Jukola – ikkunat auki Eurooppaan?

jukola_1

Kävin lauantaina 6.2.2016 Helsingissä Sokos hotelli presidentissä kuulostelemassa, millaisia uutuuksia Sanoma prolta on tulossa ensi syksynä käyttöön (uusi opetussuunnitelma) lukion suomen kielen ja kirjallisuuden oppikirjasarjaan. Tämä artikkelin näkökulma on sellainen, että kirjoittaja olisi vasta suunnittelemassa digitaaliseen oppimiseen siirtymistä ja joka vasta harkitsee oman ”loikkimisensa” aloittamista.

Presidentin kabinettiin kokoontui parisenkymmentä äikän maikkaa ja puolisen tusinaa Sanoma pron johtoportaan edustajaa, sillä onhan oppiaineen kirjasarjan myyntimerkitys selvä: äidinkielen päättökoe on ainoa pakollinen koe ylioppilaskirjoituksissa. Lisäksi sarjaan on perinteisesti kuulunut jokaiseen kurssiin oma kirjansa ja lisäksi koko lukiossa käytettävä kaksi kirjaa, joista toinen on kielenhuollon opus. Yhteensä myyntiarsenaaliin kuuluu siis 11 kirjaa.

Mitä uutta?

Perusidea on printtimateriaalissa edelleen sama kuin oli sarjan edeltäjällä eli Käsikirjalla. Se koostui pitkälti artikkeleista, ja kurssikohtaisesta tehtäväkirjasta oli viittauksia ja lukuohjeita käsikirjaan. Sittemmin Otava kopioi saman idean omaan Särmä-sarjaansa. Otava tosin etäännytti jonkin verran perinteistä artikkelityyppistä oppikirjatekstiä kilpailijansa versiosta.

Jukola käyttää siitä paksummasta kirjasta nimeä Tekstioppi, joka toimii ikään kuin hakuteoksena, johon aikaisemman käytännön tapaan viitataan varsinaisesta kurssikohtaisesta tehtäväkirjasta. Tekstiopin oppikirjateksti on täsmällistä ja ytimekästä, ja se ei koostu artikkeleista vaan erityyppisten kirjoitelmien teko- ja lukuohjeista. Niiden tueksi on lisätty mediatekstejä ja niistä tehtyjä mallierittelyjä. Kirja (tekstioppi) neuvoo pääasiassa pelkästään muiden tekstien analyysiin lukuun ottamatta lopussa olevia puheenpito-ohjeita. Mielikuvitukseen ja luovuuteen se ei juuri kannusta, sillä omien tekstien tekemiseen ei paljoa ohjeisteta, jos sellaisiksi ei lasketa muutamia asiakirjamalleja.

Monet käsitteetkin jäävätkin oppilaiden oman aktiivisuuden varaan. Johtuen pitkälti perinteisestä oppikirjatekstistä luopumisesta (tai tiivistämisestä) monissa kurssikirjan tehtävissä kehotetaan etsimään muista lähteistä lisätietoa kirjoittamisessa tarvittavista käsitteistä, joita ei avata lainkaan. Ongelmia on luvassa, sillä tiedonhankinta tai -hallintastrategioista ei kerrota ollenkaan, eli hakukoneiden toimintaperiaatteista, tiedon suodattamisesta, optimoinnista, mainostamisesta ja monista muista seikoista, joiden perusteella joudutaan arvioimaan tiedon luotettavuutta ja sitä, millainen on googlaajasta tehty käyttäjäprofiili ja mihin tarkoituksiin.

Ongelmia printissä

Argumentointivirheitä

Argumentointivirheitä

Perusongelma Tekstiopin käytössä on se, että siitä ei ole lainkaan linkitystä kurssikohtaiseen oppikirjaan. Sen sijaan siinä on marginaalissa tekstiviite johonkin toiseen kohtaan Tekstiopissa. Toisin sanoen oppilas ja opettaja pääsevät kurssikirjasta ohjeisiin, mutta ei päinvastoin.  Yksittäinen opettaja joutunee raapustamaan sitten itse puuttuvan siirtymisen kirjasta toiseen. Ilman sitä oppilas ei pysty kertaamaan tehtäväkohtaisesti samantyyppisiä tehtäviä, jotka liittyvät esimerkiksi argumentointiin ja sen erittelyyn.

