E-kirjalla uuden opetussuunnitelman mukaisesti (ÄI1): kokeiluista käytäntöön

hei

Alkuinfo

Lukion suomen kielen ja kirjallisuuden ensimmäisellä kurssilla olikin enemmän haastetta kuin koskaan aikaisemmin. Kenelläkään opiskelijalla ei ollut kokemusta sähköisten oppikirjojen käytöstä aikaisemmin: nyt niitä oli kaksi. Käytimme kurssilla e-Opin kustantamia kirjoja: Verkko 1 ja Tekstinhuollon kirja. Oppilaat pitivät kurssilla sekä tuntipäiväkirjaa että kielenhuollon oppimispäiväkirjaa, minkälaiset olivat entuudestaan tuntemattomia jokaiselle.

Menetelmänä oli heutagogia. Kurkista seuraavalle sivulle, jossa on pitkät pätkät tekstiä, mistä oikein on kyse ja miten se on toiminut aikaisemmilla kursseilla.

Napsauta kuvaa, ja kurkista lisää…

kurkista

 

Tuloksista lyhyesti

Seuraavana on lyhyt luettelo, mitä kurssilla saavutettiin, sen jälkeen infografiikka, kysely digiasenteista, poimintoja kurssikyselystä ja videolla se kokonaan, lopuksi vielä kommentti.

  • Lähes kaikki oppilaat saavuttivat mielestään opetussuunnitelman tavoitteet vähintään hyvin.
  • Molempien ryhmien keskiarvo ylitti jälleen selvästi perinteisesti toteutetun kurssin (7,5 ja 7,7).
  • Yli 90% opiskelijoista piti sähköisen kirjan käyttöä helppona.
  • Yli 90% haluaa jatkaa opiskelua sähköisesti.
  • 90%  piti lukion ensimmäistä kurssia peruskoulun opetusta mukavampana.
  • 75%  piti yhteistoiminnallisesta oppimisesta.
  • 90% oli sitä mieltä, että opettajalla oli enemmän aikaa ohjata yksilöllisesti.

 

Kolme pointtia

Kurssipalaute: helppoa ja kivaa

 

Testaa omia digiasenteitasi

Kokeile, menetkö valtavirran mukana vai omia polkujasi. Kyselyn taustat on poimittu kurssipalautteesta, aiheet samoin.

Kyselystä poimittua

Seuraavaksi tutustumme kurssilla pidettyyn kyselyyn, jossa mitattiin monipuolisesti opiskelijoiden asenteita ja toimintaa kurssilla. Suomen kielen ja kirjallisuuden ensimmäisellä lukiokurssilla oli lukuvuoden ensimmäisellä jaksolla 58 opiskelijaa, joista kyselyyn vastasi 48. Yhtä lukuun ottamatta jokainen suoritti kurssin ja vieläpä hyväksytysti. Yhdellä opiskelijalla kurssi keskeytyi, sillä koossa ei ollut riittävästi näyttöjä osaamisesta ja kurssin tehtävien tekemistä.

Vertaa kokemustasi paperikirjaan: Mitä hyviä puolia tai haasteita löydät e-kirjasta verrattuna paperiseen oppikirjaan?

Syksyllä 2016 opiskelijat olivat saaneet tietokoneet käyttöönsä. Osalla oli ensimmäinen oma PC, mutta kolmasosalla käyttö sujui alusta alkaen mallikkaasti. Oppilaitoksessamme pari muutakin opettajaa käyttää joillakin kursseilla sähköistä oppikirjaa tästä jaksosta eteenpäin, joten nyt kokemus oli kurssilaisille täysin uusi.

Noin kolmasosalle digikirjan käyttö oli alusta lähtien helppoa. Jakson edetessä yli 90% piti digikirjan käyttöä helppona.

Sähköisen kirjan käyttö kurssin alussa oli helppoa

Sähköisen kirjan käyttö kurssin lopussa oli helppoa

Se on helpompi, kaikki on helpommin saatavilla.

Kirjan käytössä oli alussa ongelmia, mutta siihen tottui nopeasti.

Kirjaa oli helppo lukea, mutta tehtävät oli mielestäni haastavampia kuin paperikirjoissa.

E-kirjaa oli mielestäni miellyttävämpää käyttää ja siinä oli paljon enemmän mahdollisuuksia erilaisiin tehtäviin.

Hyviä puolia: kaikki löytyy tietokoneelta eikä tarvitse kantaa mukana montaa kirjaa ja vihkoa, vapaampi tehtävävalikoima.

 

Miten koit käänteisen oppimisen: opettajakeskeisestä oppilaskeskeiseen tapaan opiskella?

Käänteisyys eli perinteisestä opettajahtoisuudesta siirryttiin mahdollisimman paljon oppilaiden itsensä johtamaan opiskeluun. Opettajan tehtäväksi jäi aikatauluttaminen, ohjaaminen ja huolehtiminen siitä, että kaikki pääsisivät asettamiinsa tavoitteisiin. Flippaaminen ei siis jäänyt vain puolitiehen eli oppimista ei vain maustettu oppilaskeskeisillä elementeillä.

