ei toki voi mennä esittämään Kekkosta Venäjä-mielisenä vehkeilijänä, antaa oppilaan kyseenalaistaa holokaustia tai väittää Yhdysvaltojen harjoittaneen valtionterroria kaikilla mantereilla rahoittamalla ja osallistumalla sissisotiin ja vallankumouksiin, puhumattakaan palestiinalaisten ahdingon todellisista syistä.

Informaatio-operaatiosta on tämän artikkelin esimerkki, ja siinä perehdymme, miten taitavasti propagandan keinoin toteutetaan kausaalista determinismiä. Toisin sanoen valtamediassa on pitkään demonisoitu Perussuomalaisia, ja tällöin vilpillisin keinoin valehtelemalla ja mustamaalaamalla on helppo huijata suurta yleisöä, joka ei osaa yhdistää eri argumentteja, puhumattakaan argumentointiketjuja toisiinsa, saati tunnistaa propagandaa tai edes ymmärtää argumentointivirheitä. Näin kuinka tahansa suuren valheen syöttäminen onnistuu, sillä kohdehan on jo ennalta syyllistetty ja siten tuomittu.

Miten temppu tehtiin hamppari

Alkunäytös

James Hirvisaaren avustaja kirjoitti ironisen pakinan, joka poistettiin Uuden Suomen blogipalvelusta nopeasti. Samana päivänä James Hirvisaari kommentoi sen perusteella julkaistuja uutisia. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Turun Sanomat ja sitä seurasi mm. Iltalehti.

Mustaa propagandaa

Tarkkaavainen lukija, joka tuntee pakinan tekstilajina, tunnistaa sille ominaiset piirteet Erosen tekstin kuvakaappauksesta. Kun vertaamme Turun Sanomien huijausuutista, huomaamme, että uutistoimittaja on syyllistynyt kontekstomiaan eli argumentointivirheeseen. Koska argumentointi on vilpillistä, se on Douglas Waltoninkin mukaan pätemätöntä. Kohua paisutti STT:n mukaantulo ja lähdeviitteiden puuttuminen alkuperäiseen tekstiin, josta sepitettiin uutinen. Periaatteessa tilanne olisi sama kuin kaivettaisiin Mikko Alatalon jokin vanha iskelmäsanoitus irti kontekstistaan ja tehtäisiin siitä kohu-uutinen.

Totta vai ei?

Ensimmäinen asia, jonka kriittinen lukija tutkailee on lähdetiedot. Turun Sanomissa ei mainita toimittajan nimeä. Pääsyä ei ollut tuolloin edes alkuperäiseen tekstiin, josta uutinen repäistiin. Iltalehden uutisessa sen sijaan kärjistettiin edelleen viestiä, ja Suomen tietotoimisto oli Turun Sanomien uutisen perusteella myynyt sen eteenpäin. Nyt pitää siis selvittää, mikä on STT:n ja Lännen median rooli ja tavoite. STT:n suurimpia omistajia ovat valtamedia, joka pitkälti vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. STT:hen kytköksissä olevat maakuntalehdet ovat perustaneet myös Lännen median, mikä edelleen vaikuttaa uutisoinnin ideologisuuteen ja samankaltaisuuteen. He siis julkaisevat omien intressien mukaisia uutisia heidän taloudellisia ja ideologisia tavoitteitaan tukevista näkökulmista.

Kouluissa opetetaan, että uutiset ovat objektiivisia, mutta se ei pidä (useinkaan) paikkaansa  – ei meidän hihamerkkiuutisessakaan. Mikä on uutinen ja mikä on totuus, pitää selkeästi erottaa, sillä uutisen tehtävänä on lähinnä korostaa jotain jo tapahtunutta. Sillä pitää siis olla merkitystä kohderyhmälle, jotta sillä olisi uutisarvoa ja jotta sitä kannattaa painottaa. Kun intialainen paikallispoliitikko läpsäisee kepillä kiukuttelevia lapsiaan, se tuskin kiinnostaa ketään; mutta kun suomalainen politiikko tukistaa raivarin saanutta kersaansa julkisesti, kohu on valmis. Tuntuisi myös hullulta väittää Suomen entistä presidenttiä Mauno Koivistoa terroristiksi, sillä hän osallistui sodan aikana tuhotöihin kaukopartiomatkoilla. Sen sijaan länsimediassa leimataan helposti terroristeiksi Lähi-idässä kotimaataan puolustavat sotilaat (tai militantit), sillä he ovat tarttuneet aseisiin ja jopa räjäyttäneet pommeja vihollisten  tai niiden kanssa vehkeilevien maanmiesten tuhoamiseksi.