Muutoinkin lähtökohtana tuntuu olevan, että kirjassa annettu tieto on riittävä, eikä nettilähteisiin ole ohjeita, ei myöskään digitaalisessa demoversiossa. Siinä tosin on annettu jo joitakin linkkejä Helsingin Sanomien kirjallisuus- ja elokuvakritiikkeihin. Tämä on sitä tuotesijoittelua, jos mikä. Lisäksi digiaineiston käyttöönsä ottavia hemmotellaan Hesarin sähköisen version tilauksen alennuksesta – mikä jäi kyllä sanomatta myyntipuheissa.

Argumentointivirheisiin opettaja voi opastaa lisäämällä kommentin digikirjaan ja toivoa, että oppilas sen siitä löytää. Monin paikoin listat on puristettu minimiin. Lähteitä virheiden erittelyyn on monia netissäkin, eikä kirjan luetteloiden avulla selviä kuin muutama. Katso kuvaesimerkki. Osa oppilaista löytänee itsekseenkin vaikka seuraavillekin sivuille (tai vastaaviin):

Ongelmia sähköisyydessä ja digikirjan käytettävyydessä

Perusongelma on yksinkertainen: hinta ja käytettävyys.

Sanoma pro on laskenut verrattuna edelliseen sarjaan sen paksumman kirjan hintaa, ja se on sama kuin yksittäisen kurssikirjan hinta eli 25 euroa. Joissakin lukioissa oppilaiden on ostettava sähköiset oppikirjat. Tämä tarkoittaa, että kustannus per kurssikirja on noin kymmenen euroa enemmän painettuun verrattuna (48 kk:n lisenssi).

Tähän hinnoitteluun en saanut tälläkään kertaa vastausta.

Printtikirjojen hinta jää alle viiteenkymppiin (kolme kirjaa ensimmäisellä vuositasolla). Sähköisen setin hinta verrattuna painettuun on siis moninkertainen, joten ns. rikasteet (kuvat, hyperlinkit, videot ja äänitiedostot) tulevat hintavaksi. Kun otetaan vielä yksittäisten kurssivihkojen jälleenmyyntiarvo n. 30 euroa, oppilas pulittaa reilusti enemmän (siis vain kolmen ensimmäisen kurssin kirjoista) kuin paperikirjan ostaja. Tällöin jääkin opettajan harkinnan varaan, mikä olisi järkevin vaihtoehto.

Yksittäinen kurssikohtainen sähköinen oppikirja on irrallaan tekstiopista. Myyntiesittelyjen perusteella en tiedä,

  • miten digikirja edistää tvt:n opetuskäyttöä
  • mihin oppilaat tekevät  tehtävänsä
  • miten he käyttävät sähköistä oppimisalustaa
  • miten kahden eri kirjan linkitys toteutetaan
  • miten oppimisalustan sovelluksia voi käyttää
  • millainen on oppilaskohtainen lisenssihinnoittelu
  • miten sähköistä koetyökalua voi käyttää
  • miten sähköiset kokeet saa integroitua yksittäiselle kurssille
  • miten oppilaiden yhteisöllistä opiskelua on mahdollista tukea?

Alla on Jukolan kolmoskurssin kirjan sähköisen oppikirjan demosta tehty video, jossa kerron toiminnallisuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Opettajan on helpompi tehdä valinta eri kirjasarjojen välillä, kun hän pääsee itse tutustumaan toimiviin demoihin ja testaamaan niitä joko yksikseen tai omassa oppilaitoksessaan.

Nykyään on enemmän kuin sääntö kuin poikkeus, että pääsee kokeilemaan toimivaa digiohjelmistoa tai -palvelua määräajan ja sen jälkeen onkin aika tehdä ostopäätös käyttääkö sitä vai ei. Itse olen ollut parissa esittelytilaisuudessa viime aikoina, mutta edellä mainittuihin avoimiin kohtiin en ole saanut vastauksia. Jotta voisin kokeilla ja sen jälkeen tehdä valinnan, minulla pitäisi olla riittävästi tietoa päätöksen tueksi, mutta näin ei kylläkään vielä ole. Ei ole kovin vakuuttavaa, jos myyntijohtaja esittelee kaikkia hienoja ominaisuuksia, joita tukemassa ei ole esitysmateriaalia tai jos esitysmateriaali on vain kuvakaappauksia. Toimivuudesta ei sen perusteella voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Kun olet katsonut alla olevan esittelyvideon, sitä voi kokeilla myös omalla tabtletilla. Siirry demoon (jos linkki toimii vielä).