Tykkäsin siitä ja siinä oppi oikein hyvin.

Pidin enemmän kuin siitä että opettaja puhuu koko ajan.

Asiat oppii paremmin eikä “tylsiä oppitunteja” ollut juuri lainkaan.

Aluksi vähän epäilin sen toimivuutta, mutta sitten opin sen ja se olikin aika kivaa.

hyvä idea. Oppilas periaatteessa saa päättää tekeekö paljon tehtäviä vai vähän. Helppo näyttää omistautuneisuus oppiainetta kohtaan.

Oppilaskeskeinen opiskelutapa on vapaampaa. Samalla se on myös vaativampaa, koska pitää itse päättää, mitä tekee ja noudattaa annettuja palautuspäiviä.

Omaa oppimista sai suunnitella myös itsenäisesti. Miten onnistuit?

Heutagogian periaatteisiin kuuluu oppijan itsemääräytyvyys (self-determination). Toisin sanoen hän voi itse päättää, mitä opiskelee, miten, kuinka paljon ja millaisia tavoitteita hän itselleen asettaa ja miten niihin pyrkii.

Onnistuin suht hyvin ja opettelin asioita joissa minulla tuli virheitä

Onnistuin suunnittelussa ihan hyvin ja se auttoi ymmärtämään mitä minun pitäisi opiskella.

Yllättävän hyvin siihen nähden, että tämä on tavallaan ensimmäinen kerta kun opiskelin näin.

Olisin voinut tehdä hieman enemmän tehtäviä, mutta omista isoista kirjoitus tehtävistäni tuli omasta mielestäni parhaimpia mitä olen tehnyt.

 

Mitä mieltä olet tuntipäiväkirjasta ja tekstinhuollon oppimispäiväkirjasta?

Jakson aikana oli siis käytössä kaksi kokonaan sähköistä oppikirjaa. E-opin kustantamat Verkko 1 ja Tekstinhuollon kirja. Ensin mainittu kirja vastasi kurssin opetussuunnitelman mukaisia sisältöjä. Tekstinhuollon kirjaa käytettiin oikeakielisyysasioiden opiskeluun, lähinnä ennen kirjoitelmien palauttamista ja sen jälkeen kun opettaja oli korjannut oppilaiden kirjoitelmien virheet ja palauttanut takaisin.

Tuntipäiväkirjaa käytettiin kirjassa Verkko 1. Siihen opiskelija kirjasi, mitä tehtäviä hän oli kurssin aikana tehnyt ja lisäsi hyperlinkit tekemiinsä kirjan tehtäviin. Niitä oli mahdollista tarkastella vielä arviointikeskustelussa.

Tekstihuollon kirjaan opiskelijat kirjasivat omia suunnitelmiaan ja tavoitteitaan, miten kehittää tekstihuollon osaamistaan. Tähän käytimme aikaa parilla kolmella tunnilla, ja opiskelijat tekivät kirjan tehtäviä keskittyen niihin osa-aluieisiin, jotka opettaja osoitti palauttaessaan esseitä ja muita kirjoitelmia. Näitä olivat esimerkiksi pilkut, alkukirjain, puhekielisyys jne. Muutaman tunnin harjoittelun jälkeen tulokset yllättivät myönteisesti, ja osa oli kyennyt omatoimisesti ratkaisemaan omia virhesumia, mikä näkyikin koeviikolla kirjoitetuissa esseissä.

Molemmat lähtivät pienen totuttelun jälkeen hyvin liikkeelle, ja varsin monet oppijat tuntuivat hyötyvän molemmista kirjoitutehtävistä. Itsereflektointi oli lähes tuntematon käsite.

Oli hyvä pysyä itse kärryillä omista tehtävistään.

Oppii ottamaan vastuuta omasta opiskelusta ja voi seurata omaa opiskelua

Tuntipäiväkirja on ihan hyödyllinen juttu. Sen avulla opettaja näkee hyvin, mitä ja milloin oppilas on tehnyt.

Tuntipäiväkirjan avulla tiesi missä meni ja oppimispäiväkirjan avulla muistaa, missä oli ongelmia.

Molemmat hyödyllisiä tapoja pitää silmällä omaa opiskelua. Ei tule niin helposti vain uskoteltua itselleen, että “kyllä mä tein tarpeeks jo” vaikka ei todellisuudessa tehnytkään

Opettaja antoi sanallista palautetta ja vinkkejä tekstinhuoltoon kirjoitelmien palautuksen yhteydessä. Miten otit ne huomioon, millaisia tavoitteita asetit itsellesi ja miten uskot pääseväsi niihin?

Otin ne huomioon tarkasti, ja pääsin tavoitteihini.

Päätin tehdä seuraavat niin että samanlaista palautetta ei tule uudestaan.

Yritän kiinnittää enemmän huomitota niihin. Ja haluan kehittyä niissä. Ehkä joku päivä kehityn.

Huomioin asian hyvin ja pyrin parantamaan suoritustani. Onnistuin siinä myös mielestäni hyvin.