Miten propaganda toimii Hihamerkkikohussa

Napsauta ensin infografiikka isommaksi ja silmäile viisi kohtaa määritelmineen.

propaganda1-5

1. Dialogisuus

Helsingin Sanomia ja monia muita lehtitaloja on yhdistänyt jo vuosia propagandakampanja, jolla on pyritty vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, siis ihmisten mielipiteisiin Perussuomalaisista ja heidän politiikastaan, ja julkisuuteen on nostettu hyvin kielteiseen sävyyn niin Teuvo Hakkarainen, Jussi Halla-aho, James Hirvisaari ja muutamia muitakin, huipennuksena Olli Immosta vastaan masinoitu propagandakampanja kesällä 2015. Tavoite on yksinkertainen, eli vaikuttaa kielteisesti puolueen kannatukseen lähes yhtä lennokkaasti kuin Yhdysvalloissa Donald Trumpin vastainen mustamaalauskampanja väittämällä häntä aivokuolleeksi pelleksi.

2. Viesti

Piiloviesti on selkeä ja sen tarkoitus leimata puolue, kansanedustaja ja hänen avustajansa muukalaisvihamielisiksi rasisteiksi ja äärioikeistolaisiksi. Kohu aiheutti sen, että pakinan kirjoittaja joutui eroamaan, ja lopulta median ajojahti kohdistui myös James Hirvisaareen, joka erotettiin Perussuomalaisista (ks. Ylen uutinen). Kun median vaikutuksella on onnistuttu luomaan stereotyyppinen käsitys rasismista ja äärioikeistolaisuudesta ja kun se onnistutaan yhdistämään natsismiin, lopputulos on selvä, vaikka propaganda olisi miten ontuvaa (ks. Hitler-argumentti). Monisärmäisen propagandan avulla pyritään luomaan kaksijakoisia ja usein stereotyyppisiä mielikuvia, joiden tavoitteena on se, että yleisö reagoi niiden antamien mielikuvien ja arvostusten kautta niihin liitettyihin kohteisiin.

Rasismi esitetään tuomittavana ja pahana asiana valtamediassa, ja koska Eronen siis kirjoitti rasistiseksi tulkittavan tekstin, hänenkin täytyy olla rasisti ja siksi paha. Koska hän on Perussuomalaisen puolueen kansanedustajan avustaja, sekä edustaja ja puolue ovat muka äärioikeistoa ja jopa natsihenkisiä. Tällä logiikalla uutisen lukijan odotetaan reagoivan. Ensimmäisen maailmansodan amerikkalaisnaisia raiskaava propagandapeto on muuttunut välillä pahaksi pommeja räjäyttäväksi arabiterroristiksi tai julmasydämiseksi oikeistolaisradikaalinatsiksi, joka antaa säälittävien ja nälkäisten syyrialaislasten nääntyä piikkilanka-aitojen takana vailla samanlaisia mahdollisuuksia kuin omilla lapsillamme.

3. Massamedia

Hihamerkkikohun vääristeltyyn uutisointiin reagoitiin hyvin aggressiivisesti, ja parin päivän päästä poliisille tehtiin asiasta tutkintapyyntö. Kun alkuperäinen teksti oli poistettu Uuden Suomen blogipalvelusta ja uutisten lukijoilta poistettiin mahdollisuus kommentoida uutista tai linkittää uutisoinnin kohteena olevaan humoristiseen pakinaan, se johti tavoitteeseen eli Erosen eroon, myöhemmin Hirvisaaren ja siten myös Perussuomalaisen puolueen julkisuuskuvan likaamiseen. Uutisen ei siis tarvitse olla totta saati rehellinen, kun se liitetään voimakkaasti yleisen mielipiteen vastaisiin arvoihin tai ilmiöihin.