Demoon tutustuin parisen vuotta vanhalla Windows PC:llä, 3,4 gb neliydinprosessori ja silloinen lippulaivanäytönohjain. Pöytäkoneella toimi paikoin hyvin, joskin Chromella jotkin painikkeet eivät totelleetkaan alun jälkeen. Kun vaihdoin Firefoxiin, testaaminen sujui ongelmitta. Käytössä oli 100 mb:n nopeus, langattomana mobiililaitteilla pari megaa alle.

Entä se oppimisympäristö?

Verrattuna esimerkiksi eOpin ja Tabletkoulun konseptiin oppimisalusta vuorovaikutteisena oppimisympäristönä, Sanoma pro jää vielä jälkeen. Opettaja sen paremmin kuin oppilaskaan eivät voi  muokata ollenkaan kustantajan hänelle välittämäänsä oppimateriaalia. Sähköiseen digikirjaan opettaja tai oppilas voi tehdä irrallisia kommenttejaan ja muita tekstejä, joihin voi lisätä jonkin verran myös HTML:ää, lähinnä lihavointia ja muuta tekstin korostamista. Sen kokeileminen ei onnistunut ollenkaan tableteilla. Tablet-koulun kirjoissa opettajalle on varattu oppikirjan (tai kurssipohjan niin kuin he kutsuvat) sivulle yksittäinen oma lokeronsa, johon opettaja voi lisätä omaa sisältöä, on se sitten tekstiä, hyperlinkkejä tai upotettuja sisältöjä. SanomaPron näkemys tuntuu olevan oppilaitosten sitouttaminen oppimisympäristöön, jossa sitä vuorovaikutteisuutta voi olla, esim. yhdessä laadittavat ajatuskartat. Opettajan pitäisi siis käyttää niitä, kun oppilaitos on sitoutettu ympäristöön, vaikka tarjolla olisi monin verroin parempia vaihtoehtoisia mobiilisovelluksia. Veikkaisin, että moni opettaja, joka päätyy tähän sarjaan, jatkaa niin kuin ennenkin, jos on käyttänyt Moodlea, Peda.netiä tai vastaavaa. Käytetään sitä samaa, mihin on totuttu ja pidetään edelleen oppimateriaalit alustastaan irrallaan, vaikka kaikki voisi tehdä yhdessä paikassa ja tarpeen mukaan linkittää kolmannen osapuolen tarjontaan ja antaa oppijoille omat mahdollisuudet toteuttaa opintoihin liittyviä intohimojaan.

Kun oppimisympäristö on suljettu ja oppikirja itseriittoinen, eikä siis juuri kannusta aktiiviseen tiedonhakuun (kuin konsernin omista arkistoista), ovatko ikkunat auki maailmalle vai Impivaaran salomaille?

Tutustutaan Jukolan demoesittelyyn

Jukola from Mika Auramo on Vimeo.

Kommentti

Kirjoittaja on oppikirjailija eikä suunnitele oman oppimateriaalinsa vaihtamista, joskin kokeilu, tutkailu, ihmettely tällä saralla on jokapäiväistä.

Sanoma pron digikirja on testattu eri selaimilla, sekä Safarilla, Firefoxilla että Chromella. Kustantajan mobiilisovelluksella ei ole ollut mahdollista kokeilla, eikä sellaista mahdollisuutta tarjottu myöskään nytkään. Sosiaalisessa mediassa en ole kehuja huomannut.

Kommentin voikin päättää väyrystyyliin, että tämän tekstin kokonaisuudessaan ei ollut tarkoitus olla Jukolan vastainen tai sen puolesta – pikemminkin päinvastoin.