Kun sain vinkkejä tekstinhuoltoon, tein siihen liittyviä tehtäviä tekstinhuollon kirjasta. Tavoitteena oli kehittää erityisesti niitä osa-alueita, jotka olivat numeroa eniten laskeneet ja uskon, että tulen oppimaan asiat hyvin tehtäviä tehdessäni.

Saavutitko kurssin opetussuunnitelman tavoitteet?

Kaikki kurssin suorittaneet saavuttivat omalta osaltaan opetussuunnitelman tavoitteet. Vain parissa vastauksessa oli epäröintiä sen suhteen. Muutonkin opiskelijat pääsivät hyvin itselleen asettamiin tavoitteisiin. Kurssin viimeisellä oppitunnilla pidimme arviointikeskustelut kahden kesken. Tuolloin asetettiin uusia tavoitteita ja pohdittiin, miten kurssin aikaiset tavoitteet tuli saavutettua tai miten niihin päästäisiin jatkossa paremmin. Useat oppilaat tekivätkin kurssin suorituksia uudelleen ja onnistuivat siten parantamaan osaamistaan ja nostamaan kurssiarvosanaansa. Keskiarvot näillä kahdella ryhmällä olivat jälleen korkeammat kuin perinteisellä tavalla paperikirjalla opiskellen: 7,5 ja 7,7.

Avaa galleria

Vapaat kommentit: risut ja ruusut

Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, ja se onkin täysin mahdotonta, eikä sellaiseen ole tarvetta yrittääkään. Pääasia kuitenkin on pyrkiä luomaan turvallinen, innostava ja myönteinen fyysinen oppimisympäristö, jossa jokaisen on hyvä olla. Siksi oppilasjohtoisella oppimismenetelmällä (self-determined learning) tuntuu olevan erittäin myönteinen vaikutus oppimisprosessiin. Työskentelyilmapiiri on rento ja vapautunut – tai ainakin siihen pyritään. Oppimisessa on tärkeää kannustava sosiaalisemotionaalinen ympäristö, jonka Isabelle Archambault (et al) määrittelevät alla olevan kuvan tapaan.

Ensikertalaisilla nousee yleensä esille kaksi (heidän mielestään) epäkohtaa, niin tälläkin kertaa. Kun aiemmin ei ole ollut tarvetta asettaa itselle omia oppimistavoitteita, niitä voi olla alkuun vaikea suunnitella. Jos yhdeksän vuotta on riittänyt, että suoritetaan opettajalle erilaisia tehtäviä ja tehdään vain itselle määrätyt tehtävät ja kokeet, voi ollakin hankala lähteä suunnittelemaan omaa oppimistaan, valita itselle sopivimmat tehtävät eri valikoimista ja tehdä projektimaisia tehtäviä ja käyttää niiden tekemiseen erilaisia ongelmanratkaisu- ja ryhmätoimintamalleja. (ks. Scoop-tili PBL). Kun osataan ottaa enemmän vastuuta omasta toiminnasta ja sen suunnittelusta, myös oman oppimisen omistajuus kasvaa. Voidaan puhua myös oppimisen yhteisomistajuudesta, kun päästään onnistuneisiin tuloksiin pienryhmissä. Tällainen yhteistoiminallinen oppiminen ei ole ryhmätöitä tai ryhmässä työskentelyä vaan ryhmänä yhdessä tekemistä. Opettajalle on luontevaa toimia enemmänkin ohjaajana, ja aktiivisempaa omistajuutta tavoitteleville myös valmentajana.

Muutoinkin pyrin siihen, että opiskelijat pystyisivät mahdollisimman paljon vaikuttamaan itse omiin tavoitteisiinsa ja myös siihen, että he niitä oppisivat asettamaan. Uudenlaisen (ainakin opiskelijoiden mielestä) toiminta- ja oppimiskulttuurin toteuttaminen ei onnnistu monillakaan kovin helposti. Kun mielekkäät oppimissisällöt (kognitiivinen sitoutuminen) onnistutaan yhdistämään oppimisen haluun (tunteet ja asenteet) vielä yhteisiin toimintamalleihin ja sääntöihin, ollaan jo pitkällä opettajan ja opiskelijoiden oppimisessa ja sen kehittämisessä.

https://mpmengaged.wordpress.com/2016/10/07/a-model-for-student-engagement/

Kyllä sähköinen opiskelu tuo hyvää vaihtelua varsinkin koeviikolle

Ruusut: Sähköistä oppikirjaa oli helppo käyttää. Risut: Tehtäviä oli aika paljon.

Kurssi oli kivempi kuin normi äikänkurssi itsenäisen opiskelun takia, tehtävänantoa ei aina tajunnut.

Kurssi oli todella erilainen kuin yläasteella, mutta hyvällä tavalla. Työskentely oli itsenäistä ja piti huolehtia itse, että tekee kaiken ajallaan.

Kurssi oli ihan kiva. Tekstien kirjoittamisesta tuntui olevan ainakin minulle hyötyä ja oli kiva, kun sai itse valita tehtävistä mitkä tekee.