Kovimmalla äänellä (yhteinen jakeluverkosto) ja houkuttelevimmilla äänenpainoilla (medianäkyvyys ja mielipidevaikuttajat) päästään kampanjassa parhaimpaan lopputulokseen. Vasta-argumentteja ei päästetä esiin, tai ne jäävät vastamedian kanaviin ja marginaaliin.

4. Tarkoitus pyhittää keinot

Valheita syöttämällä mediakritiikkiä osaamattomat lukijat uskoivat Perussuomalaisten olevan äärioikeistoa, jota valtamediassa jatkuvasti paheksutaan. Puolueen kannattajia pyrittiin syyllistämään ja vaikuttamaan heidän mielipiteisiinsä ja lisäämään ennakkoluuloja puoluetta ja sen kannattajia kohtaan.

Ylidramatisoitu, puolueellinen ja valheellisen stereotyyppinen uutisointi sekä tarkoituksellinen vastakkainasettelu, panettelu ja syyllistäminen toimi tässäkin kampanjassa enemmän kuin paremmin.

Miksi tämä kampanja toimi, ja miksi vastaavat ovat menestyksiä? Vastaus on hyvin yksinkertainen: ihmiset ovat hyvin harvoin tietoisia todellisista syistä, jotka saavat heidät ajattelemaan ja toimimaan, niin kuin he tekevät. Hyvin harvalla on omia punnittuja mielipiteitä vaikkapa transkulttuurisuudesta ja siihen niputetusta rasismista tai osaa tunnistaa monikultturismin ja transkulttuurisuuden eroa.

5. Suostuttelu

Kun propagandistit ovat onnistuneet lähettämään maanlaajuisesti valtamediassa samansuuntaisia virheargumentointiin perustuvia väitteitä, viestin vastaanottaja tuntuu ulkopuoliselta, sillä hänellä ei ollut tarvittavia tietoja omaan (objektiiviseen) mielipiteenmuodostukseen. Selailtuaan muutaman muun samaan viestintärinkiin kuuluvan lehtitalon julkaisuja hän ei voi muuta kuin uskoa hänelle syötettyä pajunköyttä, sillä se toistuu niin monessa eri lähteessä, joten se alkaa tuntua jopa uskottavalta.

Lopuksi

Propaganda ei lopu koskaan, ja jokaisen onkin hyvä tiedostaa, että sitä käytetään tehokkaana välineenä yksinkertaistamaan asioita ja tuomaan järjestystä kaaokseen (siis yhdenmukaistamaan mm. arvot ja asenteet). Diktatuurissa tiedotusvälineet otetaan valtion hallintaan ja vastustajat vaiennetaan; demokratiassa järjestystä ylläpidetään kääntämällä yleinen mielipide sisäisiä ”vihollisia” vastaan. Molemmissa valtaeliitin vastustajat pyritään hiljentämään keinoja kaihtamatta. Propaganda onnistuu varsinkin silloin jos vastaanottaja ei osaa kyseenalaistaa sitä tai jos hänen medialukutaitonsa ovat hyvin rajalliset tai hänen käyttämänsä medialähteet hyvin yksipuolisia. Propagandalla pyritään ylläpitämään vastaanottajan tietämättömyyttä mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa ei juuri propagandalta voi välttyä. Tällöin tavallisesti vedotaan hyvin epämääräisesti kristillisiin arvoihin, humanismiin, kansainvälisiin lakeihin ja yhteisiin sopimuksiin. Taikasana rasismi kiinnittää vastustajan pahan akseliin, ja siihen kun hän takertuu, kaikki hänen argumenttinsa voidaan mitätöidä eikä hänen kanssaan ehkä alennuta edes keskustelemaan asiallisesti – jos ollenkaan.