 

Edit. 9,2.2016

Lisätty neljäs kappale alaosikkoon Ongelmia sähköisyydesssä ja digikirjan käytettävyydessä, kirjojen hintatietoja täsmennetty.

 

Wix-julkaisujärjestelmällä blogit ja portfoliot helposti

Wix

Aluksi

Tässä artikkelissa määriteltyä nettijulkaisujärjestelmää voi käyttää osana opintoja, yksittäistä kurssia tai opettajan kannaltakin oman oppimisen tai opettajuuden reflektoinnissa. Ensisijaisena kohteena on ilmainen Wix-julkaisujärjestelmä, jota käyttämällä olen laatinut muutamassa tunnissa kuvitteellisen oppilaan blogin, joka toimii ikään kuin portfoliona. Oppilas kerää siihen kursseilla kirjoittamia laajoja tekstejä, kommentoi niitä ja arvioi omaa osaamistaan.

Lisäksi katsottavissa on opetusvideo, jossa esitellään Wix, sen hallintapaneeli, muokkaustila ja vilkaistaan myös demoblogia videolla. Lopuksi tulee yleistä blogin määrittelyä sekä muutamia malliblogeja virikkeeksi.

Ensin parin kouluesimerkin voimin katsotaan, millaista se oppiminen on ollut ennen, ehkä osalla vieläkin.


 

Näin ennenope

Esimerkki 1

Ei ole montakaan vuotta aikaa, kun oppilaat tekivät tämänkaltaisia printtikirjan tehtäviä, jotkut vieläkin.

  1. Lue ensin käsikirjasta sivu 333, jossa määritellään, mikä sähköposti on.
  2. Kirjoita kymmenessä minuutissa vihkoosi sähköpostiviesti. Kuvittele, että olet menossa taloyhtiösi kokoukseen ja sinulla on tärkeää asiaa. Osoita viesti taloyhtiön hallitukselle.
  3. Repäise sivu irti ja taita se kahtia ja anna vierustoverille.
  4. Kirjoita vastausviesti viidessä minuutissa kahtia taitetun paperin kääntöpuolelle. Lue ensin käsikirjasta s. 286-289 asiatekstin kirjoittamisohjeita. Kertaa vielä sivuilta 712-715 asiatyylin perusohjeet.
  5. Kun saat vastausviestin valmiiksi, anna se takaisin oppilastoverille.
  6. Lue käsikirjastasta s. 71 (kohteliaisuus), 187 (kirje) ja 895 – 896 (retorisia keinoja) ja keskustelkaa keskenänne 15 minuuttia lähettämienne viestien vuorovaikutuskeinoista.

Tarkemmin ajateltuna tehtävä vaikuttaa mielettömältä. Miksi ylipäätään kirjoittaa paperille sähköpostia, kun sen voi kirjoittaa oikeasti? Miksi ylipäätään kirjoittaa sähköpostia jonnekin, kun se ei mene minnekään. Opettaja voi sen sijaan käyttää oppimisalustansa vaihtoehtoja, ryhmätyöskentelytoimintoja blogeista alkaen. Oppilas tekee muutamassa minuutissa itselleen kuvitteellisen hahmon, esim. tässä tapauksessa isännöitsijätoimiston, johon hän saa yllä mainitut viestit. Kun tehtävänannossa on vielä muutama muu vaihtoehto ja joitakin linkkejä, joista voi tarvittaessa tarkistaa, miten kirjoittaa ja millaista tekstin pitäisi olla.