Pylväitä ja viipaleita

Kurssiarviointi oli luotettavaa

Kurssipalaute kokonaisuudessaan

Yllä on muutamia poimintoja kyselystä, joka oli pakollinen suoritus koeviikkona. Opiskelijat täyttivät sen osallistuttuaan kurssin arviointikeskusteluun, jossa yhdessä perehdyimme kurssin eri suorituksiin ja päätimme yhdessä kurssiarvosanan tai täsmennettiin siihen vaikuttavia arviointeja. Opiskelijoilla oli keskustelun jälkeen mahdollista muokata aiemmin palautettuja suorituksiaan ja tehdä uusia, jos niin olimme sopineet.

Verkko 1 kurssipalaute (16 – 17) from Mika Auramo on Vimeo.

Kyselyn tein Google Formsilla, johon on tullut muutamia heikennyksiä edellisen kyselyn jälkeen. Esimerkiksi lyhytvastauksista ei enää saakaan samanlaista listausta, jossa yksittäiset vastaukset ovat allekkain. Toinen huononnus käytettävyyden kannalta on se, että pidemmissä sanallisissa vastauksissa niitä joutuu selailemaan kehyksessä (iframe), kun aiemmin ne olivat kokonaisuudessaan nähtävillä riveittäin.

Kommentti

Tietotekniikan osaamisessa oli aluksi suuria puutteita varsin monella. Osalla oli vasta ensimmäinen oma PC, jolla tehtiin koulutehtäviä. Parin ensimmäisen viikon aikana kuitenkin työskentely lähti hyvin käyntiin. Myös perusopetuksessa tvt:tä pitäisi käyttää aktiivisesti jokaisella oppitunnilla, jotta osaaminen olisi sujuvaa jo lukioon tultaessa.

Uuden opetussuunnitelman mukainen oppiminen oli varsin monelle uutta ja jopa hankalaa, eikä omatoimisuuteen, ryhmä- tai itsenäiseen työskentelyyn ollut paljoakaan kannustettu aikaisemmin (keskustelujen perusteella). Nyt koeviikolla oli mahdollista tehdä yhteisesti koeviikon tehtävä (toisessa ryhmistä). Muutamat niin tekivätkin ja saivat yhteisen arvioinnin. Muutoinkin opiskelijat saivat pitkälti päättää, mitä tehtäviä arvioitiin (esseen ja referaatin lisäksi).

Omassa oppilaitoksessa ei (tietääkseni) juurikaan käytetä sähköisiä oppikirjoja tai oppilaskeskeisiä menetelmiä, mikä sai nytkin monet ihmettelemään, miten hyvin tämä tällainen sopii heille. Vähitellen kuitenkin oppimisen vallankumouksen päästessä käyntiin varmaankin sähköiset sisällöt syrjäyttävät painetut ja opettajajohtoisuus (teacher directed learning) vaihtuu oppilasjohtoisuuteen tai ainakin -keskeisyyteen.

Virikkeitä

Archambault, I., Janosz, M., Morizot, J., & Pagani, L. (2009). Adolescent behavioral, affective, and cognitive engagement in school: Relationship to dropout. Journal of School Health, 79(9), 408-415; 415.

Oppilasjohtoisuutta ja autonomiaa (ÄI4)

aurinko2

Syksyllä 2016 pääsin starttaamaan kolmannen vuoden, jolloin käytössä oli kokonaan sähköinen ja vuorovaikutteinen oppikirja (e-Opin Verkko-sarja Peda.netissä) ja oppilasjohtoinen heutagogia. Kirjasarjaa on nyt valmiina viisi osaa eli lukion ensimmäisen ja toisen vuosiluokan kurssikirjat. Ks. palaute viime vuodelta vastaavalta kurssilta.

Opetusmenetelmänä olen soveltanut heutagogiaa, jossa lähtökohtana on oppilaan itsemääräytyminen (self-determination), ei siis sentyyppinen itseohjautuvuus, että opettaja valikoi tai tarjoilee oppilaalle erilaisia opintopolkuja ja seurailee aikatauluin ja välitestein edistymistä ja etenemistä. Opettaja ei rakenna oppilaalle etenemisesteitä, ja oppilaat voivat valita itse mieluisimmat tai tarpeellisimmat tehtävät.

Oppilaat asettavat itse itselleen arvosanatavoitteet, ja yhdessä suunnitellaan, miten niihin tai jopa niiden yli päästään. Koko ryhmän opettaminen ja opetussuunnitelman sisältöjen välittäminen on siis muuttunut oppilaslähtöiseksi tai -keskeiseksi, joskin omaa autonomiaa ja tavoitteiden asettamista ja siten vastuunottamista ja itsensä johtamista ja ryhmätyöskentelytaitoja yritetään edistää mahdollisimman paljon. Läheskään kaikilla ei omatoimiseen suunnitteluun tai etenemiseen ole paljon valmiuksia, ja silloin turvallisinta on edetä normaalin tuntisuunnitelman tahtiin.