Tehtäviä

Tehtävät ja lähteet eivät toistaiseksi ole vapaasti saatavilla.

Lähteitä

Tämän artikkelin lähteinä olen käyttänyt niin vanhempia klassikoita (Edward Barnaysistä Walter Lippmanniin) ja uudempia (Noam Chomskystä Douglas Waltoniin) ja muutamia muita siltä väliltä, kotimaisista Saara Jantusen teoksia.

Johdanto kriittiseen ajatteluun ja sen soveltamisen periaatteet.

 


 

Kommentti

Ongelmallista propagandan, manipulaation, suostuttelun ja argumentaation määrittelyssä on se, että käytettyjen käsitteiden määrittelyssä ei ole yhteistä ja yleistä hyväksyntää. Douglas Waltonin mukaan ongelmia aiheuttaa jo sekin, että pelkästään argumentin määrittely ei ole yhtenäistä. Hänen mukaansa propaganda voi olla joko kielteistä tai myönteistä, mutta sen väittäminen vain valehteluksi tai liioitteluksi on epätosi. Manipulaatiota voidaan sen sijaan pitää vilpillisenä, ja se voi olla osa propagandaa. Premissiä voidaan vääristellä, joten siitä johdettu päätelmä on epätosi (esim. väittämällä fasismia tai kommunismia pahaksi). Klassinen ja hyvin toiminut esimerkki on maailmansotien välillä Sisiliasta, jossa antikommummunistisessa kampanjanssa väittettiiin kommarien tappavan lapsia ja syövän heidät. Myös kuvamanipulaatiolla voidaan huijata samoin kuin liittää premissiin vääristeltyjä mielleyhtymiä, jotka johtavat haluttuun lopputulokseen. Propaganda ja suostuttelu (persuasion) kuuluvat läheisesti toisiinsa. Monenlaisilla suostuttelukeinoilla, kuten tunteisiin vetoamalla puolueellisella asenteella myydään milloin mitäkin aatetta tai kulutushyödykettä.

Saara Jantunen ryhmittelee disinformaation kolmeen osaan:

  • Ihmisten maailmankuvaa yksipuolistetaan, jotta heidän käsityksensä todellisuudesta vääristyy.
  • Vääristämistä voidaan tehostaa yhdistelemällä totuutta ja valheita.
  • Kolmas tyyppi on täysin valheellisten tietojen levittäminen.

Tämän artikkelin ja esimerkkitapauksen tarkoitus ei ollut syyllistää ketään vaan auttaa lukijaa tiedostamaan, miten media toimii porisuttaen padoistaan mustaa propagandaa. Vastaavia esimerkkejä on loputon määrä, ja siinä vaiheessa kun nähdään otsikko, on syytä pysähtyä miettimään: ketä se hyödyttää ja ketä vahingoittaa.

Testaa itse.

Sarkasmin ja ironian ymmärtäminen on vaikeaa, mutta niiden tarkoituksellinen väärinkäyttäminen on erittäin helppoa. Jos Erosen teksti olisi Seppo Ahdin eli Bisquitin uudehkossa pakinakokoelmassa, se olisi voinut olla helmi ja erottua muista. Halla-Ahokin totesi taannoin Facebook-seinällään ironisesti Kreikan lakoista: ” — jos maassa olisi sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna mellakoijat ja lakkoilijat kuriin panssarivaunuilla.” Ei mennyt kuin tunti kun Expressen uutisoi näyttävästi, että poliitikko ”vaatii” panssarijoukot kaduille – soppa oli taas valmis tarjoiltavaksi.

Destroy this mad brute

Katso propagandajuliste, ja selaile alla oleva analyysi.

Pohdi, miten kohtaamassasi propagandassa vedotaan sinun tunteisiisi, ja miten itse reagoit. Miksi?

Muokattu 13.3.2016 Muutamia pieni täsmennys ja esimerkin havainnollistaminen.