Esimerkki 2

  1. Lue ensin käsikirjasta novelliosuus sivuilta 242–289 ja runoja käsittelevä luku sivuilta 322–336.
  2. Lue sitten kertaalleen Juhani Ahon kirjoittama Kevät ja kesä.
  3. Kirjoita muutaman virkkeen analyysi aineistosta, jossa huomioit ainakin seuraavat kysymykset. Mitä nimi paljastaa? Millaisia allegorioita tekstissä on? Onko lukemasi lastu, viiste, proosaa vai lyriikkaa? Millainen on proosaruno? Millainen on kertoja? Kuka on kertoja? Millainen on kaikkitietävä kertoja? Mitä aihetta teksti käsittelee? Mitä miljöö paljastaa? Millaisia aikasuhteita lukemassasi tekstissä on? Onko siinä metaforia? Millainen on tekstin sävy? Millainen on lukijan rooli? Koska teksti on julkaistu? Mitä ajallinen konteksti paljastaa? Mikä on konteksti? Onko kertoja neutraali? Mitä pidit kerronnasta? Onko kieli kohosteista? Mitä kohosteisuus tarkoittaa? Onko lukemassasi personifikaatioita? Onko siinä alluusioita? Onko siinä romanttisia piirteitä? Miten ne ilmenevät sananvalinnoista? Millainen on tekstin kokonaisrakenne? Millainen on juoni? Onko siinä toistuvia motiiveja? Mikä on aihe? Onko tekstissä jonkin teema? Onko siinä useita teemoja? Millaista symboliikkaa tunnistat tekstistä? Perustele!
  4. Seuraavaksi jakaannutaan ryhmiin (luku kuuteen). Jos opetusryhmä on pieni, voidaan käyttää kirjaimia numerojen tilalla. Kaikki saman numeron tai kirjaimen saanutta kerääntyvät yhteen ja lukevat toisilleen vuoron perään ääneen omat vastauksensa. Sen jälkeen vaihdetaan papereita. Kukin ryhmän jäsen alleviivaa lukemastaan kohdat, joissa käsitellään kohdassa kolme mainittuja asioita. Oppilaat voivat tarkistuksen helpottamiseksi numeroida kohdassa kolme olevat kysymykset.
  5. Antakaa vihko analyysin kirjoittajalle. Kerratkaa aineistoon viittausohjeet käsikirjasta s. 171–172 sekä pilkkujen käyttö s. 945–959. Lisätkää alleviivattujen ja numeroitujen kohtien lisäksi muutama lisää.
  6. Sitten oma ryhmä esittää teksteistään koosteen toiselle ryhmälle.  Kerratkaa sitä ennen puheenvuoron rakenne käsikirjasta s. 666. Vertailkaa esityksiänne. Lopuksi vastatkaa kyselyyn.

Usein on ollut niin, että oppijalle ei jätetä tilaa omille kysymyksille tai kysymysten asettelulle. Kun kysymykset tarjotaan valmiina ja jäsentymättömästi, ei ole ihmekään, jos oppilas ei saa lukemastaan tolkkua. Listassa oli peräti yksi kysymys, joka koski lukijaa eikä tekstiä. Pahimmassa tapauksessa opettaja vielä esittää oppilaille kohta kohdalta opettajan oppaasta oikeat vastaukset.

 


Miksi blogi tai verkkoportfolio?

Ensinnäkin voidaan sanoa, että verkossa toimiminen on digiajan kansalaisen arkisia perustaitoja. Vuorovaikutustaitoja ja kommunikointitaitoja voidaan yhdistää tarkoituksenmukaiseksi osaksi oppimista eri luokka-asteilla. Teknologiaosaamista voidaan edistää luontevasti, tehdä tehtäviä ja projekteja yhteistoiminallisesti, jalostaa omia ja toisten ideoita ja tuottaa yhteisesti sisältöjä vapaasti saatavilla oleviin julkaisukanaviin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että luokkahuoneessa tapahtuvia esityksiä ja esitelmiä pitäisi hylätä. Sen sijaan esityksiä voi jakaa globaalille etäyleisölle (ks. esimerkki) ja jatkaa dialogia vastaanottajien kanssa. Erilaiset teknologiset ratkaisut, kuten julkaisujärjestelmät, mahdollistavat monimediaisten sisältöjen tuottamisen oppimista ja motivaatiota edistävällä tavalla. Voidaankin todeta, että digitalisaation myötä vuorovaikutteisuutta voidaan monipuolistaa ja rikastaa osana oppimisprosessia. Myös verkkoetiikka ja esteettiset taidot tulevat huomioiduksi osaavassa ohjauksessa.

Wix – ohjeita ja demosivusto from Mika Auramo on Vimeo.

Demoblogi

Klikkaa kirjablogiin.