Alla olevasta diakuvasta pääsee tutustumaan aiempiin teksteihin, joissa reflektoin opetusmenetelmää, kurssipalautteita ja muita opetukseen ja oppimiseen liittyviä asioita. Yleensä menneen kurssin jälkeen on aika miettiä, mikä toimi hyvin, mitä voisi kehittää edelleen ja mitä voisi jakaa eteenpäin.

Aikataulut ja ohjaaminen

Aikataulutusta toki tarvitaan jo pelkästään opettajan työmäärän hallinnan vuoksi. Esseet ja vastaavat palautetaan tiettynä aikana kurssin kuluessa, jos oppilas haluaa siitä arvosanan. Myöhässä palautetuista suorituksista olen antanut suoritusmerkinnän. Silloin ollaankin pulassa kurssiarvosanan suhteen, jos oppijalla ei ole tarpeeksi näyttöjä osaamisensa osoittamiseksi. Tämän kannalta ongelmat ovat olleet hyvin marginaalisia niin kuin tälläkin kertaa. Käytännössä muuta pakollista ei ole kuin tuntipäiväkirjan pitäminen asiallisesti. Sen perusteella opettaja näkee helposti, että on opiskeltu ja että oppimista on tapahtunut. Silti, ainakin palautteen mukaan, oppijat lukevat ja kirjoittavat pääsääntöisesti huomattavasti enemmän kuin aiemmin opettajajohtoisessa oppimisessa.

Ohjaamisen merkitys, psyykkaaminen (Coaching) ja oikea-aikainen tuki (scaffolding), yksilöllisessä tai pienryhmäopiskelussa (kotiryhmät) korostuu ja auttaa oppijaa opettajajohtoista menetelmää paremmin saavuttamaan oppimistavoitteita. Itse asiassa opettaessani vanhalla tavalla en edes tiennyt, millaisia tavoitteita oppijoilla oli oppimisensa suhteen. Silloin opetin oppiainetta, ja kaikkien oli vain sopeuduttava siihen, että arvioitavat tehtävät olivat kaikille lähestulkoon samat, samoin työmuodot.

Autonomiaa ja tuloksia

Kurssipalautetta, syksy 2016

Oppimistulokset ja motivaatio ovat olleet huomattavasti parempia kuin paperisella opettajajohtoisella tavalla. Tälläkin kertaa selkeä enemmistö tuntui pitävän opiskelustaan. Erityisesti oppilaat tuntuvat pitävät siitä, että saavat kirjoitella esseitä ja tekstitaidon vastauksia (nykyään luku- ja kirjoitustaidon kokeita) uudelleen, joillakin kursseilla muitakin. Kun nämä suoritukset on tehty jo ennen koeviikkoa, viimeistään tuolloin monet oppilaat oivaltavat, että huonosti menneen suorituksen korottaminen kannattaa. Esimerkiksi viitosia ja kuutosia aiemmilta kursseilta saanut opiskelija sai otettua itseään niskasta kiinni ja antoi palautekeskustelussa nähtäväkseni esseen, joka olikin kahdeksikon luokkaa. Näin että asiat osattiin ja siihen oli paneuduttu huolelle. Totesin, että olet käyttänyt ainakin pari tuntia, sillä tämä on aivan eri luokkaa kuin aiemmat. Vastauksena tuli, että hän oli käyttänyt koko sunnuntai-iltapäivän, ainakin kuusi tuntia. Tämä lienee sitä kasvun asennetta (growth mindset) jos mikä, kun vielä asetin rimaa korkeamme seuraavilla kursseilla, jatkossa siis vähimmäisvaatimustaso olisi tuo kahdeksan (mikä jäänee nähtäväksi).

Autonomia ei ole...

Skeptinen opettaja ajattelee varmaan, että kaikki kokeet ja vastaavat pitäisi suorittaa valvotussa ja muulta maailmalta (ja ilman nettilähteitä) suljetussa yhteydettömässä tilassa kaiken vilpin, plagioinnin ja kopioinnin välttämiseksi. Tässäkään en näe ongelmaa, vaan ohjauksella ja kannustuksella näistäkin vältytään. Kun oppija oivaltaa, ettei plagiointi hyödytä häntä yhtään päättökokeeseen valmistautumisessa, kuka sellaiseen edes syyllistyisi? Kun onnistumisesta ei tarvitse ottaa paineita, ja huonosti menneen suorituksen voi tehdä uudelleen, tämä on tuntunut motivoivan paljon paremmin entiseen verrattuna.

Eri ryhmien keskiarvot ovat olleet tällä oppilasjohtoisella metodilla (heutagogy) puolesta numerosta numeroon parempia kuin sillä perinteisellä tavalla. Hyvä vertailukohta ensimmäisessä jaksossa oli kaksi abiryhmää, jotka toteutin paperikirjalla ja tasatahtisen opettajajohtoisesti. En enää ole vuosiin yrittänyt rakentaa välimuotoja eli yhdistää erilaisia oppimiskäsityksiä sen paremmin kuin analogista (printti) ja digitaalistakaan (tvt) oppimateriaalia. Paperikirjalla opiskelleiden keskeytysprosentti yli 20%, ja digitaalisesti se jäi molemmissa ryhmissä yhteen tai kahteen oppilaaseen per ryhmä

 

Tuntipäiväkirja, tuntisuunnitelma ja koeviikko

Videossa on lyhyt esittely, miten opettaja voi muokata oppikirjaa. Esimerkissä on toteutettu äidinkielen ja kirjallisuuden neloskurssilla mm. tuntisuunnitelma, johon opettaja lisäsi hyperlinkit kirjaan ja suppeasti oppituntien aiheet. Tämän lisäksi tutustutaan oppilaan pitämään tuntipäiväkirjaan, johon hän kirjasi opiskelemansa asiat ja lisäsi hyperlinkit tekemiinsä tehtäviin. Lopuksi vilkaistaan vielä koeviikon ohjelmaa ja tehtäviä.

verkko_4 from Mika Auramo on Vimeo.

 

Kurssipalautteesta ja itsearvioinnista poimittua

Mitä mieltä olet älytunneista (genius hour)?

Älytunneilla tarkoitetaan sitä, että oppilas saa itse valita oppimisensa kohteen. Opettaja ei määrää tunnin aiheita, mutta usein oppijat valitsevat omatoimisesti heitä kiinnostavimmat tehtävät, jotka palvelevat omaa oppimista parhaiten. Käytännössä suurin osa käyttää älytunnit joko yksin tai kotiryhmässä työskennellen jonkin useita tunteja vaativan tehtävän parissa, esim. yhteisen esityksen tai kirjallisuustehtävän. Ks. lisää artikkelista (teachthought.com)

Mielenkiintoista ja mukavaa.

Pidän niistä, koska voin opiskella todella itsenäisesti.

Mukavaa kun saa tehdä itse siitä osa-alueesta tehtäviä, kun haluaa.

Älytunnit ovat hyödyllisiä, sillä silloin on hyvä hetki tehdä esimerkiksi rästiin jääneitä tehtäviä.

Minusta älytunnit olivat todella mukavia ja hyviä. Pidin niistä paljon kun oli todella vapaat kädet ja kotona kirjoittaessa hommat sujuivat parhaiten.

Mitkä kurssin tehtävät olivat mieluisia?

Paritehtävät, väittelyt jne. Koska ne olivat hauskoja tehdä.

Erityisesti oman uutisen tekeminen, kun sai luoda hauskan parodian.

Kirjakritiikki ja essee olivat mukava tehdä, koska niissä oli mieluisat aihepiirit.

Tuntitehtävät yleisesti, koska ohjeet olivat selkeitä ja pystyin hakemaan apua myös internetistä.

Koepäivän tehtävänä suoritettu yleisönosastokirjoitus oli mieluinen, sillä en ollut aikaisemmin kirjoittanut vastaavaa. Varsinaisista kurssilla tehdyistä tehtävistä suosikkini oli luultavasti argumentointitapojen tunnistamista videolla käydystä väittelystä, sillä oli mukavaa käyttää lähteenä videota kirjallisen tuotoksen sijaan.

Kommentoi oppituntien rakennetta, ns. flipped learning.

Käänteinen oppiminen toteutui kurssilla siten, että oppituntien alussa määrittelin tunnin aiheen nopeasti (viidestä kymmeneen minuuttiin). Edettiin väljästi tuntisuunnitelman mukaan. Kesken jääneitä tehtäviä sai jatkaa tai siirtyä tunnin aiheisiin. Niitä sai tehdä tai sai olla tekemättä. Kirjalliset tehtävät toimitettiin oppikirjaan, ja siten kommentoimalla ja arvioimalla muiden suorituksia saatiin vertaispalautetta ja -arviointia. Läksynkuulusteluja eikä luennointia ei ollut, eikä kotiläksyjäkään juuri lainkaan. Tehtäviä sai tehdä omien tavoitteiden mukaisesti. Käytännössä oppilaat tekivät, lukivat ja kirjoittivat silti reilusti enemmän kuin vanhassa opettajajohtoisessa systeemissä.

Rakenne oli hyvä ja asiat tulivat selviksi.

Paljon parempi kuin normaali oppitunti.

Mukava ja vapaampi kuin normaalit oppitunnit.

Kiva kun pääsee itse vaikuttamaan tehtäviin asioihin eikä kaikki ole vain opettajan määräyksen alaista.

Oppituntien rakenne on mielestäni onnistunut, kun aikaa ei käytetä turhiin löpinöihin ja opin itse paremmin jos opiskelen asiat itsenäisesti kuin että opettaja selittäisi koko oppitunnin ajan.

Mitä pidit koeviikon rakenteesta? Vertaa muihin, esim. reaaliaineiden, kursseihin.