Videon demoblogi

Videon demoblogi

Blogi ja muutamia malleja

Blogi (engl. blog tai weblog) on verkkosivusto tai osa sivustoa, johon kirjoittaja tai yhteisön kirjoittajat tuottavat sisältöä. Blogitekstin kirjoittajaa kutsutaan bloggaajaksi tai bloggariksi. Tavallista on, että sisältö julkaistaan aikajärjestyksessä, ja yleensä blogitekstissä on julkaisuajankohta eli päivämäärä (ja kellonaika).  Yleensä samassa yhteydessä on blogijulkaisun sisältöä kuvaavat tunnisteet, joiden avulla saman aihepiiirin tekstit on helposti löydettävissä. Tavallista on myös, että kirjoittaja käy lukijoiden kanssa keskustelua, ja blogitekstin lukijoilla on mahdollista kommentoida julkaisuja. Yleensä tekstin yhteydessä on vielä linkkejä eri sosiaalisen median palveluihin, jotta yksittäistä julkaisua voidaan jakaa eteenpäin. Yleensä kirjoittaja tai palvelun valvoja voi säädellä,  miten tekstiä voi kommentoida, jakaa jne.

Eri julkaisualustoilla on erilaisia vaihtoehtoja blogitekstien arkistointiin. Tavallista on, että julkaisuja voi selailla blogiarkistosta kuukausittain, aihepiireittäin, tunnisteiden (tag) tai kategorioiden perusteella. Esim. tässä blogissa kategoriassa 2000-luvun taidot lukija voi tutustua julkaistuihin teksteihin uusimmasta vanhimpaan.

Blogilla ei sinänsä ole vakiintunutta tekstilajia tai esitysmuotoa. Blogi voi olla matkapäiväkirja, videoblogi (vlog), yritysblogi, poliittinen mielipidejulkaisukokoelma, teemablogi, sarjakuvablogi, linkkiblogi, koosteblogi (tumbleblogi) tai Youtube-kanava. Blogijulkaisujen pituuskin on joustavaa, samoin medialaji. Joku voi pitää mikroblogia Twitterissä tai Facebooksissa, julkaista podcasteja iTunesissa tai jakaa taidevalokuvia vuodatus.netissä. Seuraavasta listasta niin opettaja kuin oppilaskin voi poimia muutamia vaihtoehtoja, miten voisi bloggailla osana omaa oppimisprosessiaan.

Vicki Davisin bloggausvinkit

Muita Wixin kaltaisia julkaisujärjestelmiä

Kommentti

Yllä mainittu sana käsikirja ei viittaa minkään kustantajan mihinkään yksittäiseen kirjaan tai kirjasarjaan. Kielitoimiston sanakirja määrittelee näin:

käsikirja teos joka esittää keskeiset (käytännön) tiedot jltak alalta. Autoilijan käsikirja. Metsänhoidon käsikirja. Kirkkokäsikirja.
Muokattu 1.2.2016 Vicki Davisin tekemä kuva bloggaamisesta lisättty.

Tärppejä ylioppilaskokeeseen – essee ja urheilu

arska

Keväällä 2008 kirjoitin blogiartikkelin urheilutärpeistä ylioppilaskokeeseen. Tuolloin olin keskustellut parin abin kanssa, jotka pohtivat, miten voisi parhaiten ja vähimmällä vaivalla valmistautua esseekokeeseen.

Tein vähän tilastoja ja ehdotin lukemaan yhden tai kaksi urheiluaiheista kirjaa. Nyt on aika ajantasaistaa tuolloin kirjoitettu ohjeistus ja tehdä katsaus, millaisia aiheita on ollut tarjolla kevään 2008 jälkeen.

Kuvitellaan, että seuraavat kirjat olisivat olleet jo saatavilla vuosia sitten:

Esseiden tehtävien numerointi menee niin, että alle kahdeksan ovat otsikkotehtäviä, joissa aineistoa eikä aineistoviittauksia ole lainkaan. Aineistoaiheissa pärjää, kunhan muistaa ensimmäiseltä kurssilta perusasiat. Ks. viittausohjeet. Selaile myös koearkistoa.