Koeviikon tunnit käytettiin arviointikeskusteluun, koeviikon tehtäviin sekä omien suoritusten korottamiseen. Ylioppilaskirjoitelmien ja vastaavien korotusmahdollisuutta onkin käyttänyt noin neljäsosa oppilaista. Noin viiden minuutin rupattelutuokioissa sovittiin yhdessä kurssiarvosana ja tarkisteltiin vielä, mistä se koostui. Jos oppilaalla oli mahdollisuuksia vielä tehdä jotain odotettavissa olevan arvosanan suhteen, sovittiin, mitä tehtäviä tulisi tehdä ja minkätasoisia niiden tulisi olla. Jos kyseessä oli koeviikon tehtävässä onnistuminen, annoin siitä arvosanan suoraan Peda.netin arviointityökalulla suorituksen perään.
Lue lisää uusista koeviikon käytänteistä.

Huomattavan pieni osa stressasi koeviikkoa siihen perinteiseen kokeeseen verrattuna, siis siihen, jossa pitää kerralla onnistua ja josta kurssiarvosana pitkälti määräytyy.

Vain 2/64 piti koeviikkoa ahdistavana.

Koeviikko oli sopivan rento ja mukava verrattuna muihin aineisiin.

Koeviikko ei tuottanut liikaa stressiä niin kuin muissa aineissa, mikä oli hyvä juttu.

Huomattavasti stressittömämpi, rennompi ja opiskelijaystävällisempi, kuin esim. reaaliaineiden koepäivä.

Koeviikon rakenne on mielestäni todella hyvä. Tykkään koeviikon rakenteesta todella paljon. Ja se on toimiva.

Koeviikko toimii hyvin. Reaaleiden kertaustunnit ovat melko hyödyttömiä mielestäni äikässä aika käytetään hyödyllisesti koska kertaustunnilla voi aloittaa koepäivän tehtävää. Ja koepäivänäkin on pakollista tehtävää joka korvaa kokeen hyvin.

Mitä pidit kurssitehtävien korottamismahdollisuudesta?

Oppilailla oli mahdollisuus tehdä uudelleen tekstejään. Onnistuneemmasta suorituksesta parempi jäi voimaan, ja sillä korvasin Wilmaan (arviointiohjelma) sen paremman suorituksen.

Reilu mahdollisuus

Se oli hyvä sillä ei jää harmittamaan jos sai huonon numeron sillä sitä voi korottaa.

Mielestäni se on hyvä tapa saada opettajalta yksilöllisiäkin vinkkejä esim esseeseen tai tekstitaidon vastaukseen ihan ylppäreitäkin ajatellen.

Vaikka en tällä kurssilla hyödyntänytkään, silti mahtava mahdollisuus. Mielestäni mahdollisuus korjata virheitään palautteen perusteella tehostaa oppimista.

Erinomainen idea, joka auttaa huomattavasti. Esim. Itselläni oli yllättävää menoa jonka takia en ehtinyt tehdä deadlineen mennessä tiettyjä tehtäviä, mutta korotusmahdollisuuden ansiosta sain yrittää uudelleen

Muuta palautetta

Älytunteja voisi olla enemmän.

Tämä oli paras äikän kurssini ja muutenkin pidin tästä.

Mukava rento kurssi, ainoa risu joka tulee mieleen on koulun surkea netti.

Kokonaisuudessaan hyvä kurssi! E-kirjaa oli aluksi vaikea käyttää, mutta siitä pääsi jyvälle.

Mukavan vapaata työskentelyä mutta joskus jäi hieman epäselvyyksiä tehtävien suhteen.

Pidän tälläisestä opiskelusta, kunhan vaikeus-/haastavuustaso nousee kokoajan (ylppäreitä ajatellen).

Kurssipalaute kokonaisuudessaan

Opettajilla on tapana valikoida ja muokata tilastoja ja muuta julkaisemaansa palautetta sitä kaunistelemalla. Harvoin kyselyjen tuloksia julkaistaan sellaisenaan, jotta säröäänet eivät veisi huomioita ilosanomalta, jota opettaja kulloinkin on välittämässä. Alla olevasta videosta katsoja voi sitten tehdä omat päätelmänsä.

Verkko 4 kurssipalaute from Mika Auramo on Vimeo.

Yhdessä onnistumme!

 

Sarjassa ilmestyneet tekstit

Loppuhuomautus

Itse olen innostuneempi oppimisen personoinnista kuin yksilöllistämisestä, jos sitä pohditaan pedagogia > andragogia > heutagogia – jatkumolla.
Ks. keväältä artikkeli Personoitu oppiminen ja hyviä tuloksia.

Joustoa lukion koeviikkoon (osa II)

koulu

Aluksi

Kirjoitin viime talvena artikkelin silloin kokeilussa olleesta koeviikkomallista, josta aika pian luovuttiinkin. Sittemmin oppituntien pituutta on venytetty 75 minuutista 80 minuuttiin, mikä on tuonut pieniä muutoksia myös koeviikkoon. Yhden kurssin oppitunnit jakautuvat koeviikolle ja kahdelle päivälle seuraavasti:

  • 11.50–12.25 (tai 11.50–13.15)
  • 8.05–11.15 (tai 9.00–11.15)

Tämän lisäksi seuraavaan jaksoon on lisätty kaksi päivää, jolloin opettaja palauttaa arvioimansa kokeet. Käytännössä tämä on toteutettu siten, että osa kokeista palautetaan vajaan viikon päästä 20 minuutin palautustuokiossa ja loput seuraavalla viikolla samalla tavalla. Toisin sanoen kurssin opettaja palauttaa laatimansa kokeet oppilaille, ja noutamatta jääneet kokeet arkistoidaan.

Oma käytäntö

Itse olen toiminut siten, että olen siirtänyt kurssilta yhden oppitunnin koeviikolle, jotta opiskelu olisi tarkoituksenmukaista. Jotta kaikki arviointikeskustelut ehditään pitämään ja antamaan yksilöllistä ohjausta, käytäntö on perusteltua. Kursseilla ei ole varsinaisesti koetta niin kuin reaaliaineissa tai esseen kirjoittamista niin kuin yleensä äidinkielen kursseilla tapaa olla. Sen sijaan kurssilla tehdään muita opetussuunnitelman mukaisia kirjoitelmia. Omalta osaltani koeviikon opetustuntimäärä on kylläkin ylittynyt.

Koeviikon tehtävä ÄI4

Koeviikon tehtävä ÄI4

Oppitunnit jakautuvat seuraavasti:

  • 11.50–13.30
  • 8.00–11.15

Ensimmäisellä tunnilla tai jo aikaisemminkin oppilaat saavat koeviikon tehtävän aiheet. Niitä voi lähteä valmistelemaan kotiin tai jäädä tekemään koululle. Alkuinfon jälkeen vuorossa ovat noin viiden minuutin pituiset arviointikeskustelut, joissa katsomme oppilaiden kanssa yhdessä, miten kurssi on sujunut. Keskustelemme niin tuntipäiväkirjoista kuin jo kurssilla tehdyistä suorituksista (Wilma). Oppijalla on mahdollista esittää kurssinumeroon vaikuttavia suorituksia ja korottaa jo aiemmin tehtyjä ja arvioituja suorituksia kuten ylioppilaskirjoitelmia ja vastaavia.

Yleensä edellisenä päivänä saapuvat oppilaat, joilla on koeviikolla korotettavaa, ja heitä oli neloskurssillakin noin viidesosa (ks. video 20 sekunnin kohdalla).

 

Verkko 4 kurssipalaute from Mika Auramo on Vimeo.

Varsinaisena koepäivänä oppilaat palauttavat koeviikon tehtävät sähköisesti Peda.net-alustalla toimivaan kirjaan (Verkko 4). Ne oppilaat, jotka tarvitsevat ohjausta joidenkin suoritusten tekemiseen, saapuvat kahdeksan ja yhdeksän välillä koululle, ja loput tulevat yhdeksältä, ellei toisin ole sovittu.

Osalla oppilaista koepäivän tehtävä voi vaikuttaa joko nostavasti tai laskevasti kurssiarviointiin. Muita pakollisia tehtäviä kurssilla ei ole kuin osallistuminen koeviikkoon (tekstit, kysely ja arviointi) sekä tuntipäiväkirjan pitäminen. Siitä tulee ilmetä, että kurssin on opiskeltu, noudatettu opettajan ohjeita ja että arvioinnille on edellytykset.

Kyselystä poimittua

Mitä pidit koeviikon rakenteesta? Vertaa muihin esim. reaaliaineiden kursseihin.

Koeviikon rakenne oli selkeä ja rento.

Pidin siitä, ettei äikän koeviikon tehtävästä tarvinnut stressaa niin paljoa.

Koeviikon rakenne on mielestäni todella hyvä. Tykkään koeviikon rakenteesta todella paljon. Ja se on toimiva.

Huomattavasti stressittömämpi, rennompi ja opiskelijaystävällisempi, kuin esim. reaaliaineiden koepäivä.

Koeviikko toimii hyvin. Reaaleiden kertaustunnit ovat melko hyödyttömiä mielestäni äikässä aika käytetään hyödyllisesti koska kertaustunnilla voi aloittaa koepäivän tehtävää. Ja koepäivänäkin on pakollista tehtävää joka korvaa kokeen hyvin.

 

Koeviikko kokemuksena

Koeviikko kokemuksena

Mitä pidit kurssitehtävien korottamismahdollisuudesta?

Korottamismahdollisuus on erittäin hyödyllinen.

Se on hyvä mahdollisuus, jos joku tehtävä on mennyt penkin alle.

Vaikka en tällä kurssilla hyödyntänytkään, silti mahtava mahdollisuus. Mielestäni mahdollisuus korjata virheitään palautteen perusteeella tehostaa oppimista.

Mielestäni se on hyvä tapa saada opettajalta yksilöllisiäkin vinkkejä esim esseeseen tai tekstitaidon vastaukseen ihan ylppäreitäkin ajatellen.

Erinomainen idea, joka auttaa huomattavasti. Esim. Itselläni oli yllättävää menoa jonka takia en ehtinyt tehdä deadlineen menessä tiettyjä tehtäviä, mutta korotusmahdollisuuden ansiosta sain yrittää uudelleen.

 

Arviointikeskustelu

Arviointikeskustelu