Urheiluaiheita 2008 – 2015

Kuten alla olevasta listasta huomataan urheilun ystäviä on hemmoteltu melko helpoilla aiheilla vuosi toisensa perään. Ainoastaan vuonna 2012 oltiin pulassa, mutta tällöinkin sai kirjoittaa vaikka omasta nimestään tai koulunkäynnistään.

Syksy 2008, 12. Urheilu ja nationalismi (kolumni)

  • Arskan elämäkerrasta olisi saanut mukavasti lisäperspektiiviä kolumnin aiheeseen.

Kevät 2009, 6. Urheilijan elämäntilanne huippu-uran jälkeen

  • Aivan sama juttu kuin edellisenä syksynä. Nyt voi rajata aiheen ja kertoa kehonrakennuksesta ja bodarin uskomattomasta tiestä menestykseen.

Syksy 2009, 4. Jalkapalloa sanotaan maailman kauneimmaksi peliksi. Kirjoita jalkapallosta tästä näkökulmasta.

  • Tällä kertaa riittää jompikumpi: valmentajan tai pelaajan muistelmiin perustuva teos.
  • Esim. Rooneyn tarinasta saa paljon yksityiskohtia, joita voi vertailla muihin tähtiin

Kevät 2010, 7. Urheilu bisneksenä

  • Jälleen kelpasi yksi luettu kirja, ja bodauksen ympärillä liikkuvat rahat.
  • Itävaltalaisnuorukaisen tarina ryysyistä rikkauksiin sopii aiheeseen enemmän kuin hyvin.

Syksy 2010, 12. Jääkiekkoa rienaava kolumni

  • Nyt tarvittiin argumentoinnin erittelytaitoja, mutta Teemu Selänteen elämäkerran lukemisestakaan ei olisi ollut haittaa.

Kevät 2011, 5. Kuormittaako urheilu ympäristöä? (otsikkoehdotus)

  • Jalkapallosta sai nytkin kirjoittaa, jos vain halusi.
  • Aihetta voi rajata niin kuin haluaa, sillä kyseessähän on otsikkoehdotus.

Syksy 2011, 5. Rakkaudesta urheiluun

  • Nyt sai keskittyä vaikka kokonaan oman urheilusankarin elämäkertaan ja kirjoittaa hänen suhteesta lajiinsa.

Kevät 2013, 13. Ota kantaa urheiluohjelmien maksullisuuteen (Petteri Järvisen kolumni)

  • Penkkiurheilija sai purkaa sydäntään kommentoidessaan kolumnia.
  • Futisaiheinen tai jääkiekkoaiheinen kirja olisi sopinut taustamateriaaliksi hyvin.

Syksy 2013, 7. Onko yksilöurheilun aika ohi?

  • Usain Boltista kertova kirja olisi sopinut tähän enemmän kuin paremmin.

Syksy 2013, 10. Urheilu ja suomalaisuus Arto Mellerin runossa Olympia

Syksy 2014, 3. Valmentaja – joukkueen tärkein jäsen?

  • Oman lempijoukkueen valmentajan saavutuksia sai tällä kertaa tuoda esille.
  • Esim. José Mourinhon elämäkerran lukeminen ja sen muisteleminen kokeessa sopii erinomaisesti.

Kevät 2015, 3. Hyväksi häviäjäksi voi oppia. Ota kantaa väitteeseen.

  • Edelleen tähän sopisi hyvin edellä mainittu valmentajalegenda, sillä tätä kirjoitettaessa Mourinho oli saanut joitakin aikoja sitten Chelseasta potkut.
  • Ei hänen taipaleensakaan ollut valmennusuralla voitosta voittoon.

Kevät 2015, 7. Loistavaa taktiikkaa

  • Kolmas kerta peräkkäin jolloin samasta kirjasta olisi ollut mahdollista kirjoittaa jälleen.
  • Toisaalta pelaajanäkökulmakin olisi ollut paikallaan, ja nyt Messin, Ronaldon tai jonkun muun vuoro.

Syksy 2015, 4. Urheilun pimeä puoli (valmis otsikko)

  • Vielä neljäskin kerta, kun samainen valmentaja olisi kelvannut esseen aiheeksi.
  • Yhtä hyvin olisi voinut rajata aiheen käsittelemään jotain suurta tähteä Diego Maradonaa, jolla oma pimeä puolensa.